Maailmanlopun meininkiä: Turbonegron Apocalypse Dudes 20 vuotta

Kirjoittanut Olli Lehtonen - 2.12.2018

Vuonna 1989 Nesodden kunnassa perustettu norjalainen rock-yhtye Turbonegro nousi kuuluisuuteen 1990-luvulla, jolloin pohjoismaista tuli pääasiassa euro dancea ja black metallia. Heidän tavamerkkinsä on glam rockia, areena-rockia ja punkkia yhdistelevä tummansävyinen musiikkityyli, jota he kutsuvat nimellä ”deathpunk”. Turbonegron tyyli alkoi vakiintua yhtyeen toisen levyn ”Never is Forever” aikoihin, jolloin mikkiin tarttui pitkäaikainen keulahahmo Hank Von Helvete. Albumi tosin tuo mieleen niin synkänpuhuvat punk-yhtyeet Poison Idea ja Leatherface kuin myöhemmät idolinsa The Stooges, The Dictarors tai Ramones. Kolmannella studioalbumillaan ”Ass Cobra”  (1996) yhtye omaksui Tom of Finland -tyylisen homoeroottisen kuvaston niin imagoonsa kuin kappaleiden sanoituksiin. ”Ass Cobralta”  löytyy muun muassa vihjailevat kappaleet ”Sailor Man”, amerikkalaiseen seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavaan järjestöön NAMBLAan (North American Man/Boy Love Association) viittaava ”Midnight Nambla” sekä livesuosikki ”I Got Erection”. Live-esityksissä Hank Von Helvete ampui kappaleen aikana tavallisesti sähikäisiä takapuoleensa työnnetystä roomalaisesta kynttilästä, mikä on vangittu dokumentaariseen elokuvaan ”Turbonegro The Movie”. Yhtyeen alkutaival sisälsi siis aimo annoksen shokkiefektiä ja parodiaa.

Albumi ”Apocalypse Dudes” on ensimmäinen osa Apocalypse -trilogiaa, johon kuuluvat myös ”Scandinavian Leather” ja ”Party Animal”. Levyn aikana yhtyeen imago jalostui 1970-lukulaiseen suuntaan, kun he ottivat vaikutteita glam rockista ja detroitilaisesta proto punkista. Myös laulaja suosii räkäisyyden sijaan puhtaampaa laulua. Albumi alkaa kappaleella ”Age of Pamparys”, jonka seesteinen, akustisten kitaroiden ja maukkaiden soolokitaran venytyksien sävyttämä intro saattelee räyhäkkääseen menoon. Lähes ilman taukoa seuraava up-tempoinen ”Selfdestracto Bust” on tyylikäs hatunnosto punk-yhtye Ramonesille, kuten myös yhtyeen kappaleen ”I Just Want to Have Something to Do” (1978) riffiä mukaileva single ”Get it On”. Samaa tyyliä noudattaa myös melodinen ”Rock Against Ass” ja ”Don’t Say Motherfucker, Motherfucker”. Kieli poskessa  tehtyä vihjailua harrastaa muun muassa HIM -yhtyeen koveroima ”Rendervouz with Anus” ja kiihkeätempoinen ”Prince of the Rodeo”. Kappale alkaa uuden rumpalin, Chris Summersin villillä tom-tom  -kompilla, jota seuraa kitaristi Euroboyn rokkaava riffi. Kappaleella erityisesti hänen taitonsa pääsevät elementtiinsä, mistä muodostui keskeinen osa uutta Turbonegro-soundia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Albumin toinen single ”Are You Ready for Some Darkness” käynnistyy salaperäisellä kuiskauslaululla, mikä korostaa kappaleen synkkää tunnelmaa. Kappaleen kohokohtia ovat pop-tyylinen kertosäe, melodinen näppäily ja kaksoisääniä soveltava kitarasoolo. Tunnelma kevenee räyhäkän  ”Monkey on Your Backin” myötä balladinomaiseen, The Stoogesin kappaletta ”Gimme Danger” muistuttavaan ”Humiliation Streetiin”. Lopuksi yhtye tyhjentää pajatson nopealla rock-palalla ”Good Head”, lopettaen albumin suureen finaaliin, jossa lautaset suhisevat, tomit paukkuvat ja kitara ulvoo.

”Apocalypse Dudes” on yksi yhtyeen parhaimpia albumeita, sekä trilogian paras levykokonaisuus. Se on maukas annos tiukkaa asennetta, huikeaa rock-kitaraa sekä hurttia parodiaa. Vaikka albumi vei yhtyeen menestykseen, se kuitenkin hajosi melko pian, kun laulaja joutui mielisairaalaan ”Darkness Forever” -kiertueella Italian Milanossa. Kolmen vuoden tauon jälkeen yhtye kasattiin uudelleen, jolloin he julkaisivat myös albumin ”Scandinavian Leather”. Samoihin aikoihin ehdin nähdä yhtyeen myös Ruisrockissa kesällä 2003, mikä oli parhaimpia keikkakokemuksiani. ”Party Animalia” seuranneen ”Retox” -albumin jälkeen yhtye jäi määrittämättömälle tauolle, kun Euroboy sairastui syöpään. Yhtye, jonka tuorein albumi ”Rock ’N’ Roll  Machine” ilmestyi tämän vuoden helmikuussa, jatkaa nykyään uuden laulajan kanssa. Albumilla yhtye on palannut 1990-luvun lopun tyyliinsä, ammentaen vaikutteita myös syntetisaattorivetoisesta 80-luvun areena-rockista. On lohduttavaa että aikana, jolloin rock-musiikki on ajautunut suurelta osin tutkan alapuolelle, jotkut yhtyeet kantavat rockin lippua korkealla.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat