Petri Wallin muiston kunnioittamista, Huoran räväkkää menoa ja Shamen nautinnollista tykitystä – Ilosaarirockin päätöspäivä

Ilosaarirockin sunnuntai-iltapäivä tarjoili todellista herkkua progressiivisen rockin ystäville, kun legendaarisen Kingston Wallin sävelet kaikuivat täpötäydessä Tähtiteltassa. Musiikin esittämisestä vastasivat yhtyeen taannoinen rytmisektio Jukka Jylli ja Sami Kuoppamäki sekä Von Hertzen Brothersin veljeskolmikko. Jälkimmäisten läsnäolo Petri Wallin muistoa kunnioittavalla keikalla tuntui äärimmäisen luonnolliselta, sillä siinä missä Kingston Wall oli 1980-90-lukujen taitteessa Suomi-progen ykkösvaikuttaja, on VHB sitä nyt uudella vuosituhannella. Viiden taidokkaan soittajan kokoonpano kirvoitti yleisöstä useaan otteeseen niin lämpimät suosionosoitukset, että konsertin venyminen yliajalle haittasi tuskin ketään. Psykedeliakertoimet olivat korkealla – kiitos lavan taustalla pyörineiden, upeiden led-animaatioiden – ja pisteet täytyy antaa myös ääniteknikolle hienosta miksauksesta, jossa yksikään soitin tai soundi ei hukuttanut toista alleen. Kaiken kaikkiaan tämä vajaa puolitoistatuntinen oli niin sanotusti ”ihan vitun kova”, sivistyneemmin ilmaistuna heittämällä festivaalin paras keikka. Hattu päästä ja suuret kiitokset. (Heidi Mikkonen)

Kingston Wall by J Jylli, Kuoppis & VHB oli kova. Kesken keikan paikalle tulleena oli pakko jäädä kuuntelemaan sitä sävelten lentoa ja tulkinnan kauneutta. Kun kokoonpano veti ”Shine on me” -kappaleen Petri Wallin muistolle, tunteet olivat monilla pinnassa, kyyneliin saakka. ”Shine on me” kuulosti täydellisen kauniilta juuri siinä hetkessä, ja yleisö oli transsissa. (Markus Raatikainen)

Kingston Wall -karkeloista oli siirryttävä suoraan päälavan edustalle, jolla Lemin maailmankartalle pistänyt Stam1na soitti oman settinsä. Viime vuonna Tähtiteltassa villinnyt poppoo hoiti osuutensa tälläkin kertaa perusvarmaan ja energiseen tyyliinsä, mikä tarkoitti yleisön osalta sitä, että pitti pyöri ja nyrkit heiluivat kuin viimeistä päivää. Erikoisuutena keikalla nähtiin ja kuultiin useamman kappaleen aikana lavalla vieraillutta naislaulajaa, jonka nimi valitettavasti meni tältä toimittajalta ohi. Biisilistan osalta painotus oli tuoreimman “Taival”-levyn teoksissa, mutta musiikkia kuultiin tasaisesti myös vanhemmilta julkaisuilta. Itseäni ilahduttivat erityisesti “SKL”-albumin helmi “Masiina” sekä kertosäkeillään yhteislauluun innostaneet “Likainen parketti” ja “Puolikas ihminen”. (Heidi Mikkonen)

Stam1nasta on vaikea löytää muuta hyvää sanottavaa kuin komeat taustat. Jos edellinen keikkamme Ilosaaressa oli sarja suloisen koskettavia sointuja, tämä oli melua. Onneksi kanssani oli läsnä hyviä ihmisiä, ja he saivat minut jäämään. Pahoitellen totean, etten ole ikinä pitänyt Stam1nasta enkä tule pitämään. Toki on itsessään arvostettavaa, että noin raskas bändi pärjää ja menestyy musiikin kentällä. (Markus Raatikainen)

Ilosaarirockin Rentolavalla tavataan yleensä kuulla rap-artisteja ja muuta kevyempää musiikkia, mutta sunnuntai-iltana rantahietikon tuntumassa soitti synkempien sävelten seuraajia paikalle houkutellut Huora. Raskaan ja raivokkaan punkin sanansaattajat keräsivät mainiosti yleisöä, ja ilta-auringon helliessä olikin hyvä kuunnella tarinoita alkoholismista ja itsemurha-ajatuksista. Alakuloisista sanoituksista huolimatta keikka oli hyväntuulinen, ja vokalisti Anni Lötjösellä tuntui olevan energiaa vaikka muille jakaa. Keikkaa hieman häiritsivät lyhyet katkokset äänentoistossa, mutta yhtye ei vaikuttanut joko huomaavan tai olevan moksiskaan, vaan piti vauhtia yllä loppuun saakka. (Heidi Mikkonen)

