Lupaava tulokas kotimaisella djent-kentällä: arvostelussa Nation In Despairin debyyttialbumi ”Dalia”

Kirjoittanut Samuel Järvinen - 4.7.2020

Espoolainen Nation In Despair on viiden muusikon muodostama metallibändi, jonka musiikissa kuuluu vaikutteita monenlaisesta modernista metallista. Sopassa on mukana metalcorea, melodista death metalia sekä djentiä, ja bändin debyyttialbumi ”Dalia” sisältää myös reilusti orkestraalisia elementtejä.

Avauskappale ”Activist” käynnistyy kauniin kuuloisella äänimaisemalla, jossa on ripaus melankoliaa. Pian kuitenkin lähdetään runttaamaan Medeian ja Mors Subitan mieleen tuovaa mäiskintää, joka kehittyy kohti monimutkaisempaa riffisirkusta. Aina silloin, kun bändi harjoittaa groovaavampaa rytmittelyä ja yhden nuotin varaan perustuvia riffejä, nousee mieleen djentin ja death metalin yhdistelyn mestari, After The Burial. Kyseisen bändin vaikutteet kuuluvat selvästi läpi koko levyn, ja esimerkiksi ”Apnea”-kappaleen keskellä kuultava riffittely ja rytmittely voisivat hyvin olla After The Burialin ”Rareform”-albumilta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Levyn nimikkokappaleessa puolestaan on mukana ripaus Haunted Shoresin kaltaista riffittelyä ja Veil of Mayan ”Matriarch”-levyn kaltaista otetta deathcoreen. Kappaleesta löytyy myös komeasti toteutettu kertosäe hyvällä melodialla sekä hieman Lamb of Godin mieleen tuova breakdown-osio, joka saanee keikalla väen hyvin liikkeelle. Tyylikkäästi ja hyvällä maulla toteutettu kitarasoolo tuo kappaleelle myös oman plussansa, sillä niitä kuulee harvoin djentistä lainaavissa deathcoren johdannaisissa.

Orkesterielementit levyllä nousevat parhaiten pintaan kappaleissa ”Grey Phase” ja ”Consume”. Jouset, pianot ja urut tuovat levylle mukavan lisän ja mausteen sekä auttavat nostamaan sovituksia ylös ja varioimaan muutoin tuttua riffittelyä ja kikkailua. Born of Osiriksen tasolle ne eivät tässä tyylissä välttämättä yllä, mutta ei tarvitsekaan. Tulevaisuudessa kannattaa kuitenkin panostaa siihen, että käytetyt sample-kirjastot eivät kuulostaisi ihan niin midiltä kuin miltä ”Dalian” orkesterit valitettavasti kuulostavat. Erityisesti levyn pianoissa on ikävää muovisuutta läsnä.

Albumilta löytyy äärimmäisen hyviä riffejä. Koko levy on ahdettu täyteen taidokasta kitaran soittoa notkeiden riffien, rytmikkään komppaamisen ja sooloilun merkeissä. Hyvänä esimerkkinä on päätöskappale ”Terminus”, jonka kitaratyöskentely on vaativaa ja monipuolista. Rumpali ei myöskään jää jälkeen kitaristeille taidokkuudessa. Vokaalien suhteen erityisen hyvältä kuulostavat rujommat murinat ja karjumiset, ja ne täydentävät kappaleita juuri oikealla tavalla. Paikoitellen puhtaissa vokaaleissa tarvitaan hieman lisää tukea, jotta sävelkorkeus pysyy vakaana ja melodialinja kauttaaltaan vahvana.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Nation In Despairin debyyttialbumi on erittäin lupaava tekele, joka antaa toivottavasti suuntaa myös muillekin tekijöille Suomessa tämän tyylisessä metallissa. Genrekavereistaan Chronoformista bändin soitanta eronnee astetta brutaalimmalla otteella, joka painottaa matalampaa viritystä ja After The Burialin viitoittamaa lähestymistapaa. Kappaleet kuten ”Activist”, ”Dalia”, ”A Sight For Sore Eyes” ja ”Terminus” nousevat selvästi levyn vahvimmaksi edustukseksi ideoidensa puolesta, mutta jokaisesta kappaleesta löytyy vähintään yksi tai kaksi kohtaa, jotka iskevät lujaa. Kenties jatkossa tätä voi tasoittaa sillä että välttelee riffisalaattimaista kappalerakennetta, jossa liikutaan riffistä toiseen. Toinen seikka, mihin kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota, on albumin miksaus. Paikoitellen vokaalit, kitarat ja orkesterielementit ovat keskenään pienoisessa epätasapainossa, ja sounditkin voisivat olla selkeämmät. Miksauksen ei tarvitse kuulostaa siltä, että rahaa löytyy, vaan pelkkä selkeys ja tasapaino riittää pitkälle.

”Dalia” on vahva pelinavaus bändiltä, joka taitaa äärimmäisen hyvin esikuviensa tavan tehdä modernia metallia. Kotimaisella kentällä se on arvostettavaa, sillä kauhean moni ei vielä ole kunnolla lähtenyt tähän tyyliin mukaan, ja kaikki eivät ole yhtä lupaavia. Odotan mielenkiinnolla, mitä bändillä on tarjota seuraavaksi.

7/10

Kappalelista:
1. Activist
2. Dalia
3. Definition, I
4. Apnea
5. Grey Phase
6. A Sight For Sore Eyes
7. Consume
8. Lost For Words
9. Terminus

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat