Poisonblack julkaisee varsin mielenkiintoisen viidennen levynsä huhtikuun lopussa. Jo levyn kansia katsoessa voi havaita, että nyt puhaltaa erilaiset tuulet ja jotain erikoista on tapahtunut sitten edellisen levyn. ”Drive” levyä on kuvattu suoraviivaiseksi, groovaavaksi ja Poisonblackin parhaaksi levyksi. Hypetyksestä sekavana pistän levyn soimaan ja odotan pitävätkö lupaukset paikkansa.

Levy alkaa varsin vaihdikkaalla ”Piston Head” -nimisellä kappaleella ja muutoksen kuulee heti. Biisi runnoo eteenpäin groovaavasti ja tiukalla asenteella. Hämmästyksestä sekaisin kuuntelen seuraavana tulevan kappaleen, joka on sinkkunakin julkaistu ”Mercury Falling”. Sama groovaava linja jatkuu ja pakettiin heitetään vielä menevä kertosäe. Levy alkaa siis oikein mielenkiintoisesti, joten nostan volyymia ja jatkan kuuntelua.

Poisonblack on työstänyt uutta levyään kaikessa hiljaisuudessa ja nauhoitukset tehtiin Tanskassa. Levyn soundista vastaa Tue Madsen, joka on tuottanut mm. The Hauntedin kaksi viimeisintä levyä. Bändejä verratessa tämän asian huomaa sillä sekä The Haunted, että Poisonblack on saanut soundiinsa tiettyä rokkaavuutta lisää. Jälkimmäisen kohdalla se on hyvin onnistunut valinta ja kehittää bändin ulosantia reippaasti. Soitossa on kokoajan tekemisen meininki ja tempo on pidetty reippaana. Stoner vaikutteet ovat voimakkaasti esillä soitossa ja sanoituksissa pysytään tutuilla synkillä vesillä. Ainut asia mikä ei ole kokenut muutosta on vokalisti Ville Laihialan ääni, joka on aina jakanut mielipiteitä. Onneksi uudistunut tyyli sopii Laihialan äänelle todella hyvin, joten taas on muutos ollut hyvästä. Musiikkityylin muutos on ollut havaittavissa jo bändin edellisellä ”Of Rust And Bones” levyllä, mutta ’”Drive” ottaa nyt reippaamman askeleen eteenpäin. Bändi yrittää selvästi karistaa ”Sentenced” varjon päältään lopullisesti pois ja onnistuukin siinä hyvin.

”Drive” on onnistunut levy ja uudistaa Poisonblackin soundia merkittävästi. Lätyllä on kovia biisejä, joissa palaset ovat osuneet kohdilleen. Levyllä on ikävä kyllä kolme selvästi heikompaa biisiä, jotka ovat vanhemman Poisonblackin tyylisiä. Ne erottuvat kepeydellään ja pituudellaan muista levyn kappaleista. Jos kappaleet olisi jätetty pöytälaatikkoon, olisi levy ollut tasapainoisempi ja entistä parempi. Levyn parhaimpia biisejä on ”A Good Day For The Crows” sekä ”The Dead-End Stream”, koska molemmat kappaleet jumiutuivat päähän jo ensimmäisellä kuuntelukerralla ja varsinkin jälkimmäisen sanoitukset saivat arvostelijan virnuilemaan pirullisesti. Arvostelija ei ole aikaisemmin välittänyt bändin tuotannosta, mutta uusi levy korjasi asian heti. Uutta Poisonblackia tulet varmasti kuulemaan radiossa ja sitä voikin suositella Sparzanzan, Sentencedin ja Volbeatin faneille.

7/10

Kappalelista:

01. Piston Head
02. Mercury Falling
03. A Good Day For The Crows
04. Maggot Song
05. From Now-Here to Nowhere
06. Sycophant
07. The Dead-End Stream
08. Futile Man
09. Scars
10. Driftwood

www.myspace.com/officialpoisonblack

Kirjoittanut: Janne Partanen