Itäisessä Suomessa vaikuttava Lazy Bonez on kuusihenkinen melodista heavy metallia soittava yhtye. Vaikka ”Vol. 1” on yhtyeen debyyttialbumi, niin mitään keltanokkia yhtyeen jäsenet eivät musiikkihommissa ole, sillä peräti puolet yhtyeen jäsenistä vaikuttaa legendaarisessa Tarot-yhtyeessä. Levyllä kuullaan lisäksi vierailijoina esimerkiksi Acceptista tuttuja Udo Dirkschneideriä ja Stefan Schwarzmannia. ”Vol. 1” tarjoaakin albumillisen perinteitä kunnioittavaa metallia.

Mitään uudistavaa tai edistyksellistä Lazy Bonezin albumilta ei löydy, mikä on todennäköisesti ollut aivan tarkoituksellista. Albumilla nimittäin käydään läpi lukuisia hevikliseitä eikä kaavaa yritetä missään kohtaa varsinaisesti rikkoa. Yleistunnelmaltaan levy ei mene liialliseksi hampaat irvessä vääntämiseksi, vaan albumilla vallitsee hyvin vapautunut tunnelma. Mikäli bändi olisi väkisin yrittänyt tehdä uudistuksellista musiikkia, olisi tästä tunnelmasta ainakin osa todennäköisesti hävinnyt. Myöskään pilkettä silmäkulmasta ei ole unohdettu, mistä esimerkkinä muun muassa Lady Gagan coveroiminen sekä kappaleen nimeäminen ”M.I.L.F.:ksi”. Perinteisen hevin lisäksi levyllä kuullaan myös hieman rokkaavampaa tunnelmaa, jota edustaa esimerkiksi aloitusraita ”Bring It All Now”.

Yksi albumin mielenkiintoisimmista kappaleista on Lady Gaga -coverointi ”Poker Face”. Biisi toimii yllättävänkin hyvin myös tällaisena hevimpänä versiona, vaikka sovitus ei sinänsä mitään järisyttävän uutta kappaleesta kaivakaan esille. Kappaleen alkuperäisestä tyylilajista huolimatta ”Poker Face” sulautuu hyvin albumin yleislinjaan ja on perusteltu versiointi, vaikka moni muukin yhtye on jo saman aiemmin tehnyt.

Toinen levyn selkeä kohokohta on ”First To Go – Last To Know”. Kappaleeseen on laitettu kovat panokset peliin, sillä äänessä on sellaisia legendoja kuin Marco Hietala ja Udo Dirkschneider. Tämä luo toisaalta myös kovat odotukset kappaletta kohtaan. Vaikka laulajien äänet ja laulutyylit ovatkin sangen erilaisia, niin ne sopivat samaan kappaleeseen yllättävän hyvin. Sävellyksellisesti kappaleessa on kuultavissa vaikutteita Udon aikoinaan edustamasta Acceptista, eivätkä lievät Tarot-vivahteetkaan ymmärrettävästi tule yllätyksenä. Biisi ei yllä laulajiensa aiempien huippuhetkien tasolle, mutta nousee kuitenkin tämän levyn parhaimmistoon toimivilla riffeillään ja tehokkaalla kertosäkeellään.

”Vol. 1” ei tuo mitään uutta hevigenreen, mutta levyltä välittyvä rentous korvaa jonkin verran tätä puutetta. Kokonaisuutena albumi on ihan mukavaa kuunneltavaa, mutta ei sen enempää. En jaksa uskoa, että tästä levystä enää vuosien päästä puhuttaisiin. Muutamista erinomaisista suorituksista huolimatta levyn ongelmaksi nousee se, että huomattava osa biiseistä ei herätä mitään suurempia tuntemuksia eikä tarjoa mitään uutta. Osa kappaleista olisi kaivannut vielä enemmän koukkuja ja innovatiivisuutta noustakseen klassikkosarjaan. Näillekin julkaisuille on kuitenkin paikkansa, ja varsinkin itse bändin jäsenille tällaisilla sivuprojekteilla on varmasti suuri terapeuttinen merkitys.

7/10

Kappalelista:

01. Bring It All Now
02. Stainless Steel
03. First To Go – Last To Know
04. Frozen Love
05. Written In The Sky
06. M.I.L.F.
07. Got A Soul
08. Free Ride
09. Poker Face
10. Return To Me

http://www.lazybonez.fi/

Kirjoittanut: Taavi Lindfors