Menneisyyden kaikua ja ysäriltä löyhkäävää suomirockia: haastattelussa debyyttinsä julkaissut kotimainen yhtye LAUMA

Vuonna 2017 perustettu kotimainen indierock-yhtye LAUMA julkaisi hiljattain debyyttialbuminsa, joka kantaa nimeä “Keskeltä ohi”. Albumi saatiin kuunteluun digitaalisena versiona jo 5. lokakuuta, jonka perään 12. lokakuuta yhtye julkaisi myös fyysisen version kyseisestä albumista.

Kaaoszine tavoitti laulajana ja sanoittaja-säveltäjänä toimivan Antin sekä yhtyeen kitaristi-säveltäjä Petrin sähköpostin välityksellä ja pääsimme kyselemään herrojen omia mietteitä albumin julkaisun jälkeisissä tunnelmissa.  Debyyttialbumin lisäksi avattiin mm. hieman bändin syntyhistoriaa, tulevaisuuden suunnitelmia sekä ajatuksia suomirockin tämänhetkisestä tilanteesta.

Tervehdys! Haluatteko tähän alkuun esitellä yhtyeenne omin sanoin, jotta saadaan kartalle nekin, jotka eivät ehkä ole teihin vielä törmänneet?

Antti: LAUMA tarjoilee härkäistä lähiöindietä, jossa melodiat ja sanoitukset ovat korokkeella!

Saadaanko samaan hengenvetoon myös pieni pikakelaus bändin historiaan; Eli miten LAUMA sai alkunsa ja missä vaiheessa tuli se kuuluisa “ahaa – elämys” siitä, millaista musiikkia alettaisiin tekemään?

Petri: Alkusysäys koko hommalle oli tylsän perinteinen; joskus alkuvuodesta 2017 ne vähän aktiivisemmin toimineet omat viritykset hiipuivat ja kun pääkopasta kuitenkin koko ajan puski pihalle uutta musaa, piti asialle tehdä jotain. Alunperin idea oli palata omille juurille punkrockin pariin. Varsinaisen ahaa-elämyksen mulle aiheutti kuitenkin ruotsalainen Hurula; rehdisti särökitaroilla ja kaiuilla maalailtua rockia, omalla äidinkielellä – ”miksei!?”.

Antti: Ensimmäisistä demoista tiedettiin aika tarkkaan jo mitä haluttiin tuoda esille biiseissä ja saatiin vahva visio jatkosta!

Debyyttialbuminne julkaistiin digitaalisena 5. lokakuuta ja se onkin ehtinyt jo tovin olla ulkona koko kansan kuultavilla. Millainen on päällimmäinen fiilis bändin riveissä nyt, kun pahimmasta “julkaisuhumusta” on selvitty?

Petri: Hyvä fiilis ja kyllä tuon takana mielellään seisoo. Tiedettiin, mutta vähät välitettiin siitä, että käytännössä omin voimin kun duunataan kaikki rumpumikityksistä markkinointiin, ei vaan voida skabailla ihan noiden suomirock-jättiläisten kanssa huomiosta. Tai oikeastaan paljon mistään. Mutta se kuuluisa eka askel on otettu ja siitä ollaan ylpeitä!

Kyseinen albumi kantaa tosiaan nimeä “Keskeltä ohi”; Mistä moinen nimi ja millainen tarina sen takana on?

Antti: Tarjottiin kolmatta sinkkua ”Ota mut kyytiin jos sä lähdet” suoraan Miikka Koivistolle. Hän mainitsi, että kyseinen biisi menee vähän ”keskeltä ohi” hänen ohjelmaan. Samalla hoksasin, että termi linkittäytyy melko nasevasti albumin sanoituksiin ja LAUMA:n pyrkimyksiin. Kiitokset siis Miikka ja sori…

Onko tiettyjä yhtyeitä/artisteja, mitä ehkä luokittelisitte Lauman musiikillisiksi innoittajiksi ja inspiraation lähteiksi, vai onko soundi enemmänkin vain monen eri tekijän summa?

Petri: No nyt kun se Hurula länsinaapurista mainittiin, niin otetaan kotimaasta kaikki meille ysärin teiniskeittipunkkareille kovat eli Tehosekoitin, Apulanta, Lehtivihreät ym. Ja paljon ainakin Harrin (kitaristi, miksaaja, masteroija) kanssa ollaan myös diggailtu kaikenmaailman brittiläisiä kitararock-bändejä, mutta ei siitä sen enempää.

Antti: Kyllä LAUMA:sta löyhkää ysäri-suomirock ja monen moni muu saman aikakauden bändi muualtakin maailmaa. Kaikua, niin menneisyyden, kuin soundillisuudenkin puolesta ei koskaan voi olla liikaa!

Käsittääkseni teiltä löytyy kokemusta myös englanninkielisen materiaalin tekemisestä? On sanomattakin selvää, että kielien välillä on aikamoisia eroja, mutta onko suomeksi biisien kirjoittaminen ollut omasta mielestäsi helpompaa vai vaikeampaa, kuin englanniksi? Onko esimerkiksi  omien ajatusten sanoiksi pukeminen ollut sujuvampaa suomenkielellä?