Pieni sydänkohtaus lukijoille. Sanni. Kuuntelin keikan lähes kokonaan media-alueelta käsin. Viime vuonna katsoin sen alusta loppuun, ja Sanni olikin yksi Ilosaarirockin parhaita esiintyjiä. No, mites tällä kertaa? Vuosi vuodelta Sanni parantaa. Hän sytytti Tähtiteltan liekkiin, yleisö osasi biisit ja lauloi voimakkaasti mukana monien rallien ajan. Erityisesti pidin seksibiisin ”Pornoo” vedosta sekä Sannin ensimmäisestä hitistä ”Prinsessoja ja astronautteja”, joka kirvoitti yleisön spontaaniin yhteislauluun. Kaiken lisäksi poikien stereotypisoinnista kertova ”Pojat” aiheutti aivan samanlaisen reaktion kuin edellinen. Tunnelma oli huikea koko keikan, ja se kuului kauas. (Markus Raatikainen)

Allekirjoittaneen osalta illan viimeiset tanssit tarjoili ranskalainen Perturbator Metelli-teltan hämärissä. Kosketinsoittajan ja rumpalin duona esiintynyt synthwave-tapaus oli yksi Ilosaarirockin mielenkiintoisimpia musiikkinumeroita, ja se onnistui tehokkaasti muuttamaan yleensä moshpit-tantereena tunnetun teltan tanssisaliksi. Yleisöä oli runsaasti, joskin osa oli selkeästi eksynyt paikalle lähinnä keikan puolivälissä alkaneen sateen vuoksi. Vähät vokaalit tulivat taustanauhalta, eivätkä soittajat keskeyttäneet bileitä välispiikkien pitämiseksi. Metallipäiden ja teknomusiikin ystävien yhdistyminen yhdeksi pomppivaksi, hurraavaksi massaksi lämmitti sydäntä ja vaikutti miellyttävän myös esiintyjiä. (Heidi Mikkonen)

Etelä-Lontoosta ponnistava brittirockin tuleva suurlähettiläs Shame tarjoili Metelli-teltan väelle vauhdikkaan ja kiinnostavan keikan. Kyseessä oli bändin toinen Suomen-vierailu. Jo ennakkoon brittibändi herätti minussa positiivisia viboja, sillä musiikissa oli kiinnostavaa särmää. Juuri sellaista, mitä kotimaan bändit eivät pysty tarjoamaan. Keikan alkaessa selvisi, etteivät odotukset olleet turhia, vaan Shamella oli räväkkä meno päällä heti. Yleisöä ei tässä kohtaa ollut paikalla kovinkaan paljoa, mutta keikan edetessä tilanne parani huomattavasti teltan täyttyessä oikein kivasti. Vuoden 2019 Ilosaarirock päättyi osaltani tähän upeaan elämykseen. (Markus Raatikainen)

Lopuksi pieni silmäys koko festareihin. Toista kertaa toteutettu kolmipäiväinen Ilosaarirock keräsi mukavasti väkeä Laulurinteelle kaikkina päivinä. Sade sotki perjantaita, mutta sääolot paranivat päätöspäiville. Ehkä suurin ero näkyi alueen ulkopuolella vallitsevan teinihelvetin määrässä: viime vuonna määrä oli älytön ja tänä vuonna jotenkin hallittavissa. Turhaa mekkalaa sieltä tosin lähti, mutta sille nyt ei mitään mahda. Ilosaarirockin ruokapuoli toimi oikein hyvin: tarjolla oli monenlaista grilliruokaa ja Joensuun yrittäjät olivat mukavalla prosentilla laittaneet kojujaan pystyyn, esimerkkeinä vaikkapa Local Bistron ja Mihailin Tavernan ruokapaikat. Valinnanvapautta siis riitti, mikä on vain positiivinen juttu.

Musiikillisesti Ilosaarirock tarjoili tavoilleen uskollisesti monipuolisen kattauksen eri musiikin alueilta. Löytyi raskasta metallia, räppiä, soulia ja rockia. Artistit koostuivat kotimaisista ja kansainvälisistä nimistä, molempiin mahtui kovia nimiä ja vasta musiikilliselle taivaalle nousuaan tekeviä artisteja. Jos nyt nimiä pitää heitellä vielä lopuksi mieleenpainuvimmista keikoista, oma top 3 -listani menee näin: Sunrise Avenue, Samuli Putro ja Wheel. (Markus Raatikainen)

Sori Markus, mutta nyt ei ihan vakuuta. Tyrmään listasi seuraavalla otannalla: Kingston Wall by J Jylli, Kuoppis & VHB, Alcest ja Viikate. Perustelumme voitte lukea kritiikkien yhteydestä. (Heidi Mikkonen)

Oli loistava Ilosaarirock. Ensi vuonna uudestaan!

Kingston Wall by J Jylli, Kuoppis & VHB

Stam1na

Huora

Sanni

Perturbator

Shame

Kirjoittajat: Heidi Mikkonen & Markus Raatikainen

Kuvaajat: Juuso-Valtteri Kivimäki & Jami Ivanoff