SONY DSC

Kymmenen vuotta myöhemmin: Haastattelussa Häiveen Janne ”Varjosielu” Väätäinen

Kirjoittanut Samuli Jalonen - 24.12.2017

Imatralta lähtöisin oleva Häive on yhden miehen, Janne ”Varjosielu” Väätäisen, projekti ja tuotos. Mikäli bändin nimi ei sano sinulle, arvoisa lukija, yhtään mitään, niin et ole luultavasti yksin asian kanssa. Häive on julkaissut uransa aikana yhden täyspitkän albumin, nimeltään ”Mieli Maassa” vuonna 2007, eli kymmenen vuotta sitten ja ei ole koskaan soittanut yhtäkään keikkaa. Vaikka helposti voisi luulla, ettei bändiä enää olekaan, niin tarkkasilmäisimmät ja -korvaisimmat ovat huomanneet, että Varjosielu on hyvinkin aktiivisesti kirjoittanut musiikkia ja julkaissut pienempiä kokonaisuuksia Häive-nimen alla ja muuta materiaalia muiden bändiensä kautta. Kymmenen vuotta ensimmäisen levyn jälkeen ilmestyi toinen kokopitkä ”Iätön”, ja tämän levyn luomisprosessia lähdimme selvittämään ja kyselemään, mitä noihin kymmeneen vuoteen on kuulunut, ja onko niitä paljon kysyttyjä livekeikkoja koskaan luvassa. 

Morjensta, Janne! Mitenkäs loppuvuosi 2017 sujuu?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Varjosielu: Suurin piirtein samaa vanhaa. Musiikkirintamalla on tosin vähän tapahtunut, kun Häive on nyt aktivoitunut taas toviksi ja levy on saatu ulos, eli siltä osin kuuluu hyvää.

Faneille kuulunee myös hyvää levyn julkaisun tiimoilta, sillä onhan Häiveen edellisestä levystä kulunut jo kymmenen vuotta

Varjosielu: Niinhän siitä on ja silti ilmeisesti vielä jotain vanhoja fanejakin on paikalla, kun on palautetta tullut, että on joku kuunnellut teinivuosina ensimmäisen levyn ja nyt lopulta saanut toisen käsiinsä, eli porukka tuntuu muistavan. Onhan tässä toki välissä tullut muutakin pienempää julkaisua, mutta kaiketi profiloituu enemmän huomattavaksi nuo kokopitkät levyt. Itse en tiedosta, että tässä siis olisi mitään isompaa taukoa ollutkaan, vaan koko ajan on jotain tapahtunut, mutta toinen kokopitkä saatiin ulos vasta nyt.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vielä hieman perusasioihin palaten, mikäli joku tätä haastattelua lukeva pohtii, että mikä Häive ja mikä levy, niin voisitko lyhyesti hieman kertoa mikä on homman nimi? 

Varjosielu: Tää on aina vaikea, kun pitää kertoa lyhyesti, mutta jokseenkin melodista tavaraa ja kaikin puolin sekasotkuista materiaalia, jossa on black metalia, folkkia, death metalia ja vähän doomiakin, joka johtuu vain siitä, että olin niin paska rumpali, että tuli soitettua hitaasti. Kovin selkeää termiä ei kai genrerajoista löydy, vaikka itselleni tyylilaji onkin selkeä.

Mitäpä sitä turhaan lokeroimaan. Se kun alkaa nykyään olla vaikeaa, kun niin paljon erilaisia tyylejä yleensä sekoittuu bändien musiikissa.

Varjosielu: Ihmiset lienee jo nykyään hieman kyllästyneet lokeroimaan bändejä, koska kovin harvoin bändit osuvat tarkkaan lokeroon. Black metal fanejahan nuo Häiveen kuuntelijat enimmäkseen ovat, mikä kertonee hieman kuitenkin siitä lokerosta, mihin osutaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Genresekoituksista puheenollen, vaikka black metal ei trendejä seuraakaan, niin hyvin yleistähän on nykyään, että black metal -bändeillä on mukana myös folk-piirteitä musiikissaan.

