Korpiklaani lämmitti yleisöä ja sydäntä Lahdessa 11.9.

Lahtelainen folk metal yhtye Korpiklaani esiintyi Lahdessa Möysän musaklubilla 11.9. ja täytti kyllä kaikki odotukseni. Olen nähnyt Korpiklaanin kerran aikaisemmin livenä Saarihelvetissä vuonna 2019 ja silloin bändi oli minulle aika uusi tuttavuus eikä minulla ollut aiempaa tietoa siitä, minkälainen bändi on tarkalleen kyseessä. Ihastuin kuitenkin silloin heidän live-esiintymiseen, koska se tuntui olevan jotain muutakin kuin vain musiikin kuuntelua – se oli silloin esitys, enemmänkin kokemus. Nyt Korpiklaani esiintyi Mössön hämyisellä klubilla ja sopi sellaiseen ympäristöön todella loistavasti.

Illan aloitti kuitenkin Korpiklaanin laulajan Jonne Järvelän oma projekti Jonne, joka oli sekin mielenkiintoinen kokemus. Yhtä raskasta ja menevää Jonnen musiikki ei ollut verrattuna illan pääesiintyjään, mutta viihdyttävää ja laadukasta joka tapauksessa. Tapahtuman esittelyssä Jonnesta kerrottiin seuraavaa: ”Jonne on shamanistinen folk rock yhtye, joka yhdistää musiikissaan vaikutteita maailman musiikista, flamencosta, saamelaisuudesta sekä Suomen ja Amerikan perinnemusiikista” ja tätä se nimenomaan olikin. Hyvä aloitus koko illalle ja yleisöä oli jo ihan mukavasti tähän mennessä saapunut paikalle katsomaan.

Kellon lähestyessä klo 22, yleisöä oli valunut paikalle jo sopiva määrä. Korpiklaanin nimikko-oluita näkyi monilla olevan kädessä ja illan pääesiintyjää odotettiin innoissaan. Leveä hymy levisi monen fanin kasvoille, kun Korpiklaani avasi keikan uusimman levyn ”Jylhän” menevällä kipaleella ”Verikoira” – pyrot soihuten lavalle saapui iso joukko aikamoisia velikultia ja loistava keikkailta sai alkunsa. Aikaisemmasta bändin keikkakokemusten puutteesta johtuen en tiedä, onko pyrot ja viihdyttävä lavashow normaalia Korpiklaania joka kerta, mutta tuntui, että ainakin tälle keikalle oli panostettu. Jos sama tilanne on muillakin keikoilla, niin hyvä näin.

Korpiklaani julkaisi tämä vuoden helmikuussa ”Jylhä” -albumin ja monia kappaleita tältä albumilta kuultiinkin ja ne tuntuivat toimivan hyvin ainakin minusta. Omia suosikkejani tältä levyltä livenä olivat ”Tuuleton”, ”Kiuru” sekä ”Mylly”. Muuten voisin hattua nostaa esimerkiksi uusimman sinkun ”Ennen” livevedosta, ”Tequilasta”, jonka aikana kuultiin rumpali Samuli Mikkosen lyhyehkö rumpusoolo sekä ensimmäisen levyn ”Shaman Drum”, jonka aikana Jonnen poika vetäisi oman joikunsa. Muutaman kappaleen ajan myös Jonnessa mukana ollut Dimitri Keiski täydensi loistavasti katrasta ja sitä oli ilo seurata.

Kokonaisuudessaan keikka oli kuitenkin ihan mahtava ja meni kyllä omien keikkasuosikkien joukkoon ihan heittämällä. Jokainen veto oli viihdyttävä ja niitä seurasi mielellään. Esiintyjät näyttivät viihtyvän hyvin ja soittaminen oli ihan omaa tasoaan – harvoin näkee esimerkiksi viulua ja harmonikkaa koko keikan ajan metallibändeissä. Lavalla oli koko ajan hyvä fiilis, yleisö oli mukana (tarjoten Jonnelle jatkuvasti olutta) ja bändi ottikin yleisön hyvin huomioon. Harvoin keikoilla käyn selvinpäin ja vaikka Korpiklaani tunnetaankin jossain määrin juomalaulujen esittäjänä, niin keikka toimi myös loistavasti vesilinjalla – vaikka joidenkin kappaleiden kohdalla olisi toivonut, että itsekin olisi hieman ilolientä nauttinut. Encorena toimi ”Bier Bier” ja ”Vodka” ja silloin viimeistään yleisö tanhusi lavan edessä nauttien elämästä.

Korpiklaani on niittänyt mainetta myös ulkomailla eikä suotta. Suosittelen jokaista käymään edes kerran Korpiklaanin keikalla ja varsinkin klubilla, jotta hienot lavaefektit pääsevät oikeuksiinsa hämärässä ympäristössä. Vaikka musiikki itsessään ei olisi juuri se oma juttu, niin keikka on joka tapauksessa kokemuksen arvoinen. Seuraavat bändin keikat ovat vallitsevasta tilanteesta johtuen peruttu, mutta toivottavasti Korpiklaani pääsee pian takaisin viihdyttämään yleisöä!

Settilista:
Verikoira
Journey Man
Jägermeister
Sanaton Maa
Ievan Polkka
Lempo
Leväluhta
Pidot
Tuuleton
Shaman Drum
Kiuru
Ennen
Kotikonnut
Mylly
Pilli On Pajusta Tehty
Viinamäen Mies
Henkselipoika
Tequila

Encore:
Bier Bier
Vodka

Teksti: Heidi Kohonen
Kuva: Joni Hirvonen