Amerikkalainen Nile ja yhtyeen seitsemäs studioalbumi ”At the Gate of Sethu” on pienen odottelun jälkeen täällä ja totta kai myös Kaaoszinen arvostelussa. Mutta miten muinaisen Egyptin mystiset sanansaattajat Yhdysvalloista iskevät metallin ytimeen tällä kertaa? Kuultavana on jälleen örinää, erittäin teknistä soitantaa ja rumpurunttausta.

Promootion puutteesta yhtyettä ja taustajoukkoja ei ainakaan voi syyttää. Bändi on antanut lukuisia haastatteluja uuden levyn tiimoilta, radiosoitto on lisääntynyt rikkaruohon lailla, ja biisejä on valunut nettiin kaiken kansan kuultavaksi. Kappaleiden tarkempi analysointi ja selittäminen kolmihenkisen yhtyeen toimesta YouTube-kanavalla kertoo ainakin sen, että levyn halutaan lyövän läpi kunnolla. Sen pitäisi löytää tiensä muidenkin kuin uskollisten fanien hyllyihin, ja tuskin levyn Euroopassa julkaiseva Nuclear Blast sen vähempää haluaakaan.

Karl Sanders, joka hoitelee vokaalien ja basson lisäksi myös kitarointia, kertoi jo Kaaoszinen haastattelussa, että levystä on pyritty tekemään hieman modernimpi eikä albumi suoraan käsittele muinaista Egyptiä (mitä on kyllä vaikea uskoa). Mies on ottanut kuulemma soittotuntejakin. Myös monia muita säätöjä on tehty, että levystä on saatu aikaan synkempi ja hieman erilaisempi kuin aikaisemmat Nilen tuotokset. Pienenä kuriositeettina mainittakoon, että myös bändin vanha laulaja Jon Vesano rallattelee levyllä.

Puolen vuoden kirjoitusprosessi ja toinen mokoma äänittämisessä tuottanee tulosta. Levy onkin teknisesti ja tuotannollisesti parasta Nileä aikoihin, niin raskas junttaaminen ja synkkyys alkavat puuduttaa. Aikaisemmassa tuotannossa uudelleenkuuntelun arvo oli hieman paremmissa kantimissa, ja ”At the Gate of Sethua” useampaan otteeseen soittimessa pyöritettyään käy play-nappulan painaminen yhä raskaammaksi.

Noin 48-minuuttinen pitkäsoitto tuntuu ikuisuudelta, jota voi verrata jo elävältä hautautumiseen – Egyptissä tietenkin! Mielenkiintoa ja uusia koukkuja biiseistä on vaikea löytää kuuntelukertojen lisääntyessä. Monta kertaa mietin laittavani levyn soimaan nukkumaan mennessä, mutta pelko unimuumiona rakennetusta oluttölkkipyramidista oli liian suuri.

Pinnat tulevat pitkästä puurtamisesta, teknisyyden lisäämisestä ja modernimman otteen lisäämisestä biiseihin. Pinnat puolestaan putoavat uuvuttavasta kokonaisuudesta, joka pidemmän päälle on sitä samaa Nileä kuin aina ennenkin – vain teknisemmin maahan kiilattuna. Kertakuunteluna levy kyllä menee. Ensimmäiseksi Nile-levyksi varmasti ok hankinta, mutta kun on kuullut tämän tai jonkin aikaisemman tuotoksen, niin on periaatteessa kuullut ihan tarpeeksi. Ei se loppupeleissä muuksi muutu.

5½/10

Kappalelista:
01. Enduring the Eternal Molestation of Flame
02. The Fiends Who Come to Steal the Magick of the Deceased
03. The Inevitable Degradation of Flesh
04. When My Wrath Is Done
05. Slaves of Xul
06. The Gods Who Light Up the Sky At The Gate Of Sethu
07. Natural Liberation of Fear Through the Ritual Deception of Death
08. Ethno-Musicological Cannibalisms
09. Tribunal of the Dead
10. Supreme Humanism of Megalomania
11. The Cahining of the Iniquitous’

http://www.nile-catacombs.net/

Kirjoittanut Jarmo Hänninen