Koettelemuksia ja vaiherikkaita vuosia – haastattelussa Michael Schenker

Saksalainen kitaralegenda Michael Schenker julkaisi 20. syyskuuta Nuclear Blastin kautta ”Revelation”-nimisen toisen levynsä Michael Schenker Fest -projektinsa alla, jolla kuullaan eri laulajia Schenkerin monikymmenvuotisen uran ajalta. Kaaoszine tavoitti kitaristin ja jututti häntä uudesta levystä, sitä edeltäneestä ”Resurrectionista” ja hänen pitkästä urastaan. Voit lukea haastattelun tästä:

Hei, Michael! Uusi levysi julkaistaan noin viikon päästä. Jännittääkö?

Michael Schenker: Odotan sitä innolla!

Ennen levyyn syvemmin menemistä, voisitko kertoa hieman levyn tekoprosessista? Oliko levyn teko samanlaista kuin aiemmin vai jotenkin erilaista tällä kertaa?

Michael Schenker: Itse prosessi oli samaa hyvien ideoiden metsästystä ja niistä kappaleiden tekemistä, mutta halusin viedä ”Resurrection”-levyn konseptia vielä pidemmälle. Graham Bonnet halusi kirjoittaa omat sanansa levylle ja pidän kovasti siitä, mitä hän sai aikaan. Minä itse aloitin hommat studiossa marraskuun loppuvaiheilla, ja laulajat saapuivat maaliskuun puolella. Rumpalimme Ted McKenna menehtyi tammikuussa, mutta uskoin Tedin haluavan meidän jatkavan työtämme, joten shokista oli selviydyttävä. Bändillä oli Amerikan-kiertue suunniteltuna kevääksi ja rumpuäänitykset buukattuna helmikuun lopulle, joten vierailijoiden sijaan keskityin rumpalin löytämiseen. Pyysimme Simon Phillipsiä soittamaan levyllä, minkä jälkeen Bodo Schopf tarjoutui myös apuun. Levykiertue ei olisi onnistunut Simonilta, joten Bodo keskittyi keikkojen settilistan opetteluun. Simon päätyi äänittämään kymmenen kappaletta levyllä, Bodo taas kolme, ja menin Bodon kanssa vapaina hetkinä Englantiin harjoittelemaan ahkerasti kiertuetta varten. Yksi levyn kappaleista oli tuplabasarikappale, mikä aiheutti omat hämmennyksensä. Saimme mukaan myös vierailevan laulajan Ronnie Romeron (Ritchie Blackmore’s Rainbow) muodossa, ja hän teki mahtavaa duunia. Saimme koko levyn maaliskuun loppuun mennessä valmiiksi, ja hyvin pian tämän jälkeen pidimme ensikuuntelujuhlat ja siirryimme lehdistön pariin. Huhtikuun 15. päivänä olimmekin jo lavalla! Pääsimme siis katastrofin ohi hyvin.

Kuulostikin hieman siltä, että kiire ehti tulla.

Michael Schenker: En sanoisi, että kiire olisi ollut, vaan lähinnä jouduimme karsimaan paljon asioita. Sanoisin mieluummin, että hankalinta oli selviytyä järkevästi tilanteesta, sillä siinä vaiheessa kun Ted menehtyi, olimme jo puolivälissä. Täytyi löytää nopeasti rumpali, joka selviytyisi 45 kappaleesta – onneksi löysimme kaksi, joista toinen keskittyi levyyn ja toinen itse livesoittoon. Loppujen lopuksi saimme levyn valmiiksi, pari musiikkivideota ja 23 keikkaa, joten lopputulos oli mahtava.

Levyllä kuullaan siis neljää vokalistia. Miten näin monen laulajan kanssa työskentely onnistuu? Miten mikäkin osuus menee kellekin?

