”Perinteisen brittimetallin kulmakivi” – klassikkoarvostelussa 40-vuotias Angel Witch -debyytti

Brittiläisen uuden aallon heavy metalin kulttibändi, triomuotoinen, Lontoosta tuleva Angel Witch julkaisi omaa nimeään kantavan debyyttialbuminsa 15.12.1980 Bronze Recordsin kautta. Albumista tuli eräs uuden aallon brittiläisen heavy metalin alkuaikojen huomionarvoisimpia, keskeisimpiä ja klassisimpia kulttiteoksia. Angel Witch ei kuitenkaan syntynyt onnellisten tähtien alla. Jo alkuaikoina yhtyeen kokoonpano vaihtui useaan otteeseen. Alun perin yhtye perustettiin nelimiehisenä nimellä Lucifer vuonna 1976. Yhtye sai alkunsa tuolloin vasta 17-vuotias laulaja-kitaristi Kevin Heybournen, kitaristi Rob Downingin, rumpali Steve Jonesin ja basisti Barry Clementsin yhteistuumin. Jones kuitenkin erosi yhtyeestä 1977 lyöttäytyen yhteen sittemmin Samsonin ja Iron Maidenin vokalistina laajalti tunnetuksi tulleen Bruce Dickinsonin kanssa ja perustivat varhaisen yhtyeensä Speed.

Luciferin kaksi jäljelle jäänyttä perustajajäsentä, Heybourne ja Downing saivat kuitenkin pian kuulla, että Hollannissa vaikutti jo samanniminen yhtye. Tämän johdosta he vaihtoivat yhtyeen nimeksi Angel Witchin. Uusi nimi juontui Luciferille kirjoitetusta, samannimisestä kappaleesta. Samoihin aikoihin basisti Clements kuitenkin jäi pois yhtyeestä, ja hänen tilalleen rekrytoitiin Kevin Riddles. Samaan aikaan rumpujen taakse pestattiin Dave Hogg. Muutokset Angel Witchin kokoonpanossa eivät kuitenkaan jääneet tähän. Jo seuraavana vuonna yhtyeen perustajajäsen, kitaristi Downing jätti yhtyeen henkilökohtaisista syistä. Kaikesta huolimatta yhtye jatkoi sinnikkäästi eteenpäin kolmikkona. Joissakin olennaisissa asioissa yhtye sentään onnistui. Livetilanteessa Angel Witch kukoisti lavalla. Se mm. toimi lämppärinä Samsonin ja Iron Maidenin varhaisella yhteiskeikalla Lontoon Music Machinessa, ja voitti illan yhtyeistä kriitikoiden ja yleisön suosion puolelleen Iron Maidenin nenän edestä. Angel Witch aiheutti valtaisaa kuhinaa orastavan skenen underground-piireissä ja sai jo ennen ensilevytystään ympärilleen huomattavan määrän faneja ja kannattajia.

Angel Witchin ensimmäinen suosiota osakseen saanut julkaisu oli ’Metal For Muthas’ -metallikokoelma-albumilla alkuvuodesta 1980 julkaistu doom metalin ovia kolkutteleva, mallikelpoisen rujo vanhan liiton heavy-biisi ”Baphomet”. Kappale sai radiosoittoa ja suosiota sen verran hyvin, että EMI tarjosi Angel Witchille levytyssopimusta kyseisen kappaleen menestyksen perusteella. Kuitenkin, yhtyeen managerina tuolloin toiminut yhtyeen keulahahmon, Kevinin isä, Ken Heybourne kieltäytyi solmimasta managerointisopimusta suurlevy-yhtiön edustajiston kanssa. Tämän hän teki käytännöstä syystä, että Iron Maiden oli juuri signattu kyseiselle yhtiölle, ja Angel Witchin jäsenet aavistivat jo etukäteen, että heidän kohtalokseen olisi koitunut tulevan metallijätin varjoon jääminen. Samalla manageri Heybourne torppasi yhtyeen ensimmäisen EMI:n kustantaman singlen ”Sweet Dangerin” ensisoiton, minkä vuoksi se floppasi pysytellen ainoastaan yhden viikon ajan brittien singlelistan viimeisenä. Kyseinen, epäonninen listasijoitus tarjosi Angel Witchille myös kyseenalaisen tittelin Guinnessin ennätystenkirjassa Brittien kautta aikain huonoiten menestyneen listasinglen esittäjänä. Kyseessä oli Angel Witchin ainoaksi jäänyt millekään Brittien myyntilistalle päässyt äänite koskaan. Pitääkseen mainettaan yllä, yhtye heitti samana kesänä pari suurta festivaalikeikkaa Readingissa ja Motörheadin kanssa Heavy Metal Barndancessa, Staffordin Bingley Hallissa.

