”Protestisoulin ajaton epitomi” – klassikkoarviossa Marvin Gayen 50-vuotias ”What’s Going On”

Detroitilaiselle Motown Recordsille 1960-luvun alkumetreiltä lukien useita kymmeniä pop-soul singlejä äänittäneen Washington DC:ssa syntyneen Marvin Gayen (1939-1984) popparin ura sai kovan kolahduksen, kun hänen kanssaan vuonna 1967 julkaistulla hittisinglellä ”Ain’t No Mountain High Enough” duetoinut laulajatar Tammi Terrell kuoli yllättäen vuonna 1970. Hänen kuolemaansa oli kuitenkin enteillyt Terrellin tuupertuminen Gayen käsivarsille paria vuotta aiemmin kesken yhteisen esiintymisen. Gayen kokema henkilökohtainen tragedia ja sen ajan yhteiskunnalliset tapahtumat saivat Gayen hylkäämään Motownin mekaanisen teolliseksi muovautuneet ja hittihakuisen biisituotantokuviot. Niin hän otti ohjat käsiinsä myös oman musiikin tuottamisesta kokonaisvaltaisesti. 31 vuoden iässä Gaye halusi laulaa yhteiskuntaa piinaavista, sosiaalipoliittisista ongelmista, hyläten jo pidempään tyhjänpäiväisinä pitämänsä imelät rakkauslaulut.

Motown-yhtiön perustaja ja pomo Berry Gordy puolestaan näki, että protestilaulajan ura pilaisi Gayen kohdalla levy-yhtiön puhtoisen maineen ja menestyksekkääksi osoittautuneen pop-laulajan uran. Pop-julkaisuilla rahaa tahkonnut Motown ollut ei ollut myöskään profiloitunut millään tasolla yhteiskunnallisesti radikaalien äänitteiden tekoon eikä artistien henkilökohtaisena äänitorvena toimimiseen.

Marvin Gayen ”What’s Going On” on Afro-amerikkalaiseen soul- ja rytmimusiikkiin keskittyneen levy-yhtiö Motown Recordsin kautta aikain kaupallisesti parhaiten menestynyt albumi. Yhdysvaltain ulkopuolella Motown julkaisi levyjä firman tytäryhtiö Tamla-Motown Recordsin kautta.

1970 Motown-lafkan huippuyhtye Four Topsin laulaja-lauluntekijä Renaldo ”Obie” Benson joutui yhtyeensä kiertueen välipysähdyksellä San Franciscon Berkeleyssä poliisien ja Vietnamin sotaa vastustavien protestoivien aktivistien väliseen kahakkaan, jossa poliisi päätyi brutaalisti pahoinpitelemään aseettomia mielenosoittajia. Aiheesta inspiroituneena hän kirjoitti aiheen tiimoilta kappaleen ”What’s Going On?” Ja tarjosi tätä Gayelle, joka kuitenkin kieltäytyi ottamasta kappaletta vastaan ensialkuun. Gaye oli sitä mieltä, että kappale soveltuisi paremmin Motownille levyttävän R&B-soul-yhtye The Originalsien levytettäväksi. Vasta kun Gaye sai Bendonilta luvan muuttaa kappaleesta joitakin sävellyksellisiä osuuksia ja poistaa sen otsikosta kysymysmerkin otsikon toteamuksellista sävyä alleviivatakseen, suostui hän ottamaan kappaleen itselleen työn alle.

Albumin ilmavan soinnin runkona on ensisijassa mainittava Motownin legendaarinen studiobändi The Funk Brothers, jonka keulilla ilmiömäinen basisti James Jamerson sekä pelkistetyn nyanssitajuisesti soittava rumpali Chet Forrest klaaraavat jäntevästi sykkivän komppityön, jonka pulssi sisältää huikean taidokasta instrumentaatiota, voimallista groovea ja hienosti kappaleita täyttävää sykettä.

