Rockfestin artistit esittelyssä: Rave the Reqviem

Kaaoszine toteuttaa viimevuotiseen tapaan yhteistyössä Rockfestin kanssa artikkelisarjan, jossa esitellään vielä suurelle yleisölle tuntemattomia mutta kovassa nosteessa olevia yhtyeitä festivaalin esiintyjäkaartista. Artikkelisarjan kolmannessa osassa esittelyvuorossa on ruotsalainen sinfonista metallia soittava Rave The Requiem.

Milloin ja miten yhtye sai alkunsa?

Kun yhtye perustettiin vuonna 2011, bändi toimi pelkästään studioprojektina. Ideana oli yhdistellä rockia ja metallia konemusiikkiin ja kruunata kokonaisuus majesteettisilla kertosäkeillä.

Ensimmäisen demon pohjalta teimme levytyssopimuksen japanilaisen DWA:n kanssa, ja he julkaisivat debyyttitäyspitkämme. Levy otettiin avosylin vastaan industrial-piireissä, ja pian julkaisun jälkeen RTR:stä tuli täyden miehistön liveyhtye, jolla riitti keikkakysyntää ympäri Eurooppaa. Viime vuonna saimme kunnian tehdä levytyssopimuksen saksalaisen Out Of Line Musicin kanssa, ja he julkaisivat kolmannen täyspitkämme nimeltä “FVNERAL [sic]”. Tulevaisuudessa vain taivas on rajanamme.

Mitkä ovat olleet huippuhetkiä tähänastisella urallanne?

Henkilökohtaisella tasolla arvotan “huippuhetkiksi” varsin erilaisia asioita kuin mitä saattaisi luulla. Esimerkiksi ensimmäisen fanikirjeen saaminen oli loistava kokemus! Eräs tyttö kirjoitti minulle kertoen, kuinka hän oli saanut lyriikoista voimaa kamppailuunsa mielenterveysongelmien kanssa, ja kuinka tekstit olivat auttaneet häntä unohtamaan itsetuhoiset ajatuksensa. Tuolloin ymmärsin ensi kertaa sen voiman ja merkityksen, mitä musiikkimme edustaa myös fanien silmissä.

Viimeisin huippuhetki oli, kun Spotify lisäsi “Are you happy now, Fidelio?” -kappaleemme viralliselle industrial metal -soittolistalleen. Yhtäkkiä meidät oli nostettu samalle jalustalle monien suosikkiyhtyeideni ja teini-iän idolieni kanssa. Otin sen suurena kunnianosoituksena, tavallaan yksi kappaleemme valittiin edustamaan kokonaista musiikkityyliä.

Mitkä yhtyeet ovat olleet suurimpia musiikillisia vaikuttimianne?

12-vuotiaana oli tajunnanräjäyttävä kokemus, kun löysin amerikkalaisen nu metal -skenen. Esimerkiksi Slipknot, Korn ja Marilyn Manson sekä saksalainen Rammstein olivat sekä musiikillisesti että estetiikaltaan erittäin mielenkiintoisia yhtyeitä – tuntui, kuin joku olisi kerrankin osannut pukea myös itseni sisällä kyteneen raivon sanoiksi. Tuolloin tiesin, että haluan ryhtyä muusikoksi.

Nykyään kuuntelen musiikkia niin laidasta laitaan, että on mahdotonta osoittaa yksittäistä suosikkia. Sanotaan vaikka näin, että kaikki Siasta Lady Gagaan ja Disturbedista Hans Zimmeriin voi toimia inspiraation lähteenä. 

Rockfestin yleisössänne tulee olemaan varmasti myös paljon ihmisiä, joille musiikkinne on täysin vierasta. Mitä heidän tulisi odottaa keikaltanne?

Energistä ja ekstaattista show’ta, suorastaan uskonnollista hurmosta. Toivon, että ihmiset hetkeksi hylkäävät analyyttisen ja sovinnaisen puolensa, jotta he voivat täysillä heittäytyä juhlinnan pyörteisiin.

Esiintyykö festivaaleilla paljon sellaisia kollegoita, joiden keikat aiotte käydä tarkastamassa?

Olisi loistavaa nähdä yksi vanhoista suosikeistani, nimittäin Within Temptation. Siinäpä yksi niistä harvoista yhtyeistä, jotka ovat vuosi vuodelta muuttuneet ainoastaan paremmiksi.

