Ulkoisen habituksensa puolesta Pink Cream 69 näyttää hieman parhaat päivänsä nähneeltä glam rock -yhtyeeltä, mutta orkesterin kahdestoista albumi ”Headstrong” antaa ymmärtää kaikkea muuta paitsi väsymystä. Kuin lisätodisteena iskukykyisyydestään, saksalaisyhtye on laittanut samojen kansien sisään toisen levyn, jolta löytyy livetallenne Ludwigsburgin konsertista. Tarjolla on peräti 19 kappaletta rockia, joka tasapainottelee ”uuden aallon britti hevin” (NWOBHM) ja hard rockin välillä.

”We Bow To None” potkaisee levyn liikkeelle voimalla, eikä kappale jätä löysäilylle varaa. Pink Cream 69 puskee menemään kuin vauhkoontunut sonni ja näyttää, että konkariyhtyeestä irtoaa energiaa. ”Walls Come Downissa” ei paahdeta samalla temmolla, vaan kappaleessa on luotettu enemmän grooviin. ”Unite And Divide” -kappaleessa päästään nauttimaan jälleen Alfred Kofflerin ja Uwe Reitenauerin raivokkaista riffeistä, mutta myös yhtyeen muiden jäsenten toteuttamista taustalauluista. ”No More Fear” edustaa suoraviivaisempaa rockia, jossa luotetaan kertosäkeistöissä vokalisti David Readmanin upeasti venyvään ääneen.

Kuten lähes jokaiselta rock-albumilta, myös ”Headstrongilta” löytyy tunteellisempaa antia balladin muodossa. Tällä albumilla kyseinen kappale on ”Man Of Sorrow”, jossa Whitesnake-vivahteet ovat vahvoja. Myös kappaleen nimen puolesta syntyy mielleyhtymä Firewindin ”Lady Of 1000 Sorrowsiin”, vaikka muuten kappaleet poikkeavat toisistaan. Runsaasti groovia sisältävä ”Path Of Destiny” innostaa jälleen polkemaan lattiaa ja juuri kun luulet, että meno jatkuu vastaavalla energialla, Pink Cream 69 yllättää: yhtye laittaa tiskiin ”Vagrant Of The Night” -voimaballadin, joka riipii sydäntä. Kappale on oikein pysäyttävä, jonka jälkeen saksalaisyhtye jatkaa energisemmällä ilmaisulla. Päätösraita ”The Other Man” ei jaksa puhkua enää samalla lailla kuin levyn moni aiempi kappale, mutta ei tunnelma kuitenkaan lässähdä.

Tässä vaiheessa takana on vajaan kolmen vartin verran rockia, mutta jos hard rock -hammasta vielä kolottaa, niin ei muuta kuin toinen levy soimaan. Yhdeksän kappaletta sisältävä ”Live at Ludwigsburg” käynnistetään Pink Cream 69:lle ominaisesti tarttuvalla ja sähäkällä ”Special”-kappaleella. ”Talk To The Moon” on astetta synkempi sekä raskaampi ja tuo aavistuksen mieleen Deep Purplen. Vihjailevasti nimetty ”Do You Like It Like That” erottuu edukseen kosketinsoitinosuudella ja yhtyeen jäsenten yhteislauluosuuksilla kertosäkeistöissä. Muuten konserttitaltiointi ei pidä sisällään mullistavaa, vaan rymyää ansiokkaasti loppuun saakka.

Pink Cream 69:n ”Headstrong”-albumi on nautinnollinen rock-kokemus. Saksalaisyhtyeen soittamisessa on intohimoa, eikä albumia voi väittää väsähtäneeksi kokonaisuudeksi. Lisäksi albumin ostaessa saa periaatteessa kaksi levyä yhden hinnalla, sillä livetaltiointi on laadullisesti yhtä moitteeton kuin studiossa äänitetty albumi. Oikeastaan, jos livealbumista leikkaisi loputkin välispiikit ja yleisön äänet pois, niin levyä voisi luulla studioalbumiksi…

Kahden levyn konsepti on hyvä ratkaisu yhtyeeltä ja levy-yhtiöltä, sillä yhtyeen fanit ovat varmasti olleet mielissään ratkaisusta. Tuskin muutkaan albumin ostavat pistävät pahaksi sitä, että saavat enemmän musiikki kuunneltavaksi. Itse ”Headstrong”-albumi on monipuolinen ja koukuttava kokonaisuus rockia, johon jokaisen hard rockin tai NWOBHM:in kuuntelijan kannattaa tutustua. ”Live at Ludwigsburg” ei valitettavasti ole yhtä mukaansatempaava, mutta antaa pienen häivähdyksen Pink Cream 69:n muusta tuotannosta. Vuodesta 1987 jyrissyt Pink Cream 69 osoittaa ”Headstrong”-albumillaan, että intohimoa musiikin soittamiseen voi löytyä vielä 30 vuodenkin jälkeen.

8/10

Kappalelista:

CD 1:

1. We Bow To None
2. Walls Come Down
3. Unite And Divide
4. No More Fear
5. Man Of Sorrow
6. Path Of Destiny
7. Vagrant Of The Night
8. Bloodsucker
9. Whistleblower
10. The Other Man

CD 2:

1. Special
2. Talk To The Moon
3. Break The Silence
4. Do You Like It Like That
5. The Spirit
6. Livin’ My Life For You
7. Wasted Years
8. Welcome The Night
9. Shame

Pink Cream 69 Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen