Rokkia rämeiltä: CCR:n Born on the Bayou 50 vuotta

Yhdysvaltalainen rock-yhtye Creedence Clearwater Revival on tunnettu rockia, bluesia, countrya ja rhythm and bluesia yhdistävästä musiikistaan, mitä kutsutaan myös roots rockiksi. Verrattain lyhyen olemassaolonsa aikana yhtye jätti kaikkiaan seitsemän studioalbumia, kasan ”Proud Maryn”, ”Up Around the Bendin” ja ”Looking out my Backdoorin” kaltaisia ikimuistoisia hittejä sekä lähtemättömän jäljen länsimaiseen populaarimusiikkiin. 10 vuoden rankan työn jälkeen yhtye maistoi ensi kerran menestystä esikoisalbumillaan ”Creedence Clearwater Revival” vuonna 1968, jota seurasi tammikuussa 2019 kokonaiset 50 vuotta täyttävä ”Bayou Country” (1969). Yhtyeen historiasta voi lukea tarkemmin yhtyeen esikoisalbumia käsittelevässä artikkelissa.

Albumilla ”Bayou Country” on kuultavissa yhtyeelle ominaista juurevaa soundia, jossa yhdistyy perinteitä kunnioittava rock ’n’ roll sekä Louisianan hämyinen blues: Tyyli, joka tuli tunnetuksi swamp rockina ja sai nimensä osavaltion myyttisistä rämealueista. Kappaleiden sanoitusten teemat käsittelevät romantisoidusti niin paheellista, mutta kiehtovaa New Orleansia kuin myös rämealueita ja sitä asuttavaa, vaatimatonta, ranskankielistä cajun-kansaa. Albumin aloitusraita ”Born on the Bayou” käynnistyy hämyisellä feedback-efektillä, joka kehkeytyy juurevaksi  ”seiskasointunäppäilyksi”.  Kappaleen kertosäkeessä laulaja-kitaristi hehkuttaa korkealla raspisella äänellään ”Born on the Bayou”, mikä on ironista, sillä Fogerty on syntyperäinen kalifornialainen. Samankaltaista salaperäistä tyyliä ammentaa kappale ”Bootleg” sekä yhden soinnun riffin päälle soitettuun perustuva blues ”Graveyard Train”. Fogertyn venyttelee vahvistetun huuliharpun säveliä kuin Little Walter tai Charlie McCoy konsanaan.

Bluesahtavaa harppuherkuttelua seuraa villi versio Little Richardin ikivihreästä kappaleesta ”Good Golly, Miss Molly”, jossa Fogertyn ikoninen raspinen lauluääni tulee oikeuksiinsa. Versio ei kalpene alkuperäiselle levytykselle. Groovaavalla funk-poljennolla ryyditetty blues rock -kappale ”Penthouse Pauper” saattelee albumin hittiin ”Proud Maryyn”. Tämä tunnistettavalla sointuriffi-introlla alkava, tiskaajana New Orleansissa työskentelevästä Marystä kertova kappale vie kuulijan elävästi Louisianan salaperäisille rämeille. ”Proud Mary” on yksi CCR:n tunnetuimpia hittejä, jota on koveroinut muun muassa soul-duo Ike and Tina Turner. Albumin ”Bayou Country” päättää yhtyeen tunnettu, country blues -tyylisellä näppäilykuvioon perustuva, seitsemän ja puoliminuuttinen livesuosikki ”Keep on Chooglin’”. Kappaleella Fogerty venyttelee tällä kertaa kitarallaan pitkän ja tyylikkään soolon, jota seuraa myös villi huuliharppuosio. Vaikka yhtyeen keulahahmo John Fogerty on keskeisesti esillä albumilla, ei pidä unohtaa hänen taustajoukkojaan: Johnin veli Tom soittaa tiukkaa rytmikitaraa, jonka taustalla potkii kellontarkka basisti Paul Cookin ja rumpali Doug Cliffordin muodostama rytmiryhmä. CCR oli ennen kaikkea bändi, joka ei nojannut niinkään virtuoosimaisiin yksilösuorituksiin, vaan raudanlujaan yhteissoittoon.

Vuosi 1969-1970 oli yhtyeen CCR suosion huippuaikaa, jolloin julkaistiin myös klassikkoalbumit ”Green River” ja ”Willie and the Poor Boys”. Yhtye esiintyi myös legendaarisella Woodstock-festivaalilla 17.8.1969, josta voi katsoa näyteen alla olevasta linkistä. Johnin otettua alusta asti pääasiallinen päätösvastuu niin yhtyeen asioista kuin laulunkirjoittamisesta, Tom Fogerty lähti soolouralle 1971, ja yhtye hajosi sisäisiin ristiriitoihin 1972 albumin ”Mardi Gras” jälkeen. John Fogerty on tehnyt kaikista jäsenistä vaikuttavimman soolouran siinä, missä rytmiryhmä on häipynyt suurilta osin tutkan alapuolelle. Fogertyn soolotuotannosta suosittelen muun muassa ”Centerfieldiä” ja ”Blue Moon Swampia”, jotka eivät kuitenkaan aivan yllä CCR:n kultakauden materiaaliin, mikä oli rock ’n’ rollia puhtaimmillaan.

Kappaleet:

1. ”Born on the Bayou”
2. ”Bootleg”
3. ”Graveyard Train”
4. ”Good Molly, Miss Molly”
5. ”Penthouse Pauper”
6. ”Proud Mary”
7. ”Keep on Chooglin'”