“Odottamaton matka läpi rakkauden ja väliinpitämättömyyden” – Arvostelussa Frozen Factoryn First Liquidation

Tunnelmallista vaihtoehtorokkia proge-vivahteilla soittava helsinkiläisyhtye Frozen Factory julkaisee ep:n “First Liquidation” digitaalisena 28.08. Levy on eräänlaista jatkoa viime vuonna ilmestyneelle pitkäsoitolle “Planted Feet”, mutta seesteisimmillä viboilla. Yhtyeen tarina alkoi vuonna 2018, kun bändin silloinen kokoonpano vetäytyi lahtelaisen studion hämäriin äänittämään muutaman kappaleen ilmaisella studioajalla. Kukaan ei aavistanut, että se olisi hedelmällisen yhteistyön kaunis alku. Palaset loksahtivat viimeistään paikalleen, kun basisti ja multi-instrumentalisti Tomi Hassinen ja brittiläissyntyinen laulaja Stephen Baker löivät hynttyyt yhteen vuonna 2019. Lisäksi bändin tuoreella ep:llä rumpupatterin takana istuu bändin uusi jäsen Marianne Heikkinen.

”First Liquidation” sisältää sekä kevyitä ja raskaita elementtejä syntikkasaundeilla ja puhuttelevalla tarinankerronalla höystettynä. Biisien tarinat empatiasta ja sen puutteesta ovat myös suurelta osin tosia, mikä tuo keitokseen pikanttia vivahdetta. Levyllä on kuultavissa selvästi vaikutteita niin Alice in Chainsilta kuin myös Pink Floydilta, mikä kuuluu levyn salaperäisessä yleissaundissa. Yksi levyn keskeisimpiä piirteitä on sen melodisuus, mikä kantaa läpi sekä ranskankieltä viljelevän ”Au Contrairen” kaltaisten, lähes beatlesmäisten tunnelmapalojen, että ”Old Moneyn” tyylisten raskaampien rypisten läpi. Mainittavaa on Bakerin puhdas ja voimakas lauluääni, missä on kuultavissa ysärin brittipop-tyyliä ja lähes varhaista hevimetallia muistuttavaa kiekumista, mikä ei kuitenkaan riko levyn seestesitä fiilistä. Vaikka Bakerin ääntä kuuntelee ilokseen, se on paikoin hieman liian siistiä. Pieni tippa raspia voisi tuoda lisäväriä jo ennestään ilmeikkääseen tulkintaan.

Oivallinen esimerkiksi levyn erilaisista vaikutteista on hämyisellä introlla käynnistyvällä aloitusraidalla ”The Alternate Missed”, jonka melodia ja kasvava jännite tuo mieleen Rainbow-tyylisen eeppisyyden ja Wishbone Ashin folkahtavan progen. Yksi albumin muistettavimpia kappaleita on Heikkisen vakaaseen triolirytmiin nojaava, balladinomainen ”Two Dads”, jossa koko yhtye tavoittaa maailmaasyleilevät fiilikset. Siinä rockin tiukkuus ja herkkä tulkinta ovat juuri oikeassa suhteessa. Kappaleella, kuten myös koko levyllä kiipparit, aina hammondien väpätyksessä pianon helinään ovat kantava voima, mikä lähestulkoon jopa syrjäyttää kitaran sovituksien peruskivenä. Nämä kaksi elementtiä tosin soljuvat harmonisesti yhdessä muun sointimaailman seassa. 

Levyn saundi on hienostunut, ja työnjälki ensiluokkaista. Kuitenkin se kuulostaa hieman rutiininomaiselta modernilta alt rockilta, mikä ei juuri omaperäisyydellä kerskaile. Tätä kompensoi tosin omaleimainen ilmaisu, jossa tosin voisi olla aavistus enemmän asennetta. Saundimaailma on rikas ja monipuolinen erilaisine sinfonisine introineen ja stemmalauluineen. Tosin usein vähempi on enemmän, sillä välillä sointimaailmassa tapahtuu todella paljon samaan aikaan. Esimerkiksi biisin ”You” rokkaavaassa loppuhuipennuksessa kuullaan kahden kitaramelodian lisäksi syntikkateemaa, mikä laittaa kuulijan pään pyörälle. Se on sääli, koska muutoin harvassa olevat kitarasoolot ovat biisin parasta antia.

Noin puolituntisen ”First Liquidationin” pituus on osunut täysin nappiin, sillä se ei ehdi toistaa itseään. Levyllä on hieno valikoima hyviä sävellyksiä, joista jotkut sopivat kokonaisuuteen paremmin kuin toiset. Esimerkiksi tiukalla heviriffillä rullaava ”Old Money” on kiinnostava, mutta erikoinen singlevalinta, koska sen rajumpi tyyli ei muistuta levyllä vallitsevaa rauhallista fiilistä. Lisäksi kuuntelukokemus jättää miettimään, mitä yhtye oikein haluaa olla: seesteistä letkeää brittipoppia, synkeää goottilaista rokkia vai maailmantuskaa potevaa post grungea? Tämä ilmenee erityisesti kappaleen ”When You’ve Grown” metallivaikutteissa, jotka eivät aivan istu toivotulla tavalla muuhun tunnelmaan. Levyn pidempi kokonaiskesto olisi ehkä suonut enemmän mahdollisuuksia merkittävimmille kontrasteille, mutta kokonaisuus pysyy kohtuu hyvin käsissä tällaisenaan.

On erityisen virkistävää huomata, että ”First Liquidatonilla” on luotu yhtenäisyyttä erilaisilla sidoskeinoilla, kuten edellisen raidan outrosta attacona alkavilla kappaleilla. Erilaiset hämyiset introt sinfonisine orkesterisaundeineen ovat kuin Game of Thrones -teema ja Spinal Tapin ”Stonehenge” löisivät leikkisästi kättä. Ep:n digitaalinen muoto ei valitettavasti biisien välillä tapahtuvine pienine katkoksineen eivät tuo oikeutta progressiiviselle käsitealbumiestetiikalle, jonka vuoksi tämä idea pääsisi kentien täyteen potentiaaliinsa fyysisessä formaatissa.

Kaiken kaikkiaan ”First Liquidation” jättää kuitenkin hyvän vaikutelman ja korvat kiittävät lopussa. Sillisalaattiaineksista huolimatta levyltä löytyy toinen toisiaan kompensoivia piirteitä, jotka jättävät varjoon pienet kosmeettiset epäkohdat. Levy on puhuttelevaa, melodista vaihtoehtorockia, mikä ei ole vähempää kuin vahvan kahdeksikon arvoista työtä. 

Kappaleet:

1. The Alternate Missed
2. Au Contraire (feat. Madeleen)
3. Hour Of Need
4. Old Money
5. Two Dads
6. When You’ve Grown
7. You
8. An Improbable Flame