”Mustaa, hohkavaa valoa” – Haastattelussa kotimaisen black metalin sepät, Monolicht

Kaaoszinen edustus sai etuoikeutetusti haastateltavakseen periferialähtöisyydestä pimeän voimansa ammentavan, kotimaisen mustan metallin ryhmän Monolicht. Mistä tässä kaikessa on kyse, siitä lisää seuraavassa. Sukeltakaamme pidemmittä selittelyittä anonyymeinä pysyttelevistä jäsenistä koostuvan seurueen saloihin.

Mikä on Monolicht ja miksi?

”Monolicht on black metalia soittava bändi. Monolicht on vilpitön. Monolicht on pimeys. Monolicht on valo.”

Milloin Monolicht syttyi hohkamaan viiltävän kirkasta valoa ja milloin se alkoi sokaista kansaa?

”Tarkat päivämäärät ja vuosiluvut ovat hämärtyneet usvan peittoon. Joskus useampia vuosia sitten hakeuduttiin pienellä kaveriporukalla samoihin tiloihin kokeilemaan paria riffiä ilman sen suurempia suunnitelmia. Näistä jäi jotain tallenteita, joiden pohjalta syntyi ensin yksi biisi ja sitten toinen. Vähitellen jäsenistöä on tullut lisää, ja biisejä on tehty sopivan verkkaisella tahdilla niin, että tehdään mieluummin harkiten ja hyvin. Julkaistaan sitten äänitteitä aina kun sopivalta tuntuu, jos tuntuu.

Noin vuonna 2017 laulaja näki näyn, jossa Shiva ja Baphomet yhdistyivät samaksi hahmoksi, jonka kolmannesta silmästä tuli totuuden valo. Ottamatta tarkemmin kantaa, mikä totuus oli, muodostui tästä bändille nimi, Monolicht. Nimi kuvailee edellistä tapahtumaketjua, ja samalla myös sitä, miten suuri voima musiikki itsessään voi olla. Graafikko Kaisa Malinen piirsi hahmotelman pohjalta bändille logon, johon päätettiin olla lisäämättä bändin nimeä, koska kuva sinällään kertoo olennaisen.”

Entä keitä kuuluu Monolichtin kulttiin?

”Bändin jäsenistön listaaminen on epäolennaista, koska intohimomme on kiinnostavan musiikin ja ohessa visuaalisen sisällön tuotannossa. Ei niinkään oman egon kiillottamisessa tai ansioluettelon kasaamisessa. Sanotaan nyt vaikka niin, että bändiin kuuluu laulaja, kitaristi, kitaristi, basisti ja rumpali ja että jos jotakuta tarkemmin kiinnostaa, niin keikoilta tai somesta saa varmaan identiteettejä stalkattua. Kulttiin sinällään ovat tervetulleita kaikki, kunhan sattuu pitämään musiikistamme ja ymmärtää, että maailmassa on muutakin kuin ne ajatukset ja toimintatavat, joita valmiiksi pureskeltuna valtamediasta tarjoillaan.”

Ketkä ja mitkä luovuttivat aikanaan palavan soihdun Monolichtille?

”Bändissä on yhteen laskettua soittokokemusta erilaisissa bändeissä yhteensä lähemmäs sadan vuoden edestä, joten turhaa alkaa listaamaan Monolichtin musiikissa kuuluvia muita yhtyeitä. Niitä varmasti on, mutta se ei ole olennaista. Näkisimme, että enemmänkin kyse on eletystä elämästä ja virheistä oppimisesta, joiden kautta on muodostunut oma näkemys ja oma soundi, joka kehittyy koko ajan. Tietoisesti tai tiedostamatta voi napata jonkin pienen yksityiskohdan jostain muualta, mutta ne ovat yksittäisiä nuotteja tai vastaavia, ja merkitsevä kokonaisuus syntyy ihmisistä ja heidän henkilökohtaisista kokemuksistaan bänditoiminnassa tai muilla elämän osa-alueilla.

Lyyrisellä puolella laulajalle tärkeintä on Saatana, tai se, mitä se henkilökohtaisesti edustaa. Tästä päästään lyhyillä ajatusketjuilla luontoon, itsensä arvostamiseen ja sitä kautta muun elämän arvostamiseen. Mikä on kenenkin elämässä merkityksellistä? Toinen todella tärkeä lyriikoissa käsitelty asia on historia. On helpompaa katsoa eteenpäin, kun ymmärtää, mistä on tultu ja miksi ihmisolento käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Samalla helpommin välttää turhaa pään hakkaamista seinään, kun osaa vähän väistellä periaatteessa tiedossa olevia sudenkuoppia.”

Kappaleenne ”Celestial Soil” viittaa etäisesti korpi-Kainuun meluisaan bändiskeneen. Uuden EP:nne nimi ”Land Of Hunger” viittaa myös nälkämaahan. Mistä on ja oli kyse?

