Muka nerokkaalla sanaväännöksellä nimetty Lordin uusin studioalbumi ”To Beast Or Not To Beast” on järjestyksessään jo yhtyeen kuudes. Albumilla on mielenkiintoiset ennakkoasetelmat siltä osin, että kyseessä on ensimmäinen levy yhtyeeseen liittyneiden uuden kosketinsoittajan ja rumpalin osalta. Jäsenvaihdoksista huolimatta ”To Beast Or Not To Beast” jatkaa kuitenkin vanhaa tuttua Lordi-linjausta.

Lordin tapauksessa on ollut mielenkiintoista huomata, kuinka yhtyeen vuoden 2006 Euroviisu-voitto on vaikuttanut bändin suosioon pidemmällä tähtäimellä. Välittömästi voiton jälkeen suosio nousi Suomessa suurempiin mittoihin kuin koskaan aiemmin, mutta esimerkiksi edellinen vuonna 2010 julkaistu ”Babez For Breakfast” saavutti Suomessa enää ainoastaan muutaman tuhannen kappaleen myynnin. Levymyynnin laskiessa yhtyeen albumit ovat kuitenkin menneet musiikillisesti parempaan suuntaan ”Babez For Breakfastin” ollessa kenties yksi bändin parhaimmista levyistä. ”To Beast Or Not To Beastilläkin” yhtye on onnistunut luomaan eheän kokonaisuuden.

Rumpalin poismenoa ei albumin yleistunnelmasta huomaa, sillä Lordi saanut aikaan suhteellisen pirteänkuuloisen albumin. Tahtia ei hirveämmin löysätä missään vaiheessa, eikä levyltä löydy yhtään varsinaista balladia. 1980-luvulle kumartelevaa meininkiä kuullaan totuttuun tapaan sitäkin enemmän. Levyn ensisinkkuna julkaistu, tarttuvalla kosketinriffillä varustettu ”The Riff” kuvaa oikeastaan koko levyn tyyliä ja tunnelmaa hyvin. Useista toimivista kappaleista huolimatta aivan suurimmat täysosumat jäävät kuitenkin puuttumaan, vaikka muutama biisi lähelle pääseekin. Päätösbiisinä kuullaan yhtyeen edesmenneen rumpali Tonmi Lillmanin keikalla soittama rumpusoolo, joka toimii kunnianosoituksena, vaikka kappale onkin muusta kokonaisuudesta erillinen.

Positiivisena asiana ”To Beast Or Not Beastilta” täytyy mainita se, että bändi on tällä levyllä onneksi ymmärtänyt tiivistää albumia jättämällä ylimääräiset kappaleet pois. Oikeastaan jokaisella aiemmalla Lordin albumilta on löytynyt hyvien kappaleiden lisäksi myös ne pakolliset muutamat täytekappaleet, jotka on ollut levyä kuunnellessa pakko hypätä yli. ”To Beast Or Not To Beastilta” ei varsinaisia täytekappaleita löydy, vaikka ”Happy New Fear” hyvin lähelle tätä luokitusta pääseekin.

Lordi tuskin tällä levyllä uutta fanikuntaa tavoittaa, mutta vanhoille Lordi-faneille tämä on kuitenkin varsin toimiva paketti. Bändin uusiutumattomuus on varmasti ainakin osittain tarkoituksellista, mutta tämänkin levyn kohdalla kuitenkin odotti, että yhtye olisi saanut jonkinlaista uutta vivahdetta soundiinsa. Tätä odotusta vahvisti kaksi uutta jäsentä, mutta muutosta ei siltikään ollut juuri havaittavissa. Käytännössä jäsenten vaihtumista ei albumilta edes huomaa. Vaikka ”To Beast Or Not To Beast” ei mitään maailmaa mullistavaa tarjoa, niin sen verran hyvä jälkimaku albumista kuitenkin jää, että kyllä Lordi tämänkin julkaisun perusteella ansaitsisi suurempaa arvostusta, kuin edellisen levyn muutaman tuhannen kappaleen myynti osoittaa.

7½/10

Kappalelista:

01. We’re Not Bad For The Kids (We’re Worse)
02. I Luv Ugly
03. The Riff
04. Something Wicked This Way Comes
05. I’m The Best
06. Horrification
07. Happy New Fear
08. Schizo Doll
09. Candy For The Cannibal
10. Sincerely With Love
11. SCG6: Otus’ Butcher Clinic

http://www.lordi.fi/

Kirjoittanut: Taavi Lindfors