Rauhanomaisesti, pehmeästi groovaavan ja kauniisti soivien sävelkerrosten takana kuitenkin kiehui jyrkän anarkistinen sanoma, joka loi kappaleen tyylikirjoon uskomattoman vahvan jännitteen. Albumin kärkikappaleesta kehkeytyi tammikuisen julkaisunsa jälkeen sorretun kansanosan keskuudessa instantti hitti. ”What’s Going On” huokui veljellistä henkisyyttä, voimauttavaa yhteisöllisyyttä ja ykseyttä. Kyseessä oli rauhantahtoinen taistelulaulu yhteiskunnallista eriarvottumista ja sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Rolling Stone -lehti rankkasi single sijalle 4 kaikkien aikojen 500 parhaan kappaleen listallaan. Singlen jättimenestymisen tajuttuaan Gordy kehotti Gayea äänittämään kokonaisen albumin samalla konseptilla.

Hämmennyksen sekaista surumielisyyttä ilmentävä, mm. Abban superhittisoundia muutamaa vuotta myöhemmin innoittanut ”What’s Happening Brother” kertoo puolestaan Marvinin veljen Frankien paluusta Vietnamin sodan helvetillisistä olosuhteista traumatisoituneena, köyhänä veteraanina, jolle työpaikan löytäminen siviilistä tuotti tuskaa. Kappaleen vahvojen lyriikoiden merkityksen takana on myös noihin aikoihin Pentagonista julkisuuteen vuotaneet tiedot, jotka paljastivat Yhdysvaltain hallinnon valehdelleen Vietnamin sodan syistä ja oikeutuksesta sumeilemattomasti sadoille tuhansille sotilailleen.

Albumin A-puolen puolivälin kappaleet on nivottu yhteen huomaamattomilla, yhteen sulautuvilla feidauksilla. Kokeellisempaan rytmiikkaan istutettua bassokuviota seuraava ”Flying High (In The Friendly Sky)” on albumin hämyisimpiä kappaleita, mutta jonka kantavimpina elementteinä toimivat Gayen herkästi taustalaulajien kanssa vuorotellen tunnelmoiva falsettilaulu yhdessä kappaletta täydentävän jousisektion kanssa. Huomaamatta kappale feidautuu naiivin mahtipontiseen ja kestonsa myötä alati kimurantimmaksi muovautuvaan lounge-jazz-palaan ”Save The Children”. Kappaleen universaaleja lasten kärsimyksiä pohdiskeleva teksti on kaikessa hyväntahtoisuudessaan ja kirkasotsaisuudessaan albumin korneinta antia. ”God Is Love” on keveän eteerisesti rullaavaa, takuulaatuisen täyteläistä Motown-funkkia, jonka juuret ovat Gayen lapsena saamassa tiukassa ja kurinalaisessa kristillisessä kotikasvatuksessa.

Vuosikymmeniä aikaansa edellä ihmisten kulutustottumusten ja teollisuuden sivutuoteena ilmenneeseen luonnon kaltoinkohteluun tekstinsä perustavasta ”Mercy Mercy Me (The Economy)” -soul-hymnistä nousi albumin seuraava menestyssingle. Se nousi korkeimmillaan Billboardin singlelistan sijalle 4. Kappaleen sointi on muhkeasti kerroksittain soulahtaen groovaten soiva kombinaatio eri puolilta maailmaa juurensa juontavia soundillisia tyylejä gospelia ja negrospirituaalia. Kyseisen kappaleen tyylikkäät bassoraidatsoitti poikkeuksellisesti Unkarin-Amerikkalainen Motown-muusikko Bob Babbit.

