Parhaiten Tarotin riveistä tunnetun Tuple Salmelan keulittama itäsuomalainen Lazy Bonez on tuottanut jatkoa debyytilleen uuden ”Alive”-levyn muodossa. Homman nimi on perinteisen heavy metalin kanssa flirttaileva AOR/hard rock. Erikoistäkynä muuten varsin huomaamattomaan konseptiin tuo mittava vierailijalista, joka koostuu niinkin kovista nimistä kuin Tony Martin (ex- Black Sabbath), Simon Wright (ex-Dio), Zachary Hietala (Tarot), Bernie Shaw (Uriah Heep) ja Stefan Schwarzmann (ex-Accept ym.).

”Evil Mind” avaa levyn perustoimivalla AOR:n ja metallin yhdistelmällä. Avausralliksi vaadittavaa hitikkyyttä ei kappaleesta ehkä löydy, mutta Zachary Hietalan sähäkkä soolokitarointi pelastaa kappaleen pahimmasta keskinkertaisuuden suosta. Videokappale ”Sweet Girl” onkin sitten jo silkkaa härskin juustoista kasarirokkia, joka yllättäen toimii levykokonaisuudessa paremmin kuin irrallisena sinkkulohkaisuna. ”Alive” edustaa musiikillisesti hard rockin melankolisempaa laitaa ja on kappaleena korkeintaan mukiinmenevä siihen asti, kunnes komea outro saa kuulostelemaan, mikäs biisi tämä oikein olikaan. Sitten kuullaan Genesis-cover ”Jesus He Knows Me”, joka parodioi tv-saarnaajailmiötä. En tiedä, mitä cover-kappale tekee levyn keskellä enkä muutenkaan täysin ymmärrä, miksi tämä lähinnä ärsytysreaktiota ruokkiva renkutus on otettu mukaan biisivalikoimaan. Kuriositeettina mainittakoon, että jostain kumman syystä Tuple kuulostaa kappaleessa aivan Ozzylta. Tähän mennessä levy ei ole tehnyt erityistä vaikutusta, mutta parempaa on onneksi luvassa.

Acceptmainen ”Overload” kallistaa vaakaa useamman asteen raskaampaan suuntaan ja on oikein pätevä esitys. ”Racing Heartiin” kohdistuivat suurimmat etukäteisodotukset, vieraileehan siinä eräs hienoäänisimmistä heavy metal -laulajista, nimittäin Tony Martin. Odotukset eivät olleet turhia. Kappale on vahvasti Sabbathin ja Tarotin mieleen tuova raskaammanpuoleinen slovari. Martinin äänikin vaikuttaisi ainakin tämän suorituksen perusteella olevan lähes yhtä hyvässä kuosissa kuin ”Headless Crossilla” aikoinaan. Seuraavakaan biisi ei notkauta tasoa yhtään, ja tuntuukin siltä, että levyn parhaimmat kappaleet on sijoitettu peräkkäin. Power metalista riisutun Helloweenin mieleen tuova ”Lonely” olisi ollut avausraitapaikan arvoinen hittibiisi. ”Last Ritesin” käynnistävä diomainen riffi lupaa hyvää sekin, mutta valitettavasti kappale taantuu hieman junnaavaksi. Vertailuista muihin bändeihin ei vapauta myöskään ”Devil’s Dice”, joka muistuttaa vahvasti Saxonin eeppisemmän laidan kappaleita. Kyseessä onkin ehdottomasti levyn parempaan osastoon lukeutuva esitys. ”Hard Times” on tympeä filleri, jonka ainoa hyvä puoli on fillerille sopiva paikka levyn toiseksi viimeisenä kappaleena. Jenkkilän suuntaan kumarteleva ”Final Rhyme” tomikomppeineen lopettaa levyn onneksi siten, että jälkimaku on enimmäkseen positiivinen.

Ammattimaisuus huokuu levyn jokaisesta aspektista ja erityisesti siitä, kuinka paljon perinteisellä linjalla eteneviin kappaleisiin on saatu upotettua pieniä yksityiskohtia, jotka pitävät kuuntelukokemuksen mielenkiintoisena. Kappaleiden aiheet käsittelevät asiaankuuluvasti lähinnä rakkauselämän kiemuroita ja kauniimman sukupuolen perään haikailua. Levy ei reilun kolmen vartin mitassaan tunnu sinänsä liian pitkältä, mutta kaikesta huolimatta pari – kolme filleribiisiä (erityisesti cover-kappale) olisi voitu tiputtaa pois, niin olisi saatu aikaan tiukempi kokonaisuus. Biisijärjestyksessä olisi myös ollut rukkaamisen varaa. Eivät tällä suorituksella vielä hunajapurkit aukene, mutta eipä äärettömän kauaksikaan jäädä.

7/10

Kappalelista:

1.Evil Mind
2. Sweet Girl
3. Alive
4. Jesus He Knows Me
5. Overload
6. Racing Heart
7. Lonely
8. Last Rites
9. Devil’s Dice
10. Hard Times
11. Final Rhyme

http://www.lazybonez.fi/

https://www.facebook.com/LazyBonezOfficial

Kirjoittanut: Tuomas Saari