En varmasti ole ensimmäinen, jolle tulee Paha Kakku -yhtyeen nimestä ensimmäiseksi mieleen tuttu lastenloru hiekkalaatikon ääreltä. Tässä tapauksessa paha ei tosin tarkoita pahaa tai huonoa, vaikka EP:n äänimaisema on pahaenteinen ja osa sanoituksista dystopisia. Luulen, että ahdistamisen sijaan EP:n tarkoituksena on herättää kuulijassa ajatuksia, mitä olemme valmiita tekemään ekosysteemin eteen.

Kolmiraitainen EP on äänimaiseman suhteen yksinkertaista ja monotonista, tummaa elektronista musiikkia. Sävellykset eivät sisällä suuria yllätyksiä, vaan pitäytyvät toistavuudessa ja tummassa soundissaan. Näin on kuitenkin tarkoitus, sillä lyriikat näyttelevät pääosassa. Vokalisti lausuu sanoituksia lähes runomaisesti, joita dystooppinen ja doomahtava äänimaisema sen kuin korostaa.

EP:n aloittava ”Pakomatka” eroaa teemaltaan kahdesta muusta teoksesta, ja kappaleen nimi kertoo kaiken olennaisen – kertoja on pakomatkalla. Pakomatkan voi tulkita kuitenkin vastuun pakoiluna, johon kaksi seuraavaa kappaletta liittyvät vahvasti. ”Marraskuun 93.” kuvailee vallitsevaa maailmantilannetta ilmastomuutoksen ja pandemian kurittamassa maailmassa. Kappale on sanoituksiltaan mielenkiintoisin myös siksi, että se sisältää referenssejä niin Raamattuun kuin Jumalaan. Teos päättyy hienosti painokkaisiin sanoihin: ”Luonto on Jumalan temppeli”, ja on samalla kuin pistos ihmiskunnan sydämeen siitä, mihin olemme maapalloa jo ajaneet. EP:n päättävä ”Kukaan ei enää näe Maanpäätä” on kuin muutama askel eteenpäin, joka kertoo koruttomasti siitä, kuinka tämän päivän luonnosta ei jää todisteita tuleville sukupolville.

Paha Kakku -yhtyeen EP on sanomaltaan korotun, pahaenteinen ja masentava, myönnettäköön. Sitä ei silti tarvitse tulkita apokalyptisenä julistuksena. EP antaa pikemmin muistutuksen siitä, mitä meillä on, ja mitä on vielä tehtävissä. EP:n ydin ei ole niinkään äänimaisemassa, vaan se toimii enemmänkin sanoman tehostajana tällä hypnoottisella mietiskelymatkalla. ”Ruusut valehtelevat, unelmat kuolevat” -EP:n sanoitukset haastavat ajattelemaan, ja se jos mikä on onniteltava meriitti.

7/10

Kappalelista:

1. Pakomatka
2. Marraskuun 93.
3. Kukaan ei enää näe Maanpäätä

Kulma Records Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen