Primus oli 2000 – luvun alun tauolla, jonka jälleen palasivat tehden EP:n, muutaman kiertueen ja pistokeikan. Nyt he ovat taas täällä uudella materiaalilla. Vaikka Primus iskikin minuun myöhään, niin ajankohta ei olisi voinut olla parempi. Juuri kun pääsin yhtyeen musiikkiin sisään, tuli tieto heidän uudesta tulemisesta – uusi levy ja kiertue. Itse siis pääsin miltei heti uuden kelkan kyytiin, kun taas vanhimmat fanit joutuivat odottamaan sitä vuosia räkä poskelle jäätyneenä ja päästä varpaisiin kohmeessa. Uskon silti, ettei odottaminen ollut kenellekään turhaa.

Levy lähtee lyhyellä introlla liikkeelle ja sitten lyödäänkin 50 minuuttia korville sitä ihteään. Kaikki palaset tuntuvat olevan kohdillaan, musiikki soljuu korviin tutun turvallisella fiiliksellä, mutta silti uuden raikkaalla tavalla. Ihan kuin yhtye olisi otettu varastosta ulos, pölyt pyyhitty päältä ja hieman entisöity uuden veroiseksi. Basso soi groovaavasti pomppien ja näppäillen, kitara touhuaa taustalla omia kummallisuuksiaan, rummut loihtivat monipuolisen tiukkaa rytmiä ja laulu narisee vanhaan tapaansa. Tältä varmaan maajussista tuntuu, kun palaa pahasta kaupungista takaisin maalle kotiseuduilleen kotoisen paskan hajuun. Samalla ohi ajaa se hyppyritukkainen säbäjätkä isänsä Audilla sulkien ikkunat ja kierrättäen sisäilmaa vedet silmissä, samalla tukkien nuuskalla sieraimensa. Se mies ei kuulu mihinkään hyvään tarinaan, saatika tähän arvosteluun.

Yhtye ei ole jatkanut viimeisimmän studioalbumin, ”Antipopin”, viitoittamalla, helpommin lähestyttävällä tyylillä, vaan palaa takaisin lähemmäs vanhempien levyjen tunnelmiin. Ihmiset ovat tykänneet verrata ”Green Naugahyden” materiaalia heidän ensimmäiseen studioalbumiin, ”Fizzle Fryhyn”, bändin nyökkäillessä hyväksyvästi näille kommenteille. Tämä johtunee varmaan siitä, että tämän levyn myötä on rumpujen taakse palannut Jay Lane, joka lähti aikoinaan yhtyeestä ennen ”Fizzle Fryn” levyttämistä. Hän kun on ollut tekemässä kappaleita sille ensimmäiselle ja tälle uusimmalle studioalbumille, ja onhan hänen kynästään päätynyt kappaleita muillekin levyille. Mutta vaikka kuinka vertailisi, on ”Green Naugahyde” silti uudenlaista Primusta seisoen täysin omilla jaloillaan. Ja vaikka siinä on heidän musiikilleen tutut terävät kulmat ja koukerot, on se kumminkin heidän mittapuullaan melko helppoa sulateltavaa kuuloaisteille. Lopulta sitten onkin koko levy koluttu läpi kalastusteemaisen outron hiljentyessä pois. Kappas, se lähtikin kuin itsestään soimaan uudestaan!

”Green Naugahyde” sisältää alusta loppuun mielenkiintoisia ja erilaisia kappaleita. Ehkäpä levyn heikoimmat kohdat ovat juuri ne hitaimmat: ”Eyes Of The Squirrel, joka tuntuu vähän takertelevalta ja junnaavalta. Myös ”Green Ranger”, jonka tiukka rumpukomppi tuhlataan hieman laahaavan laiskaan bassotteluun ja kitarointiin. Primus, omaan mieleeni, toimii parhaiten rokkaavana ja groovaavana, joten varsinkin ”Lee Van Cleef”, ”Moron TV”, ”Tragedy´s A Comin´” toimivat helvetin hyvin. Menevät samalla omalla listallani yhtyeen parhaimpien kappaleiden pariin. Jostain syystä myös omalaatuinen ja ahdistavan kuuloinen ”Jilly’s On Smack” miellyttää. Loput biisit ovatkin sitten tyypillisiä Primus-kappaleita, jotka nekin saavat hyviä väreitä kropassa. Vanhemmilla levyillä tuntui olevan välillä kappaleiden välissä liikaa pelleilyä ja hassuttelua sekä muutama kappale kuulosti levytäytteeltä, kun taas ”Green Naugahydella” on onnistuttu kappale- ja levykokonaisuudessa mielestäni paremmin.

”Green Naugahyde” on onnistunut levy ja mitä mainioin tapa yhtyeelle palata takaisin tositoimiin. Primus kuulostaa aina originaalilta ja omalaatuiselta, ja heidän musiikin jäljittelijät kuulevat jo kilometrien päästä. Primus edelleen jakaa ihmiset mielipiteidensä kanssa ääripäihin ja en usko tämän levyn tulevan kääntämään vihaajien päitä. Yhtyeen faneille tämä levy on varma ostos, ja jos et ole Primukseen ennen vaivautunut tutustumaan, niin viimeistään nyt se kannattaa tehdä. Heidän musiikistaan kuulee heidän tekevän niin kuin haluavat, piittaamatta muiden mielipiteistä ja soittamisen ilo välittyy musiikista kuulijalle. Nykyään ihmiset tuntuvat ottavan musiikin liian tosissaan, jolloin usein hauskanpito ja se soittamisen ilo katoaa sekä soittajilta, että kuulijoilta.

Primuksen tyyppiselle oudolle linnulle on aina tarvetta. Musiikkimaailmalla oli Primuksen mentävä reikä, nyt se reikä on taas täytetty ja se maailma voi taas paremmin. Ainiin, meinasi unohtua – Primus sucks!

9/10

Kappalelista:
1. Predule To A Crawl
2. Hennepin Crawler
3. Last Salmon Man (Fisherman’s Chronicles, Part IV)
4. Eternal Consumption Engine
5. Tragedy’s A’ Comin’
6. Eyes Of The Squirrel
7. Jilly’s On Smack
8. Lee Van Cleef
9. Moron TV
10. Green Ranger
11. HOINFODAMAN
12. Extinction Burst
13. Salmon Men

http://www.primusville.com/

Kirjoittanut: Ville Syrjälä