Harvoin mikään levy vaikuttaa siten, että jo ensikuuntelun aikana muutaman kappaleen jälkeen ajattelee: ”Tämä on täysi kymppi!” Niin kuitenkin kävi Rob Zombien uusimman albumin kanssa. Mielestäni Rob Zombie ei ole missään nimessä koskaan ollut huonoa, ehkä vain vähän ennalta arvattava, kun vertailukohteena on vanhin tuotanto sekä edeltäjänsä White Zombie. ”The Electric Warlock Acid Witch Satanic Orgy Celebration Dispenser” ei ole ainoastaan päheä nimi albumille vaan myös erittäin mielenkiintoinen ja rokkaava kokonaisuus.

Rob Zombien uusimmalta levyltä kuuluu selkeästi White Zombien 60-lukulainen rokki, mutta mukana on myös hienosti esimerkiksi 90-luvun Marilyn Mansonia niiltä levyiltä, joilla Manson oli vielä oikeasti hyvää ja erikoista tavaraa. Tämä mansonmaisuus ei  ole mitenkään yllättävää, sillä levyllä soittavat rumpali Ginger Fish sekä kitaristi John 5 ovat kumpikin soittaneet useilla Marilyn Mansonin levyillä. Okkultis-psykedeelinen rokki vain toimii äärettömän hyvin, ja sitä tämä levy yhdistää 90-luvun menoon tuoden mukaan vielä aimo annoksen maantieuskottavuutta. Kuuluupa kappaleelta ”Well Everybody’s Fucking In A U.F.O.” Primuksenkin tyyliä, tai miksei vaikkapa Ministryä.

Tiukka soundi, samplet, outous, rokkaava ote ja happomainen äänimaailma erottavat tämän levyn edukseen lähivuosien tuotannosta. Rob Zombie on oikeastaan aina ollut turvallinen valinta. Tämä levy tekee siitä turvallisesta valinnasta saatanan hyvää rokkia. Kappaleissa on huomattavasti vaihtelua, joten levy on äärimmäisen mielenkiintoinen kuunnella. Kuitenkaan levy ei rikkoudu millään tavalla, vaan punainen lanka pysyy tiukassa vyyhdissä.

Vaikka heti arvostelun alussa heitinkin ilmoille useita bändejä, jotka tulevat ”The Electric Warlock Acid Witch Satanic Orgy Celebration Dispenseriltä” mieleen muodossa tai toisessa, tämä ei kuitenkaan kuulosta mitenkään matkitulta tai jäljitetyltä kokonaisuudelta. Rob Zombie tuntuu vain yhdistävän musiikkiinsa kaikkea, mitä sen olisi pitänyt olla jo pitkän aikaa White Zombien jälkeen. 90-luvun jälkeen suurin osa musiikista tuntuu jämähtäneen tiettyyn muottiin. Tämä levy hyppää totutusta muotista ulos vanhaan hyvään aikaan, jolloin rockmusiikki oli nykyistä härömpää.

Härö on tietysti väärä sana, sillä mikään taidepläjäys levy ei ole. Vaikka tässä onkin välisoittoja, ne eivät ole tylsistyttävän pitkiä vaan jaksottavat levyä hyvin. Vaikka esimerkiksi Marilyn Mansonin ”Smells Like Children” on kappaleiltaan lujaa tavaraa, sen välibiisit rikkovat levyä liiaksi, joten se ei ole mitenkään järkevä kuuntelukokonaisuus. ”The Electric Warlock Acid Witch Satanic Orgy Celebration Dispenserin” kappaleet ovat alle kolmen minuutin mittaisia, mikä antaa muutenkin vauhdikkaalle levylle entistä vauhdikkaamman tunnelman. Levy sopii niin kotibileisiin kuin autoradiosta baanalla soitettavaksi. Viimeinen, myös pisin kappale on tahdiltaan rauhallisempi ja synkempi käärien levyn hienosti pakettiin.

Tämä levy laukaisee kesäkauden, ei kysymystäkään. Tämä on tässä vaiheessa vuoden kovimpia levyjä. Tästä levystä ei saa tarpeekseen. Jos joku on eri mieltä, hän on väärässä. Arvosanassa on huomioitu rockin äänenvoimakkuus, nupit yhteentoista!

11/10

Kappalelista:

1. The Latest Of The Demon Defeated
2. Satanic Cyanide! The Killer Rocks On!
3. The Life And Times Of A Teenage Rock God
4. Well Everybody’s Fuckin In A U.F.O.
5. A Hearse Overtunes With The Coffin Bursting Open
6. The Hideous Exhibitions Of A Dedicated Gore Whore
7. Medication For The Melancholy
8. In The Age Of The Consecrated Vampire We All Get High
9. Super-Doom-Hex-Gloom Part One
10. In The Bone Pile
11. Get Your Boots On! That’s The End Of Rock And Roll
12. Wurdalak

http://robzombie.com/

Kirjoittanut:  Daniel ”Thaumiel Nerub” Neffling