Mahtipontista ja mukaansa tempaavaa: arvostelussa Lazy Bonezin ”Kiss Of The Night”

Suomalainen raskas musiikki elää ja voi hyvin. Savon suunnalta ponnistava Lazy Bonez on uudella levyllään elävä todiste siitä. Yhtye on vuosikymmenen aikana vaivihkaa hiipinyt kolmanteen albumiinsa, ja hiipinyt siis minun maailmassani, sillä mainiosta debyytistä huolimatta toinen albumi pääsi minulta livahtamaan ohi. Nyt ilmestyneen ”Kiss Of The Night” -levyn myötä tuokin virhe täytyy korjata.

Vaikeuksia urallaan kohdannut ja hiljakseen keikkaillut yhtye on aikaisemmin saanut levylle varsin tunnettuja nimiä vierailemaan, mutta nyt bändi takoo rautaa lähes omin voimin. Laatu ei ole siitä kärsinyt lainkaan, vaan kokemus ja ammattitaito ovat luonnollisesti vahvasti esillä.

Vajaan tunnin paketti käynnistyy tehokkaalla kitarariffillä, rumpufillillä ja vokalisti Tommi Salmelan mukaansa tempaavalla huudolla. Avauskappaleessa ”Everlasting” kaikki elementit ovat sujuvassa sopusoinnussa, ja kuuntelijan on helppo heittäytyä musiikin vietäväksi. Itse asiassa tämä lause kuvastaa hyvin koko albumin olemusta. Koskettimet taikovat taustan päälle omia kuvioitaan ja kitarasoolo huokuu jopa melankolista haikeutta. Singlenä julkaistussa ”Runissa” on surullisen tarinan tukena tarttuva kertosäe, ja kitarasoolossa on jälleen sama melankolia läsnä. Nimikkobiisillä ”Kiss Of The Night” on massiivisuudessaan kaikki klassisen heavybiisin ominaisuudet hiipivistä säkeistöistä ja kuiskaavasta laulusta aina isoon kertosäkeeseen ja vimmaisella voimalla saatettuun päätökseen.

”Calling The Wild” laskee vähän kierroksia ja kappaleen syvintä antia edustaa mielestäni erittäin hieno laulumelodia. ”Slaves Of The Dark” olisi kaikessa AOR-henkisessä menevyydessään varmasti hitti rapakon takana, joten suotavaa olisi, että bändin musiikki leviäsi myös maamme rajojen ulkopuolelle.

Yhtyeen ulosanti on varsin mahtipontista ja sillä tavalla mieleen tulee toinen kotimainen, Beast In Black, esimerkiksi kappaleessa ”Fire”, mutta kyllä molemmilla yhtyeillä on toisistaan selkeästi erottuva ääni. Elokuvamainen ”Smile” antaa äkkipikaisuudesta ja neurooseista kärsiville hyvän neuvon lauseessa ”smile before you paranoid”. ”Psych Ward (Under The New Management)” ilmentää bändissä piilevää huumorintajua kertomalla vakavan tarinan kieli poskella.

”Forever Young” on kaunis balladi kaiken olevaisuuden tärkeydestä, ja levyn loppupuolella ”Poseidon”-kappale tarjoaa hienon kertosäkeen. Pienenä huomiona vinkkaisin, että osa biiseistä on kuin luotu autoilun taustalle pimeään aikaan kaupungin valoissa tai muualla tähtitaivaan alla.

Yhtye osaa sovittaa biiseihinsä joka kuuntelukerralle uutta löydettävää niin soitannollisesti kuin vokaalien osalta, ja vaikka levyn olemus on suurieleinen, niin siitä on kuitenkin miellyttävän helppo saada ote. Aluksi tosin biisi kerrallaan, sillä kokonaisuuden hahmottaminen vaatii ainakin itseltäni useamman kuuntelukerran. Mikään teoksista ei varsinaisesti nouse toistensa yläpuolelle, vaan levyn voima makaa tasaisessa laadussa. Yhtye napsii keitokseensa aineksia niin power metalin kuin AOR-tyylin puolelta, mutta tässä yhteydessä erilaisten genrerajojen miettiminen on ajanhukkaa (kuten yleensäkin).

Jokainen suomalaista raskaamman puoleista musiikkielämää seurannut tietää Salmelan kyvyt vokalistina, mutta ei tämä ole lainkaan yksin hänen show’nsa. Bändi on tiukka yksikkö ja toimii määrätietoisesti. Ryhmä luottaa musiikissaan heavy rockin perinteisiin aseisiin, ja mitäpä sitä pyörää uudelleen keksimään, kun on vahva taito ajaa jo olemassa olevaa. Kieltämättä kansikuvaa katsoessa tuli ensin mieleen, että mitähän tästä tulee. Toisaalta perinteitä kunnioittaen viekoittelevan ladyn antama yön suudelma ansaitsee aina paikkansa. Isojen ja tarttuvien kertosäkeiden kruunuksi nousevat hyvät soundit, jotka viimeistelevät tyylikkään kakun.

Yhtye on tehnyt työtään rauhassa sivussa maailman melskeistä, mutta tämän levyn myötä voisi olla jo ajankohtaista joutua sinne suuremman suosion myrskyn silmään.

8/10

Kappalejärjestys:

Everlasting
Run
Kiss Of The Night
Calling The Wild
Slaves Of The Dark
Tears Of Gold
War Of The Roses
Fire
Smile
Psych Ward (Under The New Management)
Forever Young
Poseidon
Follow Me