Varjosielu: Voi hyvinkin olla. En ole itse viime vuosina kovinkaan paljon tuota skeneä seurannut. Minullahan oli pieni lafka, jonka lopetin jo noin kymmenen vuotta sitten. Silloin jäi vähän tuo tarkempi seurailu.

Häiveen uusi ”Iätön”-levy julkaistiin saksalaisen levy-yhtiön kautta. Miksi saksalainen yhtiö ja miten he päätyivät julkaisemaan levyn?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Varjosielu: Sillähän on tekemistä sen kanssa, että edellinenkin levy julkaistiin saksalaisen lafkan kautta ja sitä kautta promootio on pitänyt huolen siitä, että tämä projekti ehkä tunnetaan siellä hyvin. Jostain syystä myös suomalainen musiikki tuntuu toimivan hyvin Saksassa. Ehkä siellä pidetään meitä jotenkin mystisinä pohjoisen asukkeina. Suomen kieli tuntuu myös vetoavan siellä musiikinkuuntelijoihin. Eivät esimerkiksi halua, että erikseen käännettäisiin englanniksi tekstit, niin ei tarvinnut kääntää. Eikä sillä, että olisin kääntänytkään.

Oliko omakustanteena julkaisu missään vaiheessa vaihtoehtona?

Varjosielu: Ei oikeastaan. Sen verran kovasti otettiin yhteyttä, että ei ole ollut tarvetta pohtia moista. Häive on oikeastaan sillä tavalla ollut iloinen projekti, että aina on löytynyt julkaisija, kun sitä on tarvittu. Joku haluaa julkaista jotain ja minä sitten teen jotain uutta. Tämänkaltainen homma toki luo motivaatiota tehdä tätä hommaa.

Ideaalitilanne siis. Joillain bändeillä kun on suurena ongelmana, että materiaalia piisaisi, mutta ketään ei vain pätkääkään kiinnosta julkaista.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Varjosielu: Sille se varsinkin nykyään vaikuttaa. Toki noiden muiden projektien kanssa on huomannut samaa, mutta eipä niin väliksi, koska väkisin yrittäminen ei enää oikein kiinnostaa. Alunperinhän en aikonut Häiveen kanssakaan julkaista yhtäkään levyä. Tein vain ensimmäisen demon ja jotenkin se päätyi jonkun lafkapomon käsiin, joka halusi julkaista toisen demon ja tein sitten. Jossain vaiheessa kyseltiin, että tuleeko joskus täyspitkää ja tein sitten sellaisen, kun julkaisijakin oli jo valmiina.

Täytyy myöntää, että tämän kaltaista prosessia en ole koskaan kuullut, mutta se kuulostaa erittäin toimivalta.

Varjosielu: Joo, ei tämä ilmeisesti kovin yleistä ole. Siltä kantilta on syytä olla tyytyväinen.

Mitä olet puuhastellut viimeisen kymmenen vuoden aikana? Sinullahan on ollut muita bändejä kuten Antabus ja Auringon Hauta. Mitä niille kuuluu?

Varjosielu: Auringon Hauta on oikeastaan jäänyt virallisesti telakalle tämän vuoden alusta. Antabus sitten taas on ensimmäinen bändi, jonka kanssa keikkaillaan, koska se on thrashia, jota on kovin vaikea soittaa ilman keikkailua. Ikään kuin vastapainoksi. Sen suhteen menossa on sitä lafkan etsintää, mutta ei millään jaksaisi tehdä montaa kymmentä demoa vain lafkan vuoksi, joten katsotaan mitä tapahtuu. Mutta uusia biisejä olisi sillä rintamalla kylläkin.

Sittenhän mulla oli tuo My Blood -projekti tuossa pari vuotta sitten karjalais-venäläisen kaverin kanssa, mutta sekin vähän jäi, koska oli jo liikaakin projekteja. Käytin sitten My Bloodin riffejä ja introa, eli ne oli sävelletty alun perin sinne, mutta ne päätyivät Häiveelle. Ei ollut järkeä pitää kahta bändiä, jotka kuulostavat samalta, koska My Bloodin materiaali alkoi koko ajan enemmän kuulostaa Häiveeltä.