Jos voisitte valita tämänkertaisesta festivaalikattauksesta yhden esiintyjän, jonka kanssa lähtisitte kiertueelle, kuka se olisi ja miksi?

Taas Within Temptation. Uskoisin, että heidän yleisönsä osaisi arvostaa myös meidän meininkiämme, vaikka soundaammekin hivenen aggressiivisemmalta ja musiikkimme on industrial-painotteisempaa.

Mitkä ovat ikimuistoisimpia kokemuksianne festivaaleilta, niin hyvässä kuin pahassa?

Paras festarikokemus tähän saakka on ollut Resistanz Festival Englannissa vuonna 2015. Kyseessä oli suhteellisen pieni, mutta hyvin yleisöä vetänyt klubifestari. Bändillemme se oli ensimmäinen esiintyminen ulkomaisella festivaalilla. Keikalla oli meille erityinen merkitys, koska juuri tuolloin meille konkretisoitui se fakta, että yhtyeemme on lyönyt läpi kansainvälisellä tasolla industrial-skenessä. Suurin ei aina suinkaan tarkoita parasta.

Kuinka festariveto eroaa esiintyjän näkökulmasta verrattuna tavalliseen klubi-tai baarikeikkaan? Onko eroa esimerkiksi järjestelyissä, valmistautumisessa tai keikkafiiliksessä?

Klubikeikat ovat intiimimpiä, ja niiden puitteissa on helpompi saavuttaa läheinen yhteys yleisön kanssa. Festivaalit taas ovat aina festivaaleja – usein siis täyttä kaaosta, mikä ei välttämättä ole lainkaan huono asia. Festareilla pääsee tapaamaan paljon ihmisiä eri maailmankolkista, ja saa tilaisuuden esitellä musiikkiaan täysin uudelle kuulijakunnalle. Onneksi oma musiikkimme on niin massiivista  että sitä on vaikea ohittaa olankohautuksella, vaikkei varsinaiseen kohderyhmään kuuluisikaan. Voitte olla varmoja, että räjäytämme lauantain käyntiin ennennäkemättömällä tavalla klo 15.

Suomi on perinteisesti tunnettu varsinaisena metallin mekkana niin yhtyeiden määrän kuin laadunkin puolesta. Joukkoon mahtuu myös paljon aloittelevia bändejä, jotka vasta unelmoivat ensimmäisestä isosta festarikeikastaan. Minkä neuvon antaisitte näille uusille tulokkaille?

Olkaa kärsivällisiä. Olen usein ollut turhautunut tai huolissani, mutta myöhemmin olen oppinut, että musiikkibisneksessä on kyse kärsivällisyydestä. Hyväksykää se seikka, että yhtyeen uran rakentaminen on aina kovaa työtä ja vaatii intohimoa sekä määrätietoisuutta. Ainoastaan te itse olette vastuussa omasta menestyksestänne.  

Jos saisitte itse päättää, keitä näkisimme esiintymässä ensi vuoden Rockfesteillä?

Ainakin Rammstein olisi mahtavaa nähdä uudelleen livenä, vaikka olenkin nähnyt heidät jo Tukholmassa ja Las Vegasissa. Tänä kesänä kaavailin meneväni katsomaan bändiä toistamiseen Tukholmaan, mutta meidät bookattiin samalle päivälle Sabaton Open Airiin. Toinen kova lisä kattaukseen olisi Rob Zombie, jolla on aina yhtä viihdyttävä show!

Mitä suunnitelmia tai odotuksia teillä on kesän 2019 suhteen?

Lähdemme Euroopan-rundille Combichristin kanssa kesällä, ja kiertue tulee varmasti olemaan yksi tähänastisen uramme huippuhetkistä. Elokuussa esiinnymme Sabaton Open Airissa Ruotsissa ja Infest Festivalilla Enlannissa. Keikkailun ohella aion ainakin nauttia auringosta ja kuunnella renessanssiajan musiikkia. Joskus täytyy myös ottaa rennosti ja täyttää sielunsa uudelleen positiivisella energialla.

Loppuun terveiset Kaaoszinen lukijoille:

All hail the Chvrch of RTR. Nähdään Rockfesteillä!

Yhtyeen Facebook-sivu

Osta liput Rockfestiin tästä