Vaikka termi nu-metal on viimeistään tällä vuosikymmenellä jo kirosana, on Korn silti pitänyt voimissaan tämän musiikkityylin jokseenkin uskottavasti.  Silti herää kysymys, saako bändi enää toimimaan sitä, mikä oli uutta ja erikoista 90-luvun puolessa välissä?

Bändi itse on kuvannut levyä juurilleen palaamiseksi. Ajatus on hieno, mutta miksi lämmittää jotain, joka on toiminut loistavasti aikoinaan, mutta ei enää. Joillain bändeillä tällainen idea toimiikin, mutta Kornin kohdalla valitettavasti ei. Enemmänkin levyn biisit innostavat kaivamaan käsiinsä vanhan Life Is Peachy albumin ja fiilistelemään omia kultaisia nuoruusaikoja.

Tuntuu, että monelle bändille käy niin, että kun musiikkia on tehty lähemmäs parikymmentä vuotta, silloin joko kokeillaan jotain ihan täysin uutta, tehdään kokoelmalevy, tai palataan siihen “vanhaan hyvään aikaan”. Kysymys herää, missä menee väärin, jos tulos on floppi? Jonathan Davisin viiltävä ääni bändille tyypillisten synkkien sanoitusten yhteydessä herättää silti tiettyä arvostusta. Kun kaikkien rakastama adidas-takkinen takkutukka lähentelee jo 40 ikävuottaan ja jaksaa silti vetää levyllä like it was 1996, onhan se nyt hienoa. Mielenkiintoisinta siis olisi nähdä bändi livenä, sillä siellähän bändi on parhaimmillaan aina ollut, kaksinkerroin moshatessaan.

Levyn yksitoista biisiä kaikkine tuttuine elementteineen luovat kuitenkin miellyttävän aikamatkan 90-luvulle ja osoittavat sen, että vaikka bändi ei ehkä olekaan kovin uudistustaitoinen, osaa se silti oman asiansa; uniikin raa’an saundin. Ja sitä faktaa ei muuta mikään.

7/10

Kappalelista:

1. Uber-Time
2. Oildale (Leave Me Alone)
3. Pop a Pill
4. Fear Is a Place to Live
5. Move On
6. Lead the Parade
7. Let the Guilt Go
8. The Past
9. Never Around
10. Are You Ready to Live?
11. Holding All These Lies

Kirjoittanut : Niina Linna