Palatakseni tuohon Häiveen uuteen levyyn, tuntuiko työskentely biisien kanssa erilaiselta nyt, kuin silloin kymmenen vuotta sitten ensimmäisen levyn tiimoilta?

Varjosielu: Kyllä. Sanoisin, että luomisprosessi on hidastunut. Ensimmäinen levy tuntui syntyvän kauhean helposti ja vaivattomasti siinä, missä nykyään pitää hyvän riffin eteen tehdä jo vähän töitäkin, jos näin voi sanoa. Äänitysprosessi sen sijaan on melko samanlainen, lukuun ottamatta erilaista laitteistoa, mutta muuten se sujuu aika lailla samoilla linjoilla. Demojen päälle tehdään valmiita biisejä ja sehän on mukavinta tuossa äänittelyhommassa.

Ilmeisesti nämä levyn biisit ovat melko pitkältä aikaväliltä, eivätkä vain tälle levylle sävellettyjä?

Varjosielu: Joo. Vanhin biisi taitaa olla toiselta demolta, jonka äänitin uudestaan. Eli Aleksis Kiven Tuonenlehto-runohomma, jota haluttiin jo aiemmin, kun demoja haluttiin julkaista uudelleen, mutta en halunnut siihen hommaan ryhtyä. Totesin, että äänitän sen uudestaan johonkin, mihin se sopii, ja se päätyi tähän. Vanhin riffi ”uusista” biiseistä lienee vuodelta 2006. Suurelta osin materiaali on vuosilta 2010-2011 ja sitten ihan äskettäin kirjoitettua, eli ns. ”uutta materiaalia”.

Mitenkäs tuo yhteensovitus uuden ja vanhan materiaalin välillä? Oliko se helppoa vai tuottiko vaikeuksia?

Varjosielu: Kun tein tuossa välissä ”Saimaa”-MCD:n, niin siltä ajalta oli myös hieman kamaa tällä levyllä, jota piti kuitenkin hieman karsia, ettei musiikissa ollut liian suuria vaihteluita tyylilajissa. Mutta esimerkiksi ne materiaalit, jotka ovat jostain 2006 vuoden tiimoilta, ovat melko samantyylisiä kuin tälle levylle tehdytkin. Siinä vain välissä koitettiin vähän folkimpia juttuja, ja niiden suhteen piti sitten käännellä duuria molliksi, että ei tullut ihan erilaista kamaa kuin Häiveeseen kuuluu. Nuo pienemmät levytykset on ehkä ollut vähän kokeellisempia, mutta jonkinlainen peruslinja on kuitenkin näiden kokopitkien suhteen ollut.

Ehkä niiden pienempien levytysten suhteen vähän onkin ollut ideana ravistella faneja vähän erilaisilla tyyleillä, mutta kuten tuossa puhuttiinkin, niin fanikanta täällä Suomessa on melko uskollinen, eivätkä ihan vähästä hätkähdä. Suomessa promoamista pitäisi siinä suhteessa vähän lisätä, että täälläkin tiedettäisiin vähän paremmin. Olisi nimittäin kiva, jos kuulijat ymmärtäisivät sanat, joihin kuitenkin panostan aika tavalla.

Suomella ja Saksallahan on outo symbioosi, että me täällä kuunnellaan Rammsteinia, jota emme ymmärrä ja Saksalaiset kuuntelevat suomi-metalia, jota he eivät ymmärrä ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Varjosielu: Juurikin näin.

Mitenkäs sitten sanoitukset, otitkin ne jo esille tuossa äsken. Millaiset aiheet ovat tapetilla ja millä tavalla sanoitukset ovat levylle syntyneet?

Varjosielu: Tässä on pidemmän aikaa nyt ollut kansanrunotematiikka, joka jatkuu tälläkin levyllä ja niitähän keräsin tällekin levylle. Sitten hiukan muuttelin, että sain sopimaan levylle. Levyllä siis on melkoisen vähän omaa tekstiäni, toisin kuin ensimmäisellä levyllä, joka oli kokonaan itse kirjoittamani, vaikka sieltäkin sitä kansanrunovivahdetta toki löytyi. Tämä levyhän on kokonaan kalevalamitassa, ja sitten Eino Leinolta ja Aleksis Kiveltä valittu sellaiset runot, missä on samanlainen runomitta, että sopii tyyliin.

