Juuri uuden ”Karkumorsian”-levyn julkaissut Miljoonasade sai tammikuussa julki myös yhtyeen tähänastisen tarinan kirjan muodossa. Miljoonasade tuli minulle aikoinaan tutuksi löytönä isän levyhyllystä vuonna 1992 julkaistujen ”Lelukaupan häät” ja kokoelmalevy ”Pullo hunajaa” -levytysten kautta. Minulle, 1990-luvulla syntyneenä bändin 1980-luvulla tapahtunut alkutaival ja suosioon nousu eivät olleet ennalta tuttua tarinaa vaan tiesin bändin lähinnä edellä mainittujen levytysten sekä bändin suurimpien hittien kautta. Muistan myös ohimennen seuranneeni vuoden 2014 We Want More -televisiosarjaa, jossa Miljoonsade oli mukana tekemässä silloista niin sanottua comebäckiään.

Kirja on kuitenkin niin kattava paketti yhtyeen historiaan, ettei ikäkysymys vaivannut lukukokemusta. Kirjan kirjoittanut Mikko Lundell, jyväskyläläinen Keskisuomalainen-lehden toimittaja, on onnistunut kokoamaan johdonmukaisen ja kronologisessa järjestyksessä etenevän bändihistoriikin kirjassa mainittujen kertojien näkemysten ja muistikuvien eroavaisuuksista huolimatta.

Noin neljään sataan sivuun mahtuu jos jonkinmoista tarinaa ja välillä mietin, kerrottiinko joistakin asioista jopa turhankin tarkasti. Mutta toisaalta joissakin paikoin tarkat kertomukset olivat todella kiinnostavaa luettavaa, suorastaan kirjan parasta antia: Esimerkiksi yhtyeen veden alla soittamista keikoista vuodelta 1995 oli kerrottu keikkakokemusten lisäksi myös käytännön seikkoja ja taustatietoja kuten esimerkiksi siitä, miten soittimista onnistuttiin rakentamaan veden kestäviä, ja miten äänentoisto onnistuttiin järjestämään siten, että musiikki kuului vesialtaasta sen reunoilla sijainneisiin katsomoihin.

Minulle oli uutta tietoa se, että suomalainen yhtye ylipäätään on soittanut keikan veden alla, ja että samainen yhtye on soittanut keikan myös kuumailmapallosta käsin vuonna 1996. Yllätyin myös siitä, millaisena edelläkävijänä Miljoonasade on toiminut myös monen muun asian suhteen uransa aikana Suomessa. Myös kirjassa esitetyt Soundin ja Rumban vuosiäänestyslistat esimerkiksi vuoden yhtyeistä ja kappaleista useilta eri vuosilta olivat mielenkiintoinen lisä. Ne toivat kirjaan mukavalla tavalla lisää ajankuvaa, sillä ne kertoivat paljon siitä, millainen musiikki on soinut vuosien kuluessa Suomen kärkisijoilla.

Kirjassa pääsivät paikoitellen ääneen myös ”sateistit” eli Miljoonasade-yhtyeen fanit, joiden kommentteja yhtyeestä ja sen keikoista oli ripoteltu sopivin välein tekstin mausteeksi. ”Miljoonasade” on kerrassaan mainio perinteinen bändihistoriikki, joka toimii mainiosti sekä bändiin tutustumiseen että avaa asioita tarkemmin myös tosifaneille – näin uskoisin.

8/10

Kirjoittanut: Terhi Skippari