Onnen luku 13 – Beast In Black ja Lordi Helsingin jäähallilla

Perjantai 13. on nyt virallisesti Beast In Blackille ja faneilleen ilon ja onnen päivä. Näin se on nähtävä, sillä viime perjantaina yhtyeen vuosi 2019 ja samalla koko tähänastinen ura sai mitä kirkkaimman kruunun erittäin onnistuneen jäähallikeikan myötä Helsingissä. Tilaisuus ei ollut sen vähempää arvokkaampi lämmittelijänä toimineelle Lordille, jolle keikka oli kuin varaslähtö tammikuun lopulla julkaistavan ”Killection”-levyn albumisyklille.

Jäähallille saapuessani tilanne näytti samanaikaisesti sekä lupaavalta että lohduttomalta. Lupaavalta sikäli, että pitkät jonot tarkoittavat yleensä suurta yleisöä. Lohduttomalta sikäli, että jono liikkui tuskastuttavan hitaasti pian alkavaa Lordin keikkaa todistamaan mielivien kannalta. Itse onneksi ehdin permannolle ennen keikan alkua, mutta vaikka bändi aloittikin hieman myöhässä, meni show jonossa seisoessa ohi osittain tai kokonaan useammaltakin innokkaalta silmä- ja korvaparilta. Ryysis ei johtunut ainoastaan suuresta väkimäärästä, sillä järjestelytkin sakkasivat pahasti. Sisään hallille nimittäin pääsi vain muutamasta etupihan ovesta, eikä turvallisuus- ja lipuntarkastukseen oltu varattu läheskään riittävästi henkilökuntaa.

Lordin oli siis aloitettava settinsä ihmismassojen jonottaessa vielä sisälle ja narikkaan. Puolityhjän jäähallin kolkkoudessa kesti yleisöllä aikansa lämmetä monsteripoppoon esitykseen siitä huolimatta, että keikka alkoi muuan ”Would You Love a Monstermanilla?”. Jäätä eivät aluksi särkeneet Mr. Lordin hämmentävät suomen ja englannin kieltä sekoittaneet spiikit, joita varten yleisö oli vielä aivan liian selväpäinen. Kuitenkin kolmantena kuultu tulevan levyn poiminto ”I Dug a Hole in the Yard for You” tuntui olevan jengille jo yllättävän tuttu ja mieleinen, ja onhan se paljon parempi kuin myöhemmin soitettu ja niin ikään ”Killectionia” edustava ”Shake the Baby Silent”. ”Who’s Your Daddy?” teki koko setistä yleisöön selvästi suurimman vaikutuksen. Musiikin, kipinäsuihkujen, avautuvien siipien ynnä muiden tuttujen sketsien ohella Lordi esitteli keikallaan uuden basistinsa Hiisin. Uusin hirviötuttavuus hoiti tonttinsa hyvin vähäeleisesti, mutta varmasti. Eiköhän ujous karise kevään kuusiviikkoisen Euroopan-rundin myötä, jota seuraakin lähes välittömästi yhtyeen ensimmäinen Suomen-kiertue vuosikausiin. Lordin keikka jäähallissa oli mukiinmenevä rutiinisuoritus, joka ei kuitenkaan antanut vielä vihiäkään siitä mitä tuleman piti.

Kun Beast In Blackin jäähallispektaakkeli julkistettiin loppukeväästä, oma osallistumispäätökseni sinetöityi samantien. Helsingin jäähallin valloitus ei tuntunut kaukaa haetultakaan ajatukselta ottaen huomioon, miten hurmoksellisia yhtyeen keväällä soittamat Suomen-keikat olivat. Onnistuneet Euroopan-kiertueet keväällä ja loppusyksystä valoivat myös uskoa, että tällaiseen suurtapahtumaan voisi olla innokkaita tulijoita ulkomailtakin asti. Yhtye mainosti ja hehkutti Beast In Black Friday -nimellä kulkenutta tapahtumaa sosiaalisen median kanavillaan todella ahkerasti, ja lopulta kaikki lupaukset tuli lunastettua.