Jotenkin ensimmäiselle levylle sai tehtyä sanoitukset. Ne ovat ihan hyvät, mutta koska tiedostan, etten ole mikään maailman paras sanoittaja, niin ei viitsinyt alkaa edes kirjoittamaan tälle levylle. Aluksi yritin kyllä, mutta niistä tuli aika teennäisiä, joten päädyin kansanrunoihin, koska nehän ovat pirun hyviä. Sanoituksien on toki tärkeää olla sopivia ja kansanrunothan sopivat erinomaisesti tällaiseen musiikkiin.

Mitenkäs sitten livekeikat, sellaisia ei ole Häiveen osalta koskaan nähty. Onko mielessä käynyt, että sellaisia voitaisiin soittaa tulevaisuudessa?

Varjosielu: Sitähän on kysytty niin usein, että on ollut pakko miettiä. Tässä on vähän semmoinen taustalla, että en tykkää pahemmin soitella livenä. Antabuksen kanssahan me on keikkailtu, mutta ei se siinäkään ehkä tärkeintä ole se livenä soittaminen. Muutamia pyyntöjähän on tuonne ulkomaille tullut, mutta parin festarin takia on melkoinen homma alkaa järjestämään. Ehkä, jos sopivat tyypit löytyisi, niin voitaisiin sitä ehkä harkita, mutta mitään en lupaa. Luulen kyllä, että ainakin osa biiseistä sopisi hyvin livenäkin soitettaviksi, mutta tosiaan en lupaa mitään. Hauska olisi kyllä vaikkapa treeneissä kokeilla, mutta katsotaan.

Eihän sitä tiedä, vaikka joku lukee tämän haastattelun ja päättää lyödä sellaisen tarjouksen, että on pakko lähteä keikalle.

Varjosielu: Eihän sitä tiedä. Saa nähdä mitä tapahtuu.

Minkälaisia tulevaisuudensuunnitelmia on luvassa Häiveen osalta? Pitääkö fanien odotella seuraavaa levyä toiset kymmenen vuotta, vai mitä tulee tapahtumaan? 

Varjosielu: Ainakaan ei ole luvassa nyt ihan heti uutta levyä, vaan haluaisin julkaista taas jotain pienempää julkaisua tässä välissä ja sitten tuo normaali elämäkin. Työnteko ja muut vähän hidastavat, mutta katsellaan. Tietty, jos biisejä alkaisi syntyä, niin sitten voitaisiin katsoa niiden julkaisua, ja että missä muodossa. Tässä on vielä semmoinenkin ongelma, että myin kaikki parhaat kanteleeni pois ja sellaisen kanssa säveltäminen olisi paljon helpompaa. Pitäisi vielä tehdä yksi hyvä kantele itselleni, jolla voisi touhuta.

Vuosi 2017 alkaa koko lailla olla paketissa, niin kysyn vielä, että onko tältä vuodelta jäänyt joitain levyjä erityisesti mieleen, jotka haluaisit nostaa valokeilaan?

Varjosielu: Tätähän kysyttiin jossain toisaallakin, mutta pakko todeta samalla tavalla, ettei tämän ikäisenä tule juuri enää kuunneltua uutta musiikkia suuremmin. Vanhojakin on hyllyt täynnä, niin ei samalla tavalla kiinnosta. En usko, että olen yksin tämän fiiliksen kanssa.

Kiitoksia haastattelusta ja hyvää jatkoa kaikin puolin! Mikäli tähän loppuun haluat vielä jotain faneille sanoa, niin sana on vapaa! 

Varjosielu: Mikäli haluatte levyn hankkia, niin helpoin tapa lienee katsella Häiveen Facebook-sivua, sieltä helpoiten hankittavissa!

https://www.facebook.com/haiveofficial/

Luetuimmat

Uusimmat