Michael Schenker: Tapasin Michael Vossin yhdeksän vuotta sitten, ja hän on juuri oikea henkilö näihin hommiin, sillä hän on fanittanut projektejani ja Festin laulajia jo vuosia. Heti kun olin saanut ensimmäiset materiaalit ”Resurrection”-levylle valmiiksi, Voss näytti minulle seuraavana päivänä ideoitaan kappaleille. Tajusin heti, että hän on juuri oikea mies hommaan ja että hän tietää juuri, kenen täytyisi laulaa mitäkin, joten päätin tätä levyä varten, että hän on vastuussa kaikista kappaleista, joilla kaikkia laulajia kuullaan. Idea Romeron vierailusta ”We Are the Voice” -kappaleella tuli myös häneltä, mikä teki levystä vielä paremman. Kaikkien katastrofien keskellä oli siis paljon ennalta arvaamattomia hyviä käänteitä.

Levy tehtiin melko nopeasti, joten oliko ”Revelation”-levy suunnitteilla jo ”Resurrection”-levyn aikoihin?

Michael Schenker: Teen joskus jopa kolmekin levyä vuodessa. Hommahan menee niin, että kun soitan ja kokeilen asioita kitaralla, kerään ajatuksia ja riffejä kasaan. Kesken kiertueen en keskity uuden levyn tekemiseen, vaan teen juuri tätä. Sitten, kun kohdalle osuu jokin mahtava idea – kutsun näitä kultakimpaleiksi – pistän sen itselleni talteen. Kun on aika tehdä uutta levyä, voin sitten jatkaa suoraan siitä, mihin jäin aiemmin. En koskaan kuuntele vanhoja kappaleitani ja ota niistä mallia, sillä siten joka toinen levy on aina vain toisiksi paras. Viime syyskuussa viimeisten Euroopan-keikkojen jälkeen huomasin, että bändillä on monen kuukauden suvanto, joten päätin, ettei ole mitään järkeä vain istuskella ja odotella, vaan voin siinä ajassa tehdä uuden levyn. Tämän kaltaista hetkeä ei välttämättä hetkeen tulekaan, sillä ensi vuonna tulee täyteen 50 vuotta tällä uralla. Soittelin Nuclear Blastin suuntaan ja ilmoitin tekeväni tekeväni levyn, josta tuli sitten parempi kuin ”Resurrection”.

Onko sinulla suunnitelmia juhlavuoden kunniaksi?

Michael Schenker: Katsellaan! Tällä hetkellä keskityn ”Revelationiin”.

Scorpionsista lähdön jälkeen olet tehnyt melko kattavan ja kokeilevan uran muusikkona. Miten näkisit tämän vaikuttaneen itseesi?

Michael Schenker: Elämäni tärkein aika oli keskivuodet, jolloin kokeilin asioita ja opin itsestäni ja elämästä paljon. Tein kaiken, mitä halusin saada tehtyä, ja saavutin tyydytyksen, sillä nykyään ei ole mitään, mitä en ole saanut vielä tehtyä. En koskaan myynyt itseäni, enkä lähtenyt Ozzy Osbournen kelkkaan – eikä hän olisikaan siitä hyötynyt, sillä olin juuri silloin kokeilevimmillani! Nämä vuodet olivat elämäni palkitsevimpia, ja olen ottanut ”born to overcome”- ja ”born to be free” -tatuointini tätä kunnioittaakseni. Olin 70-luvulla tekemässä jotain, mikä vesittyi 80-luvulla helpommin massoille tavoiteltavaksi, mikä kuitenkin on inspiroinut monia muusikoita. Hetkinen, minähän jaarittelen, mikä olikaan kysymys?

Kuinka sanoisit kokeilevien vuosiesi vaikuttaneen sinuun?

Michael Schenker: Aivan! Koska pysyin itselleni aitona ja tein noina vuosina vertauskuvallista kakkua, voin nyt keskittyä kakun kuorrutteen tekemiseen. Jos olisin lähtenyt Ozzyn mukaan, olisin vain tehnyt sitä kuorrutetta kakulle. Kakku kuorrutteella maistuu paremmalta kuin pelkkä kuorrute!

Olet saanut aikamoisen määrän tunnistusta kitaristina, mutta mitä mieltä olet tästä itse? Kiinnostaako sinua?