Tietty osuus show’n mahtipontisuudesta paljastui jo Lordin jälkeisellä väliajalla, kun lavaa ei varjeltu esiripulla, vaan Beast In Blackin lavasteet paljastuivat Lordin kamojen takaa hyvissä ajoin ennen keikan alkua. Leuka oli loksahtaa lattiaan jo tässä vaiheessa, sillä näky oli korea kuin pitkän uran tehneen heavy-jättiläisen keikalla ikään. Kaksikerroksinen estradi oli koristeltu muun muassa jättikokoisella leijonan päällä, lukuisilla pääkalloilla sekä sieltä täältä törröttävillä sarvilla. Molemmin puolin lavan ”yläkertaa” oli mikkitelineet, joiden ääreen kielisoitinmestarit sitten aika ajoin kipusivat huutamaan taustalaulujaan. Kaksikerroksisesta lavasta ja rumpusetistä johtuen taustalakanat jäivät melkoiseen paitsioon, joskin niitäkin vaihdettiin melkein kuin Iron Maiden -keikalla konsanaan. Hulppeiden lavasteiden lisäksi show sisälsi sellaisen määrän pyroja, pommeja ja kipinöitä, että allekirjoittanut ehti jo epäillä, latasiko Beast In Black kaikki urallaan tähän asti tienaamansa pelimerkit juuri tähän keikkaan.

Kellonlyömällä 21.30 keikka alkoi odotetusti ”From Hell With Love”-levyn avauskappaleella ”Cry Out for a Hero”, jonka perään yhtye soitti lähes kaikki tähän saakka julkaisemansa kappaleet. Suurimmalla osalla tämän vuoden keikoista jäähyllä ollut ”Zodd the Immortal” teki paluun, ja ensiesityksensä sai myös bändin versio Robert Tepperin kappaleesta ”No Easy Way Out”, joka sai yleisöltä oikein lämpimän vastaanoton. Varsinaisia suvantokohtia keikalla ei ollut, kun kaikki ”Beast in Black”-hurjastelusta ”Sweet True Liesin” discohumppaan tuntui kelpaavan paikallaolijoille yhtä lailla. Varsinaisen setin päättänyt ”Crazy, Mad, Insane” keskeytyi joulupukin viehättävine apulaistonttuineen tullessa lavalle jakamaan yleisölle lahjoja, ja jossain kaiken tämän sirkuksen keskellä bändille jaettiin myös kultalevyt ”Berserker”-albumista. Oman varjonsa illan kululle langettivat solisti Yannis Papadopoulosin ääniongelmat, jotka paikoitellen pistivät korvaan melko huomattavasti, ja välillä taas tuntuivat katoavan kokonaan. Selvää mutta ymmärrettävää hermostuneisuuttakin oli havaittavissa, kun ennakkoon mietityissä välispiikeissä sanat tuppasivat menemään sekaisin. Kokonaisuuden kannalta nämä muodostivat kuitenkin vain pienen kauneusvirheen.

Lordin ja Beast In Blackin välisellä tauolla jäähallin käytäviä samoillessa silmääni pisti paikalle saapuneen kansan hajonta niin iän kuin sukupuolenkin suhteen. Merch-tiskillä fanituotteet kelpasivat kaikenikäisille perheen pienimpiä myöten, ja keikan aikana permannolla saattoi bongata eläkeikäisiä joraamassa nuorimpien istuessa pääsääntöisesti katsomossa. Mies- ja naisoletettuja liikkeellä oli tasapuolisesti, niin pariskuntina kuin omissa porukoissaankin. Keikanjälkeisessä tungoksessa en voinut välttyä kuulemasta saksaa, ja havaintojeni perusteella porukkaa oli saapunut kaukaisemmistakin maista. Kahdessa vuodessa esikoisalbumin julkaisusta pääesiintyjäksi Helsingin jäähallin lauteille yli 4000-päiselle yleisölle. Siinä on sellainen myrskyvaroitus, että vain hullu lyö vetoa tämän bändin sukseeta vastaan. Beware the Beast In Black!

Teksti: Ossi Kumpula
Kuvat: Tomi Vesaharju