Moonsorrow, Crimfall @ Virgin Oil, Helsinki 13.9.2014

Moonsorrow lienee yksi kotimaisen metallin suurimmista nimistä, mutta bändiä ei kuitenkaan oltu nähty täällä päin keikalla pariin vuoteen ennen asian korjaamista Helsingin Virgin Oilissa 13.9.2014. Itse olin todistanut Moonsorrow’n livenä viimeksi Tuskassa vuonna 2011, joten oli jo korkea aika korjata tämä asia. Vielä kun keikasta lupailtiin pisintä Moonsorrow’n koskaan soittamaa, niin lähtemistä ei tarvinnut kovin pitkään miettiä.

Lämmittelijäksi valikoitui raskaanpuoleista sinfonista folk metallia soittava Crimfall. Genreluokittelustani en mene ihan takuuseen, mutta jo ennen kuin bändi aloitti, oli yleisöä paikalla hyvissä määrin. Itselleni bändin musiikki ei ole kovin tuttua. Pari kertaa olen nähnyt Crimfallin livenä, mutta syystä tai toisesta ei ole koskaan tullut heidän musiikkiaan levyltä kuunneltua, vaikkei se keikkaolosuhteissa koskaan ole huonolta kuulostanut.

Eihän Crimfall huonolta kuulostanut tälläkään kertaa. Itseasiassa keikka oli parempi kuin odotin. Se käynnistyi melko räjähtävästi ja raskaissa tunnelmissa, eikä bändin esiintymisessä ollut huomattavissa minkäänlaista ruostetta, vaikka keikkoja on tänä vuonna soitettu vain pari kappaletta ja toinen laulajistakin on vaihtunut tämän vuoden puolella. Yleisökin lämpeni melko nopeasti, mikä nostatti tunnelmaa entisestään.

Biiseistä en yllättäen tunnistanut yhtäkään, mutta se ei haitannut, sillä myös soundipuoli oli kunnossa. Kappaleet olivat pääosin melko raskaita ja nopeatempoisia, mutta seassa oli kevyitä ja folkahtavampiakin kohtia, osassa biiseistä enemmän ja osassa vähemmän. Niin murina kuin puhdas laulukin on sovitettu kappaleisiin hyvin ja hyvältä ne kuulostivat livenäkin. Myös soitto kulki ja koko bändi soittikin yhteen varsin tiukasti. Crimfall oli siis kaikin puolin oikea valinta lämmittelijäksi. Bändin esiintyminen oli sen verran vakuuttavaa, että lienee minunkin jo aika tutustua heidän levyihinsä.

Pienen odottelun jälkeen Moonsorrow iski niin sanotusti oksat pois heti alkuun aloittaessaan keikan lähes puolituntisella ”Tulimyrskyllä”. Järkälemäinen ja todella raskas kappale jätti jälkeensä vain palavia ihmisraunioita ja puhdistuneen olotilan, sekä ennusti jo heti alkuun, että keikasta tulisi mahtava. Kappale ei tuntunut läheskään niin pitkältä kuin se on ja koko keikkakin tuntui olevan hujauksessa ohi, vaikka todellisuudessa aikaa kului yli kaksi tuntia. Soitettujen kappaleiden kestosta kertoo jotain sekin, että niitä kerettiin soittamaan tuohon reiluun kahteen tuntiin yhdeksän. Moonsorrow’n kohdalla voitaisiin tosin kappaleiden sijaan puhua jo teoksista.

Settilistassa ei ollut juurikaan valittamista. Kappaleita soitettiin melko tasaisesti ympäri bändin diskografian demoajoista uusimpaan, vuonna 2011 julkaistuun, ”Varjoina Kuljemme Kuolleiden Maassa”-albumiin. Tuolta uusimmalta levyltä olisin tosin mielelläni kuullut enemmänkin kuin vain ”Muinaiset”, sillä onhan kyseessä bändin kovin levytys. ”Tähdettömän” olisin kovasti toivonut kuulevani, mutta toisaalta on täysin ymmärrettävää, ettei Moonsorrow saa yhteen keikkasettiin mahtumaan kaikkia biisejään, kun bändin tuotantokin alkaa olemaan jo melko laaja. Toki ”Muinaisetkin” oli aivan loistava veto ja täysin perusteltu valinta settilistaan ollessaan yksi illan kohokohdista.

”Pimeä” on sellainen kappale, jonka hienouden tajusin vasta kuullessani sen livenä. Aiemmin monesti sivuuttamani kappale toimi livenä aivan loistavasti ja myös näin jälkeenpäin levyltä kuunneltunakin. Mainitsemisen arvoista on myös se, että ”1065: Aika” soitettiin ensimmäistä kertaa livenä Suomessa, vaikka biisi on julkaistu jo Moonsorrow’n ”Suden Uni”-debyytillä vuonna 2001.

Encore aloitettiin bändin folkimpaa puolta edustavalla ”Pakanajuhlalla”, jonka ensisävelten kajahtaessa ilmoille koko loppuunmyyty Virgin Oil oli ratketa liitoksistaan yleisön innostuksesta. Pari kertaa tämän, kuten parin muunkin, kappaleen aikana piti oikein vilkaista ympärilleen ja ihastella kuinka täydellisesti Moonsorrow sai yleisön mukaansa. ”Pakanajuhlan” jälkeen keikka päätettiin eeppistäkin eeppisempään ”Sankaritarinaan”, joka saattoi hyvinkin olla koko illan kovin veto. Yleisö oli aivan pähkinöinä pitkälti koko keikan ajan, mutta yhtä hienoa ja äänekästä yhteislaulua kuin ”Sankaritarinan” aikana ei muiden kappaleiden kohdalla kuultu.

Keikan olisi voinut varmasti järjestää suuremmassakin paikassa, sillä Virgin Oil oli aivan tupaten täynnä. Tunnelma oli tiivis ja lämmin, mutta keikka oli kuitenkin kaikin puolin mahtava ja odotuksen arvoinen. Moonsorrow’n kahden vuoden taukoa kotimaan keikoissa ei olisi voinut paljon paremmin päättää. Keikan jälkeisestä huutoäänestyksestä päätellen yleisö olisi jaksanut vielä pitempäänkin, mutta joskushan tämänkin piti loppua. Toivottavasti seuraavaa keikkaa ei tarvitse odottaa yhtä pitkään.
Settilista:
1. Tulimyrsky
2. Pimeä
3. Jumalten Kaupunki
4. 1065: Aika
5. Taistelu Pohjolasta
6. Jotunheim
7. Muinaiset
Encore:
8. Pakanajuhla
9. Sankaritarina

Teksti: Jyri Kinnari
Kuvat: Henna Nenonen