Michael Schenker: Aloitin urani lapsena leikkimässä hiekkalaatikossa, ja yhtenä päivänä minua pidettiinkin jumalana. Veljeni Rudolph soitti minulle 80-luvulla ja sanoi kaikkien soittavan kuin minä, mikä tuli itselleni yllätyksenä. En tehnyt mitään muuta tahallisesti kuin päätöksen olla kopioimatta muita ja olla oma itseni muusikkona ja soittajana. Jos kierrätät samaa trendiä uudelleen ja uudelleen, se pysyy paikallaan ja lopulta kuolee pois. Eli itselleni tämä kaikki ei ole tärkeää, vaan tärkeintä on pitää hauskaa. Kerroin pojalleni Tysonille hänen esitellessään minulle kappaleideaa, että hän ei tarvitse hyväksyntääni, vaan että tärkeintä on, että hänellä on hauskaa sitä tehdessä. Päivän päätteeksi sinä itse olet kuitenkin se, joka on luomassa sitä hienoutta, eikä yleisö, jolle sitä esität. Ei ole mitään oikeaa tai väärää suuntaa, kunhan itse on lopputulokseen tyytyväinen. On ymmärrettävä aikaisin, että olemme itse vastuussa omasta ilostamme, joten siksi kerroin hänelle tämän, sillä jos on itse tyytyväinen tekoihinsa, mikään ei voi mennä pieleen. Kaikki, mitä itse teen, teen sen juuri siksi, koska haluan tehdä sen niin.

”Resurrection”-levyn kansikuva tuntuu edustavan hieman vinksahtanutta versiota viimeisestä ehtoollisesta. Mistä idea kannelle on tullut?

Michael Schenker: En itse ollut päättämässä ”Resurrection”-levyn kantta, vaan idea tuli Nuclear Blastin puolelta. Esitin oman ideani suurista kesteistä studiossa kaljoineen päivineen, ja sain myöhemmin käsiini ehtoolliskuvan, jolloin tiesin Nuclear Blastin ottaneen hommat omiin käsiinsä. Doogie White alkoi pian tämän jälkeen kirjoittaa ”Take Me to the Church” -kappaletta, eli bändi näemmä alkoi heti ottaa kuvasta vaikutteita! Päätimme jatkaa tällä linjalla, ja ”Resurrection”-nimi tuntui luontevalta jatkumolta. ”Revelation”-levyä varten Nuclear Blastilla oli kolme eri ideaa, ja minulla oli muutaman vuoden takainen vanha töherrys, joka sitten päätyikin kanneksi. Kannessa roikun kitarastani pilkan kohteena, ja levyn nimeksi olisi voinut tulla ”Purity and Passion Vs. Greed and Corruption”. Periaatteessa kansi kuvastaa keskivuosiani, sillä kun en pysynyt rahan perässä Scorpionista lähdön jälkeen, minua maalattiin tilanteen pahiksena. Bisnesmaailma yritti tavoittaa minua, mutta halusin mieluummin etsiä käsiini tuntemattoman laulajan ja kokeilla, sillä minua ei kiinnostanut takoa rahaa. En edes sen koommin huomioinut, mitä minusta puhuttiin ennen ”Lovedrive”-levyn uudelleenjulkaisua muutama vuosi sitten, kun luin ”osuudestani” sen tekoprosessissa. Käytännössä kansi esittää kaikkia niitä vihaisia yksilöitä, niitä, jotka halusivat nöyryyttää minut heittämällä minut lavalle epävireisen kitaran kanssa ja kaikkea vastaavaa. Se esittää, miten minut nähtiin ja miten minuun suhtauduttiin tuona aikana, ja halusin esittää sen niin, että tilanteella oli kaksi eri puolta. Sitemmin olen palannut täynnä elämää!

Oletko koskaan harkinnut kirjan kirjoittamista?

Michael Schenker: Olen, mutta olen heittänyt idean romukoppaan. Minua ei kiinnosta fiktiokirjat, joita muusikot kirjoittavat nykyisin, vaan annan musiikin puhua puolestaan. Pahoittelut keskeytyksestä, mutta minun täytyy tältä erää lopetella!

Ei se mitään, kiitokset haastattelusta! Onko mitään, mitä haluaisit vielä sanoa suomalaisille faneillesi?

Michael Schenker: Keep on rockin’!

Haastattelu: Arto Mäenpää
Teksti: Thomas Frankton