Ennen kuin levyn saa edes soittimeen, pitää hetki ihailla pahvikotelon taidetta. Ikonimainen kuvaelma on törkeän siisti. Rämlord ei ole ihan tuore tapaus, sillä bändi on perustettu Helsingissä jo vuonna 2010, mutta ennen tätä levyä heiltä on julkaistu vain seiskatuumainen vinyyli. Vaikka arvostelukappale onkin CD, niin kuuden kappaleen mini-LP on julkaistu kaupallisesti vain vinyylinä. Lyhyydestään huolimatta levy on hyvä, kunhan alkusekaisuudesta selviää; jokainen kappale on hieman omanlaisensa, ja yleinen punainen lanka puuttuu lähes kokonaan.

Rämlordin levyllä on okkultista ja pimeää sanomaa, mutta mistään muusta kuin luomisen vimmasta kappaleet eivät ole syntyneet. Kappaleissa kyllä kuuluukin tekemisen ilo ja rohkeus kuulostaa siltä, miltä sen kappaleen kohdalla on haluttukin kuulostaa. Mutta on bändissä kyllä kovia nimiäkin! Laulaja Mikko ”Mojo” Ojala on entinen MMD:n jäsen, kitaristit Jarno Anttila on soittanut Impaled Nazarenessa ja Belialissa ja Tommi Kanerva erilaisissa punkkikokoonpanoissa, kuten Maho Neitsyessä. Rumpali Janne Mannosen paukuttelua kuullaan Y.U.P.:ssä ja basisti Niko Karppisen nuotit ovat soineet muun muassa Legendassa ja Sentencedin sessioissa.

Silti, musiikki on aika kevyttä kuunneltavaa, ja itselläni tämä on pyörinyt autossa lukemattomia kertoja. Bändissä soi jotain goottirokkia The 69 Eyes -tyyliin, mutta mukana on myös doomahtavia säveliä. Karjuntakohtaukset ovat hyviä, varsinkin muuten rokkaavassa ”From your Godissa”, joka ehkäpä alun laulussa kuulostaa eniten kuusysisilmältä. Karjunnasta saa myös nauttia ”Son of No Manissa”. Kontrasti on hyvä, ja oikeasti populaarigoottirokki olisi tällaisella kaavalla vitusti parempaa, kuin se nyt on. Kunhan sanon. ”Crow’s Reach” onkin sitten jo ihan erilaista, ja siitä tulee ehkä hieman etäisesti mieleen soinnultaan jopa uudempi The Misfits.

Mutta jos palaamme vielä levyn alkuun, niin ”Neophiten” itämaiset alkusävelmät laukaisevat levyn kunnolla käyntiin. Etäisenä tämä teema kulkee mukana levyn äänimaailmassa kuitenkaan olematta pääasia tai väkisin väännetty. Tästä ei tiedä, mitä olisi odottanut, varsinkin kun kokonaisuus ei ole ihan niin ennalta arvattavissa. Jos okkultisvaikutteinen musiikki sykkii, ja raskaampi rockmetalli doom-vaikuttein on aina parempaa kuin ilman niitä, tämä levy on loistava valinta. Mitään korkeakulttuuria tästä ei saa irti, mutta pitääkö rock-musiikin sellaista ollakaan?

8/10

Kappalelista:

1. Neophyte
2. From your God
3. Crow’s reach
4. Son of no man
5. To the void
6. We are the night

http://ramlord.fi/

Kirjoittanut:  Daniel ”Thaumiel Nerub” Neffling