Outoa, viihdyttävää ja massasta poikkeavaa – arviossa Johannes Faustuksen taiderock-teos ”Astia”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 15.3.2019

En ole aikaisemmin törmännyt Johannes Faustuksen musiikkiin mutta nettiä selatessani löytämieni haastattelujen perusteella on ilmeistä, että kyseessä on aika omalaatuinen yhtye. Yhtye perustettiin esimerkiksi virallisesti vasta debyytin ilmestymisen jälkeen, kun yhtyeen vokalisti-kitaristi-kosketinsoittaja Hemmo Laiho halusi päästä soittamaan Johannes Faustuksen kappaleita myös keikoilla. Esikoisalbumilla kokoonpano oli vaihteleva, ja yhtyeen rivistö alkoi vakiintua ”W”-albumin myötä.

Jännien taustatietojen lisäksi huomio kiinnittyy vahvasti ”Astian” kansitaiteeseen ja sanoituksiin, joista löytyy raamatullisia viitteitä. Albumin kannessa komeilee vaasin kaltainen astia, jota koristaa niin puu kuin kaksipäinen käärmekin. Albumin takakannesta löytyy vastaavasti enkeli ja kappalelista, jolla on muun muassa seuraavan nimisiä kappaleita: ”Tuomiokirkon kellot”, ”Usko”, ”Ilmestys” ja ”Paimen”. Toki lähes 12-minuuttinen ”Johannes Faustuksen uusi astia” ja päätösraita ”Troija” herättävät nekin mielenkiintoa nimiensä puolesta.

Vaikka albumin kansista ja kappaleiden nimistä löytyy raamatullisia viitteitä, ei Johannes Faustus ole käsittääkseni tunnustuksellista, kristillistä rokkia. Kappaleissa ei ole lähdetty siteeraamaan suoraan Raamatun tapahtumia, vaan niitä on muokattu yhtyeen tyylille sopiviksi. Esimerkiksi ”Tuomiokirkon kellot” sisältää eskatologisia viittauksia mutta pääpaino on enemmänkin ihmiskunnan itse aiheuttamassa tuomiossa ja ahdingossa kuin Jumalan langettamassa tuomiossa. ”Uskossa” on vastaavasti leikitelty uskolla ja sen epäilyllä, ja kertosäkeistössä löytyy hieno kiteytys: ”Uskoin vaikka horjuin hieman / sitten epäilin uudemman kerran”. Vastaavasti ”Kaatunut puu” -kappaleesta löytyy viittauksia luomiskertomukseen, mutta muuten kappale elää omaa elämäänsä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Western-tyyppisessä ”Paimenessa” on pieniä piirteitä, jotka voi tulkita raamatullisiksi viittauksiksi kuten ”liikkuminen kuoleman varjossa” ja ”haavoihin annettu parantava voide ja tarjottu ystävän ateria”, mutta tunnelmansa puolesta ja maininnat ”Osiriksen ruoskasta” tuovat oman lisätwistinsä kokonaisuuteen. ”Johannes Faustuksen uusia astia” -kappaleessa on mainintaa ylösnousemuksesta ja pirusta, mutta niillä on varsin erikoiset roolinsa tässä Johannes Faustuksen mittelössä.

Mitä tulee itse albumin musiikkiin, niin se on yhtä monipuolista kuin albumin sanoituksetkin. ”Tuomiokirkon kellot” on svengaava ja ilmava rock-kappale, jonka kaihoisa soundi istuu hyvin yhteen sanoitusten kanssa. ”Usko” on sen sijaan temmoltaan reippaampi kuten Ismo Alangon tuotantoa muistuttava ”Marionetti”. ”Kaatunut puu” edustaa soundinsa puolesta Johannes Faustuksen synkkää osastoa, ja ”Ilmestys” tuo esille yhtyeen psykedeelisempää ja progressiivisempaa tyyliä.

Jos edellä esitellyt kappaleet eivät hätkähdytä tarpeeksi, voi asian korjata kuuntelemalla kertomusmaisen ”49 & 61”, jonka kertosäkeistöt viimeistään saavat miettimään, mitä tällä hetkellä on kuuntelemassa. Toki lähes 12-minuuttinen ”Johannes Faustuksen uusi astia” on itsessään oma lukunsa, joka kannattaa kuunnella ajatuksen kanssa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Johannes Faustus kuvailee musiikkiaan taiderockin ohella ”outorockiksi”, mikä sekin osoittautuu oikein hyväksi määritelmäksi. Vaikka sanaan ”outo” liittyykin usein negatiivisia tunnelatauksia, voi sen unohtaa yhtyeen kohdalla. Myönnän toki, että osa kappaleista on idealtaan ja sanomaltaan hyvin erikoisia, mutta ne eivät kuitenkaan laske albumin arvoa saati kyseenalaista sen omaperäistä toteutustapaa. ”Astia” haastaa kuulijansa keskittymään ja poistumaan ajoittain omalta tutulta ja turvalliselta maaperältä. Levyltä löytyy monipuolisesti toteutettuja kappaleita, ja vaikka kuulijalla ei olisikaan aina hajua siitä, mitä milläkin kappaleella halutaan sanoa, ei kuuntelukokemus muutu pitkästyttäväksi. Johannes Faustuksen ”Astia” on ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen albumi, joka ei ole kahlittu genrerajoihin tai perusoletuksiin siitä, mitkä asiat sopivat rock-albumille ja mitkä eivät.

7½/10

Kappalelista:

  1. Tuomiokirkon kellot
  2. Usko
  3. Kaatunut puu
  4. Ilmestys
  5. 49 & 61
  6. Marionetti
  7. Paimen
  8. Johannes Faustuksen uusi astia
  9. Tähdet
  10. Troija

Johannes Faustus Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Luetuimmat

Uusimmat