Bronze Records oli kuitenkin valppaana ja poimi väliinputoajaksi luisuneen Angel Witchin talliinsa kesällä 1980. Samoin tein, ilman kummempia valmisteluja tai tarkempia suunnitelmia, syyskuussa Angel Witch alkoi tekemään omaa nimeä kantavaa ensialbumiaan tuottaja Martin Smithin (Mm. Electric Light Orchestra) kanssa Lontoon Roundhouse Studioilla. Albumin äänittäjänä toimivat Mark Dearnley, Ashley Howe ja John Gallen. Albumin sessiot kestivät yhteensä kaksi kuukautta. Kaikista albumin biiseistä vastasi Heybourne, vaikkakin kokeellisempien tuotantojen kanssa aiemmin työskennelleen Smithin ansiosta kappaleisiin lisättiin reilusti kitaraharmonioita tuomaan kokonaisuuteen kerroksittain kasvavaa mahtipontisuutta. Kyseistä sovitusratkaisua Heyborne sanoo jälkeenpäin kavahtaneensa kovastikin. Häntä askarrutti, kuinka he trio-yksikkönä suoriutuisivat liveolosuhteissa 4-5-miehisen yhtyekokoonpanon vaativista kappaleista ja sovituksista. Kaikesta huolimatta, Smithin ajatuksen mukaan sessioissa mentiin maaliin saakka. Albumin jylhän punertavasta kansitaideteos ’The Fallen Angels Entering Pandemonium’ oli brittitaiteilija John Martinin käsialaa.

”Angel Witch” -albumin ehdottomin kulmakivi on kokonaisuuden avaava yhtyeen ja albumin nimikkokappale. Heybournen komeasti liruttelema melodiaintro tarttuvien rytmikitarakiertojen ja jämäkästi koukuttavan kertosäkeen myötä tekee kappaleesta instantin ja ajattoman metallihitin. Kappale julkaistiin myös eri versiona albumin ensimmäisenä singlelohkaisuna lokakuussa 1980. Esi-thrash-kitaroinnin avuilla kirnuava ”Atlantis” jytää Uriah Heep -tyyppisen stemmalauletun kertosäkeen myötä nimikkokappaleelle mallikelpoisena jatkumona. Kappaleen C-osan kitaroinnista mm. Mercyful Fate on ottanut selkeästi harmoniakitaroinnin mallia ja rytmistä kulmikkuutta ensimmäisten levytystensä sävellykseen. Samaa voisi tulkita yhtyeen EMI:lle tekemästä ensisinglestä ”Sweet Danger”. Thin Lizzysta muistuttavan, shuffle-rytmiseen kiitoon ampaiseva ja eteerisen komeaan melodiakitaramaalailuun väliosassaan laantuvan White Witchin intro-osuuden voi jpa luonnehtia olevan arkkityyppi 1990-luvun brittiläisen vaihtoehtorockille. Iron Maidenin myöhemmän raskasballaadin, ”Children Of The Damnedin” kitaranäppäilylle melodiset suuntaviivat määritellyt raskasballadi ”Sorcerers” sisältää erään koko NWOBHM -genren komeimmin groovaavista kertosäeriffeistä ja outro-osion kasvatuksista, minkä Heybournen ja Riddlesin upeat laulustemmat kuorruttavat täydelliseksi. ”Angel Witch” -singlen B-puolena julkaistu ”Gordon” muistuttaa Diamond Headin teräväpiirteistätriolissa kulkevaa, verevillä laulumelodioilla varustettua thrash-viitteisytä heavy metalia. Rainbown tunnelmointia ja Ronnie James Dion aikaisen Black Sabbathin moukarin raskaita avuja lainaileva, raskaasti valssaava ”Free Man” nousee albumin loppupuolelta yhdeksi albumin komeimmaksi kappaleeksi. Upeasti kappaleen herkän raskasta kertosäettä täyttävät Riddlesin bassokuljetukset ja kappaleen lopun terssikitaraharmoniat ovat osaltaan albumin nyanssirikkainta antia. Albumille mahtuu kuitenkin pari selkeästi keskinkertaisempaakin vetoa. Näistä esimerkkinä mainittakoon yksitoikkoisesti pumppaava ja jokseenkin kasvoton hard rock-kierrätys ”Confused” sekä lakonisen mielenkiinnottomalla laululla pilattu proto-thrash-kappale ”Angel Of Death”, jonka naaraa kuiville albumin monivivahteisesti päättävä instrumentaali ”Devil’s Tower”.