B-puolen avaava ”Right” tuo puolestaan mieleen Carlos Santanan lattarivetoisen raikkauden. Kappale seestyy puolivälissä disneymaisen mahtailevan musikaalimaisuuden tavoin makeasti chillailevaan pop-jazziin. ”Wholy Holy” puolestaan rauhoittaa menon jopa romanttiseen tunnelmointiin ja amerikkalaisista joululauluista tuttuihin kellojen helkyntään saakka. Modernimpaa ja progressiivisempaa lähestymiskulmaa unenomaiseen souliin luova albumin päätösraita ”Inner City Blues (Make Me Wanna Holler)” korostaa puolestaan Gayen ja taustalaulajien timanttisia laulajankykyjä. Biisi loppua kohti bluesahtavan, Babbitin soittaman bassosykkeen varassa improvisoidusti keinuvaa, keskenään vuorottelevan Gayn ja taustakuoron kuulas hyräily hivelee sielua.

Mm. Jamirocquain ja Bruno Marsin tai Usherin myöhemmin omima pop-soul-soundi sisältää huomattavasti pliisumman aatteellisen kaikupohjan kuin mitä Marvin Gayen & The Funk Brothersin repertuaarin saman tyyppiset kappaleet. The Funk Brothers jousi- ja huilusektioineen sekä laulajineen 45 jäseninen taustaorkesteri yhdessä David Van De Pittin taianomaisen taidokkaiden orkesterisovitusten myötä loihtivat albumille runsaana kuplivan, alkuvoimaisen ja mahtipontisen soundin, jossa afro-amerikkalaisen juurimusiikin ja länsimaisen viihdemusiikin elementit yhdistyvät.

Laajasti katsoen kokonaisuutena Marvin Gayen ”What’s Going On” toimii samalla myös pohjana tummaihoisten oikeuksia puolustavalle protestimusiikille, jota yhdysvaltalaisen punkin, funkahtavan rockin ja metallin puolella ovat sittemmin edustaneet mm. Pure Hell, Death, Bad Brains, Rage Against The Machine, Living Colour ja Body Count. Marvin Gayen musiikkia on myös myöhemmin sämplätty lukemattomien rap-artistien levyille mukaan lukien Geto Boys, Ice Cube ja Dr. Dre. Kaikesta tästä huolimatta Marvin Gayen musiikilla on ollut laaja-alainen vaikutus uudempien yhteiskunnallisesti kantaa ottavien rytmimusiikkiartistien tuotoksiin heidän etnisestä taustastaan ja alkuperästään riippumatta.

”What’s Going On” -albumin julkaisu 21.5.1971 osui ajoituksellisesti täydellisesti Yhdysvaltain silloiseen sekasortoiseen poliittiseen tilanteeseen, jossa maan työttömyysprosentti oli yli 6%, valtion poliisi oli syyllistynyt lukuisiin tumman väestönosan edustajiin kohdistuneisiin pahoinpitelyihin ja räikeät mittasuhteet saanutta Vietnamin sotaa vastustettiin avoimesti ja laajasti koko maassa.

Ilmestymisensä aikaan ”What’s Going On” -albumikokonaisuuden lempeä sointi ja sen vastapainona vahvaa yhteiskunnallista vastarintaa tekevä sanomallisuus valaisi ajassaan terävästi Yhdysvaltain sosiaalisia ja yhteiskunnallisia vääryyksiä, aivan kuin se nostaa edelleen esiin ajankohtaisia kysymyksiä ja potkii nousemaan barrikaadeille uskottavasti vielä 50 vuottakin myöhemmin.

Albumin musiikkia on hyödynnetty sittemmin mm. Black Lives Matter -liikkeen, totalitaristen yhteiskuntajärjestelmien ja Lähi-Idän imperialististen sotatoimien vastaisena äänirsitana. Marvin Gayen ”What’s Going On” on sanomallisesti reilusti ajattomampaa ja kärkevämpää protestimusiikkia kuin keskimääräinen punk rock ja tulee vastaisuudessakin toimimaan räikeiden ihmisoikeusloukkausten vastaisten mielenilmausten vastaisena ääniraitana.

”What’s Going On” on rankattu useissa maailman johtavissa musiikkimedioissa ja merkittävien sanomalehtien kulttuuritoimitusten arvioinneissa erääksi kaikkien aikojen parhaimmaksi albumikokonaisuudeksi.