”No, äkkinäisempi varmaan arvaa, että osalla Monolichtin muusikoista on juuret syvällä Nälkämaan metsissä. Jossain vaiheessa päädyttiin keskusteluun rumpalin kanssa, että kun on ihan eri reittejä sieltä metsistä päädytty ns. sivistyksen keskelle samaan kokoonpanoon, niin olisi ensiluokkaista rakennella teksti, missä näytetään kunnioitusta semmoisille bändeille ja biiseille, joita kukaan ei välttämättä muista tai ole koskaan kuullutkaan. Listattiin ideoita paperille ja editoitiin niistä sanoitukset, jotka samalla kuvastavat kunnioitusta synnyinsijoja kohtaan. Kuten aikaisemmin tuossa mainittiin, niin on hyvä muistaa, mistä on lähtenyt. Korostaaksemme edellä mainittua pyydettiin vielä äänitteelle mukaan mm. Skirmish-äänenä vaikuttanut vokalisti Jani Niskanen, joka on murissut Kainuussa eri kokoonpanoissa jo vuodesta 1994.

Aiheeseen liittyen voidaan tässä virittää vaikka kilpailun pystyyn. Biisien lyriikat löytyy tätä nykyä yleisön pyynnöstä www.darklyrics.com-sivuilta, joten jos joku pystyy toimittamaan meille listan, missä on mainittu kaikki ’Celestial Soil’ -tekstissä viitatut bändien ja biisien nimet, saa tuo joku palkinnoksi uuden EP:mme ja Carillon ahtojäillä.”

Toimitte yhtyeenä reilujen välimatkojen ja etäisyyksien päässä toisistanne. Kuinka sellainen vaikuttaa bänditoiminnan onnistumiseen?

”Mikä nyt sitten on reilu etäisyys, mutta tällä hetkellä ollaan kaikki parinsadan kilometrin sisällä toisistamme. Niin kauan kuin mobiiliverkot toimivat ja junat kulkevat on kyse pelkästään tahtotilasta. Jostain syystä Monolichtin aktiivisimmat ajat on kuitenkin painottuneet tänne syksyyn ja talveen, niin treenaamisen kuin biisinteonkin puolesta. Sanoisimme siis, että meidän bänditoiminnan onnistumisen kannalta tärkeintä on kunkin jäsenen henkilökohtaiset aivosolujen liikkeet, ei niinkään fyysiset välimatkat. Sellainen monta kertaa viikossa -tyylinen kokoontuminen tuskin kiinnostaa ainakaan tässä vaiheessa ketään. Tätä on edellisten bändien kanssa harrastettu paljonkin, ja hyvä niin, mutta ei tässä bändissä. Kohdallamme toimii paremmin niin, että silloin kun treenataan, niin valmistaudutaan, panostetaan ja keskitytään asiaan ja käytännössä aina saadaan myös jotain uutta aikaan.”

Uuden EP:nne myötä luvassa lienee joitakin seremonioita ja keikkoja. Missä ja milloin?

”Panostetaan tässäkin enemmän laatuun kuin määrään, ja yleensä tullaan kun pyydetään, mutta aktiivisesti ei baarien nurkkiin olla työntymässä. Huonosti organisoiduista tai muuten vaan hankalasti järjestettävistä keikoista on enemmänkin haittaa kuin hyötyä bänditoiminnassa.”

Onko Monolichtilta joskus ehkä luvassa pitkäsoiton verran uutta, kylmää tavaraa? Jos, milloin?

”Biisimateriaalia on hyvinkin kasassa, mutta vaikea uskoa, että julkaistaisiin kokopitkää, jos ei nyt sitten joku tahdo hakeudu julkaisemaan. Tällä hetkellä tuntuu käytännössä järkevämmältä äänittää musiikkia pienemmissä annoksissa. ’Land of Hunger’ -EP:llä on biisit  ’Ammonia’ ja ’Reverence’, jotka ovat jo aikaisemmin musavideoilla ja Spotifyssa pyörineet. Ajateltiin ennemminkin niin, että jos jotakin tuo fyysinen kopio levystä kiinnostaa, niin tulee nekin nyt siinä mukana. Ei ole mahdotonta, etteikö joskus sitten joku konsepti vaatisi isompaa pakettia kerralla, mutta juuri nyt tämä on tuntunut meille hyvältä tavalta toimia.”

Miksi Monolichtista kannattaisi innostua kotimaisen metallin kentällä herran vuonna 2019?

”Monolicht on yhtyeenä vilpitön. Kuvastamme sitä, mitä tummanpuhuvan musiikin pitää tällä hetkellä meidän mielestämme olla. Teemme äänitteet periaatteessa livenä ilman klikkiä, ja miksausvaiheessa niin kutsuttuja virheitä ei lähdetä korjailemaan. Tätä ohjetta käytettiin EP:n kohdallakin, jonka Tue Madsen miksasi Antfarm-studiollaan hienosti soivaksi kokonaisuudeksi.”

Lopuksi terveisenne Monolichtin diggareille ja fanaatikoille

”Pakkasen palelemille – kovan ilman koskemille.”

Kaaoszine kiittää kylmällä kädenpuristuksella Monolichtin jäsenistöä antautumisesta haastatteluun.