Kotiteollisuus takoi Tuiskulan kuumaksi!

Kirjoittanut Sini Sulkakoski - 23.2.2020

Kotiteollisuus vietti keikkataukoa joulu- ja tammikuun ajan. Helmikuussa startannut keikkarundi haki vauhtia Tuiskulan, Porvoon La Fiestan kautta. Kevääksi keikkoja on pitkä liuta kalenterissa, aina huhtikuun loppuun saakka.

Keikan alussa oli tuttuun tapaan letkeä meininki, ja kitarat olivat, kuten ennenkin, nostettuna kaappien päälle. Hongisto asteli lavalle ominaiseen tyyliinsä, itsevarmasti, kädet ylhäällä ja avosylin. Les Paulien viritykset ja sen jälkeen mentiin suoraan asiaan; ”Laulu Kuolleille” avasi keikan ponnekkaasti.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Välispiikissä Hynynen heitti, että ”tuli sitten huudettua heti ääni, katotaan miten loppukeikka menee”. Hynynen lisäsi vielä, että matka Porvoosta Tuiskulaan oli helvetin pitkä. Yhtyeen Instagramista voikin käydä vertaamassa Miitri Aaltosen ja Janne Hynysen aikamatkaa Tuiskulaan.

”Soitellen Sotaan” –kappaleeseen oli saatu tyylikkäät valot, jotka loimuttivat taustalla. Lisäksi kertsin jälkeen muutamien iskujen kanssa täsmällisesti osuneet valoefektit olivat hieno pieni yksityiskohta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

”Viinamäki”-kappaleen yhteydessä saatiin myös pieni kertomus eilisen Porvoon-keikan jälkeisistä tunnelmista, jotka olivat taattua Kotiteollisuus-matskua. Bändin yksi suurimmista hiteistä ”Tuonelan Koivut” sytytti yleisöä enemmissä määrin ,ja käsipareja alkoi löytyä ilmasta yhä enemmän. Myöskin yhtye alkoi olla tässä vaiheessa lämpimässä kunnossa, ja pientä symbioosia katsojien kanssa alkoi syntyä. Keikoilla yleensä näkee kompurointia ja kuperkeikkaa yleisössä, mutta harvemmin kuitenkaan ”Raskaat Veet” -kappaleen soidessa taustalla joku tekee oikeaoppisesti kuperkeikan ja seuraava katsoja vetää vielä spagaattia!

Ikoninen ”Satu Peikoista” päätti varsinaisen setin, ja yleisö luonnollisesti ei tyytynyt tähän vaan vaati encorea. Karkkia tarjoiltiinkin vielä, sillä kaksi biisiä saatiin vielä ilmoille. Oma henkilökohtainen suosikkini ”Kuolemanjärvi” sekä tietenkin viimeisenä se isoin kappale ”Minä Olen”.

Keikalla ympärille katsoessa tuli mietittyä, että hyvin monelle paikalla olleelle Kotiteollisuus on aina ollut olemassa. Yhtyeellä onkin jo aimo lista ikoniseksikin muodostuneita biisejä, joista saatiin nauttia tälläkin kertaa. Kotiteollisuuden vahvuus on ehdottomasti sen rehellisyys: Tullaan, ollaan ja tehhään just niikö itte tykätää!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Teksti: Tanu Jänkä
Kuvat: Sini Sulkakoski

Luetuimmat

Uusimmat