Rokkarista kantrirock-taituriksi – arviossa Jay Smithin elämää reflektoiva ”Young Guns”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 28.9.2019

Muistan hyvin ensikosketukseni Jay Smithin musiikkiin. Se tapahtui surffailemalla netissä CD-levyjä, kun vastaani pisti erikoisesti nimetty Von Benzo. Yhtyeen ”Yes Kid’s It’s Truth” -albumi ei ollut hinnalla pilattu, joten ei mennyt kauan, kun levy tupsahti postiluukusta sisään. Hyvin pian albumi olikin päivittäisessä kuuntelussa. Vaikutusta ei tehnyt pelkästään ruotsalaisyhtyeen törkyinen hard rock -soundi, vaan myös Jay Smithin karismaattinen ääni.

Käsittääkseni Von Benzo on ollut kuollut ja kuopattu jo monta vuotta, mutta olen silti yrittänyt pysyä kärryillä siitä, mitä Jay Smith nykyään puuhaa. Miekkonen ei ole ollut turhan aktiivinen ainakaan Facebookissa, mutta onneksi hän vihjasi uuden albumin julkaisemisesta tulevaisuudessa jo pari kuukautta sitten. Levyn julkaisuajankohta pääsi kuitenkin yllättämään minut, kun huomasin albumin tulleen markkinoille 20. syyskuuta.

Se pintaraapaisu, jonka albumista oli voinut kuulla singlejulkaisujen myötä, viesti siitä, että Jay Smith on jättänyt (ainakin toistaiseksi) rockin taakseen ja siirtynyt pelkistetympään ilmaisuun. ”Young Guns” -albumin markkinoille tulon myötä epäilys sai vahvistuksen. Nyt poissa ovat raskaasti niin murjovat riffit, aggressiiviset lauluosuudet kuin teräväkielisyys. On kuitenkin ollut mukava huomata, etteivät ”Young Gunsin” myötä kitara, tarttuvuus tai Smithin karismaattisuus ole hävinneet mihinkään. Ne ovat pikemminkin saaneet kypsemmän ja syvällisemmän ulosannin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

”Young Guns” eroaa soundillisesti melkoisesti vaikkapa Von Benzosta. Aluksi luulin albumin harmonisen tunnelman johtuvan kantrirock-soundista. Johtuu se varmasti osin siitäkin, mutta lähemmin tarkasteltuna koen suurimmaksi syyksi sanoitukset. Lyriikoissa Jay Smith matkustaa menneisyyteen ja tarkastelee erilaisia tapahtumia elämänsä varrelta. Osa niistä on kauniita kuin kuumat kesäpäivät, joihin on mukava palata. Tällaisia kappaleita ovat esimerkiksi ”Roots”, nimikkokappale ja ”Lucky Strike”. Vastaavasti muutamassa kohden levyä on kurkkua kaihertavia paloja. Niihin lukeutuvat ”God Damn You” ja ”Closing Time”

Jay Smithin ”Young Guns” on henkilökohtainen, läpileikkaava albumi hänen elämäänsä. Muusikko reflektoi sanoituksissa elämäänsä, ja kantrirockin pelkistetty tyyli tuo hienosti esiin vahvoja tunteita. Koko levyä ei ole rakennettu vain Jay Smithin vahvan äänen ja kitaran varaan, vaikka niinkin olisi voitu tehdä. Perkussiot ovat tärkeä osa levyä, kuten vierailevat naissolistit ”Roots”- ja ”Best Bad Suit” -kappaleilla. Myös viulu on oivallinen lisä levyn päättävällä ”Closing Timella”.

Vaikka Jay Smithin edellisestä sooloalbumista ”King Of Manistä” on ehtinyt kulua aikaa peräti kuusi vuotta, on odotus tässä tapauksessa ollut sen arvoista. ”Young Guns” ei pelkästään vakuuta Jay Smithin kyvyistä sanoittajana ja säveltäjänä (osa kiitoksista menee myös Mattias Tellille, joka on ollut merkittävässä osassa albumin tekoprosessia) vaan todistaa myös, kuinka hyvin ja uskottavasti siirtymisen rock-musiikin saralta kantrirockin pariin voi tehdä. Tämän lisäksi Jay Smithin albumi on kokonaisuutena loistava: siinä ei ole turhaa täytettä, vaan jokaisella kappaleella on oma tärkeä osansa. Ennen kaikkea kappaleilla on omat tarinansa, joiden äärellä viihtyy. ”Young Guns” on hieno albumi, jonka myötä toivon Jay Smithin vihdoin palaavan Suomeen keikan tai parin merkeissä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

9/10

Kappalelista:

  1. My Everything
  2. Ten Feet Off The Ground
  3. Roots
  4. Wild Roses
  5. Young Guns
  6. Lucky Strike
  7. God Damn You
  8. Best Bad Suit
  9. Rocky Ride
  10. Let My Heart Go
  11. Closing Time

Jay Smith Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat