Helsinkiläinen Watery on nopeasti noussut yhdeksi aktiivisimmista ja arvostetuimmista bändeistä Suomen corepiireissä. Alkuvuodesta bändi yllätti ilmoituksellaan, että vokalisti Onni Holmström poistuisi bändistä keskittyäkseen Assemble the Chariotsissa vokalisointiin ja että bändi ainakin niillä näkymin jatkaisi kolmen hengen lineupilla. Myöhemmin keväällä bändi kuitenkin ilmoitti löytäneensä uuden vokalistin The Common Cold– ja Citizen Hope -vokalisti Eetu Pekkarisen muodossa. Nimensä mukaan kevään myllerryksen keskellä syntynyt ”Spring Session” -EP on bändin ensimmäinen julkaisu uuden vokalistinsa kanssa.

Aiemmalla materiaalillaan Watery on pitkälti keskittynyt melko suoraviivaiseen, vahvaan ja tylyyn ulosantiin. Bändin kaksi aiempaa ”Life”- ja ”Wordbreather”-EP:tä ja viime vuonna julkaistu ”Worldbeater”-täyspitkä ovat olleet hyvä osoitus bändin kehityskaaresta; alkuaikojen materiaali on hieman suoraviivaisempaa mutta sisältää kuitenkin samaa kokeilevaisuutta, jota bändin myöhempi materiaali on ollut täynnä. ”Spring Sessions” on kaikkeen bändin aiempaan materiaaliin verrattuna varsin erilainen julkaisu, sillä Holmströmin äänenkäyttö on ollut hyvin vahva osa bändin kapinahenkistä soundia. Pekkarisen ääni on huomattavasti rosoisempi, raaempi ja tylympi, mikä taas luo hyvin erilaista tunnelmaa.

”Spring Sessions” on siis monella tapaa synkempää ja totisempaa materiaalia kuin lähes kaikki bändin aiempi, vaikka bändi on aina sisällyttänyt musiikkiinsa totisen viestin yhteisöllisyydestä, fasismista ja yhteiskunnan epäkohdista. Tämä tulee ”Spring Sessionsillä” ainakin itselleni hyvin vahvasti ilmi, mikä johtuu Pekkarisen rosoisemman äänenkäytön lisäksi itse sävellyksistä. Bändin musiikki on aina sisältänyt vaikutteita ties miltä puolilta hardcorea, eikä aiemmilla levyillä ollut ihme kuulla näiden eri tyylien tulevan esiin yhdenkin kappaleen aikana. Nyt vahvimmin tulee mieleen Converge, muilla vaikutteilla ja omalla leimalla höystettynä. Bändien äänimaailmojen rakentamisissa on jotain hyvin samanlaista, mikä johtunee samanlaisesta yhden kitaran käytöstä. Hyvä esimerkki tästä on musiikkivideobiisi ”Dressed to Lie”, jonka säkeistöjen kitaraleadit antavat bändin rytmiryhmälle tilaa kantaa musiikkia eteenpäin. Suosittelen myös katsastamaan kyseisen videon alta, mikäli one shot -tyyppiset videot kiinnostavat. Vaikutteita bändi on toki ehdottomasti ottanut ties mistä, mutta itselleni tämä vertaus tuli kuuntelukertojeni aikana vahvimmin mieleen, eikä pahallakaan, sillä onhan kyseinen bändi syystäkin yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista.

Pekkarisen rosoinen äänenkäyttö ja bändin sävellysanti luovat yhdessä jotain hyvinkin vakuuttavaa ja yllättävän tunteikasta. Nimensä mukaisesti ”Hallelujah” yltyy kahden minuutin kohdilla vähintäänkin eeppiseksi, ja levyn varsinaisesti päättävä kappale ”Our Mess” manaa pilattua maailmaa. Hieman manattavaa on myös levyssä, mutta vain parin asian verran. Suurin ongelmani levyn kanssa on ollut ”Let Go” -outro, joka ei suinkaan huono ole vaan ei oikein toimi ”Our Messin” kaltaisen hyvin tunteikkaan ja pidemmän kappaleen jälkeen, vaan se toimisi paremmin esimerkiksi sitä edeltävänä raitana tai muuten aiemmin levyllä. Toiseksi ongelmaksi ilmeni muuten mahtavien sävellysten keskellä avauskappale ”Raise the Greyn” puskan takaa tuleva hieman pirteämpi rokkiväliosa, joka tunnelmaltaan ei välttämättä ole paras mahdollinen valinta kappaleeseen, vaikka jollain tavalla ymmärränkin, mitä sillä on haettu.

Paria pientä ongelmaa lukuun ottamatta ”Spring Sessions” on harvinaisen väkevä ja ammattilaatuinen julkaisu tämän kokoluokan bändiltä, ja sen jälkeen on lupa odottaa suuria. Watery on tehnyt kovaa työtä yhtenä kotimaisen coreskenen mielenkiintoisimmista nimistä, ja ”Spring Sessions” on viiden kappaleen – plus outron – mittainen todiste tästä.

9+/10

Kappalelista:
1. Raise the Grey
2. Hallelujah
3. Polarisation
4. Dressed to Lie
5. Our Mess
6. Let Go

Wateryn voi nähdä levyn julkaisun tiimoilta esimerkiksi tulevana viikonloppuna Circuit Breaker Fest II:ssa. Kotimaisen Circuit Breaker Bookingin toistaiseksi suurimmassa tapahtumassa esiintyy muun muassa ensimmäistä kertaa Suomeen saapuva yhdysvaltalainen King Nine, niin ikään ensimmäistä kertaa saapuvat brittiskenen edustajat Cold Hard Truth, Six Ft. Ditch, Split Knuckle, Climate of Fear sekä kova kattaus kotimaista hardcore-edustusta muun muassa Ravage Ritualin ja Gray Staten muodossa.

Teksti: Thomas Frankton