”Angel Witch”-albumin yleis-soundissa raskaat, proto-thrashiin viittaavat, jyrkät heavy-riffit ja kipakat kitarasoolot yhdistyvät kuulaaseen 1970-luvun alkumetreiltä tuttuihin, maalaileviin laulumelodialinjoihin, mikä piirteenä tekee albumista persoonallisen omassa genressään. Ilmestyessään albumi sai lehdistöltä verrattaen hyvän vastaanoton. Näin vuosikymmenten jälkeen Angel Witchin debyyttialbumin voidaan katsoa olleen merkittävässä roolissa niin proto-thrash metalin jalostumisessa kuin myös osittain varhaisen black metalin estetiikan perustan luomisessa sekä näiden molempien sointuopillisena tienviitoittajana.

Debyyttialbuminsa julkaisun jälkeen Angel Witch lähti intensiiviselle yhteiskiertueelle Tankin ja Girlschoolin kanssa. Yhtyeen debyyttialbumin levyttänyt kokoonpano ei kuitenkaan kestänyt vuottakaan yhdessä. Hogg potkittiin yhtyeestä täysmittaisen kiertueen jälkeen yhtyeestä liian kosteaksi käyneen elämäntyylinsä takia. Häntä yhtyeeseen otettiin paikkaamaan kiertuekumppani Girlschoolin rumpali Denisen veli, Dave Duford. Seuraavaksi lähtövuorossa oli Riddles, joka erosi yhtyeestä vuonna 181 liittyäkseen Tytaniin. Heybourne puolestaan koetti jatkaa uuden kokoonpanon voimin Angel Witchia, mutta nähtyään ettei yhtyeellä ollut tuossa vaiheessa edellytyksiä jatkaa, liittyi hän ennenpitkää itäisestä Lontoosta tulevaan Deep Machineen kitaristiksi. Hieman myöhemmin Deep Machinen rungosta muodostui Angel Witchin re-inkarnaatio, mutta se on sitten eri tarina se. Vuonna 2009 ”Angel Witch” -albumin avausraita kuultiin myös konsolipeli ’Brütal Legendin’ ääniraidalla. Vain arvailujen varaan jää, kuinka suuren luokan yhtye Angel Witchista olisi voinut tulla, jos sen kokoonpano olisi pysynyt kasassa ja yhtenäisenä sen nuoruuden merkittävimpien vuosiensa ajan. Kaikesta tästä huolimatta yhtye elää ja hengittää nykyään vahvasti. Vuonna 2019 se julkaisi vahvan paluualbumin ”Angel Of Light”. Järjestyksessään se on yhtyeen viides kokopitkä albumi.