Antti: Täytyy kyllä myöntää, että hieman pelko persiissä lähdin kirjoittelemaan suomeksi tekstejä. Englanniksi kirjoittaminen antaa paljon anteeksi tökeröitäkin ilmaisuja. Perus natiivi suomalainen jamppa kuuntelee laulantaa ja ajattelee, että onpa hienon kuuloista lausuntaa, mutta ei välttämättä pureudu sisältöön ollenkaan. Suomeksi kirjoittaminen mielestäni pakottaa – ja pitäisikin pakottaa – käyttämään kieltä luovemmin ja antamaan merkitystä tekstille.

Onneksi pelot osoittautui vääriksi ja rustailu lähti sujumaan luontevasti, eikä tullut väkisin vääntämisen tunnetta. Ei sillä, että olisin mitenkään poikkeuksellisen nerokkaasti suoltanut tekstejä, mutta on helppoa seisoa niiden takana. Kuvaavat paljon ajattelutapaani. Suomi on sitä paitsi järjettömän värikäs kieli!

Kotimaiset rock-yhtyeet ovat mielestäni vuosien saatossa hieman muovautuneet ja muuttaneet muotoaan, eikä niitä ns. “perinteisiä” taida niin hurjasti enää ollakaan. Koetko, että tietynlaiseen rock-musiikkiin – vieläpä kotimaiseen sellaiseen –  voi olla jopa hankalaa tuoda jotain uutta tai erilaista?

Petri: Saman huomion oon itsekin tehnyt. Suomeksi lauletussa rockmusassa – ainakin mun mielestä – ollaan aika paljon niiden isojen, pitkään toimineiden ”instituutioiden” varassa tai varjossa, miten sen nyt kukakin näkee. Enkä mä nyt oikeasti tiedä kuinka ”rock” niistä mikään on, aika tuttua ja turvallistahan tää nykyinen valtavirtarock on. Mutta jos menee vähän pintaa syvemmälle, niin Suomesta löytyy todella paljon hyviä ja omaleimaisia bändejä, jotka kyllä tuo sitä omaa kulmaa ja sanomaansa hienosti esiin. Kyllä mä ainakin uskon, että jotain uutta voi tuoda myös suomalaiseen rockmusaan, eri asia kuuleeko sitä kukaan.

Antti: Juurikin näin! Rock-musiikki on siinä mielessä hieno laji, että siinä ei välttämättä tarvitsekaan uusiutua jatkuvasti teknologian ja muiden hömpötysten myötä. Kunhan antaa itsestään kaiken irti!

Mistä useimmiten ammennat ideoita kappaleiden sanoituksiin ja niiden tarinoihin?

Antti: Lähiöstä. Omasta sekä ympärillä olevien elämisestä. Stereotypioita on myös mukava käsitellä.

Albumia kuunnellessa tuli mieleeni, että esimerkiksi kappaleet “Ainutlaatuinen” ja “Ota mut kyytiin jos sä lähdet” liikkuvat tekstiensä puolesta keskenään melko erilaisissa fiiliksissä. Onko albumilla jokin tietty kappale, mitä oli mielestäsi kaikista hauskinta työstää tai minkä teko oli jostain muusta syystä mieleenpainuvinta?

Antti: Tekstien ja musiikin puolesta on hienoa liikkua eri fiiliksissä! Sen takia jaksaa kuunnella kokonaisuuksia. Naurutekstejä tehdessä yleensä tuottaa aikas hyvät sävärit! Toki kipeiden ja rakkaiden asioiden puinti aiheuttaa yhtä hyvää kutinaa. En osaa yksittäistä biisiä valita, mutta kirjoittaminen oli todella mahtavaa!

Petri: ”Ainutlaatuisen” demotuksissa ainakin nauroin itteni kipeeksi!

Antti: Kyllä! Puukot lentelee!

Voisi sanoa, että LAUMA on yhtyeenä vielä nuori tapaus, mutta paljon näyttää jo tapahtuneen pelkästään ensimmäisen vuoden aikana. Onko sellainen fiilis, että tehty työ on tuottanut toivotunlaista tulosta?

Antti: Tähän asti palaute on ollut erittäin hyvää ja totta kai se lämmittää mieltä. Negatiivisetkin palautteet ovat olleet hyviä, sillä ne laittavat puskemaan entistä kovemmin eteenpäin. Joten työ on todellakin saanut vastinetta!

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia ja tavoitteita teillä on bändinä,  jos mietitään mitä esimerkiksi ensi vuosi voisi tuoda tullessaan?

Petri: No kai sen uskaltaa paljastaa, että jo joskus alkuvuodesta laitetaan ulos uutta julkaisua. Ja niitä keikkoja, niitä tehdään niin paljon kun saadaan. Sen kuuluisan ja vaikean kakkosalbumin biisit on alkaneet löytää tiensä takaraivosta kotistudion koneelle, mut nautitaan nyt hetki tästä ekan levyn fiiliksestä eikä hötkyillä liikaa.

Antti: Yritetään painaa keskeltä ohi ihmisten kuultavaksi!

Kiitoksia haastattelusta ja kaikkea hyvää koko porukalle! Haluatteko kenties heittää loppuun jotain terveisiä tämän haastattelun lukeneille ihmisille? Sana on vapaa!

Antti: Kuuntele levy, tue musaa ja jää seuramaan tulevaa! ”Tää ei jää tähän!”, kuten yksi mulkahtava herrasperse kerran mainitsi, kun tajusi, että hänen kaltaisiaan ivattiin sanoituksissa.

LAUMA Facebookissa