”Sängynkastelua, pöllittyjä biisejä ja riemukasta raivoa” – klassikkoarvostelussa 40-vuotias Circle Jerks -debyytti ”Group Sex”

Joulukuussa 1979 losangelesilaisen hardcore punkin pioneerin Black Flagin johtohahmo Greg Ginnin kanssa riitaantunut ja yhtyeestä ovet paukkuen lähtenyt yhtyeen alkuperäinen vokalisti Keith Morris perusti alkuvuodesta 1980 uuden hardcore punk -yhtyeen. Morris perusti mahdollisimman typerryttävästi nimetyn Circle Jerksin esiasteen Bedwettersin yhdessä entisen Red Kross– ja tulevaisuuden Bad Religionin kitaristin Greg Hestonin kanssa. Mukaan yhtyeeseensä he saivat jazz-koulutuksen saaneen rumpalin Lucky Lehrerin ja klassisen soitto-opetuksen saaneen basistin Roger Rogersonin. Lehrer ei kuitenkaan pitänyt Bedwetters-nimestä, minkä seurauksena Morris ”joutui” etsimään synonyymisanakirjasta uuden nimen. Näin löytyi nimi ja syntyi yhtye Circle Jerks. Joissakin yhteyksissä yhtyeestä käytetään myös tyylitellympää kirjoitusasua Ciʀcle JƎʀᴋs.

Yhtye teki ensimmäiset äänitykset kevään 1980 aikana, jolloin se mm. äänitti järjestyksessään toisen albuminsa nimikkobiisin varhaisen version ”Wild In The Streetsin” ”Rodney on the ROQ” -kokoelmalevylle. Varsinaiset debyyttialbumin äänitykset tehtiin kuitenkin heinäkuussa 1980 Byrdcliffe Studiosissa Kalifornian Culver Cityssa. Ainoastaan 15 ja puoli minuuttia kestävä pitkäsoittoalbumi koostui 14 kappaleesta, joista Morris oli ”lainannut” tai pöllinyt neljä Black Flagin varhaisista sessioista. Näiden kaikkien kappaleiden kohdalla hän oli ollut itse mukana kirjoittamassa biisejä, mutta ne sisälsivät pääasiallisesti Greg Ginnin tekemiä riffejä ja kappalerakenteita. Black Flagin debyytti-EP:n ”Nervous Breakdownin” päätöskappale ”Wasted” ja loppuvuonna 1979 Morrisin osalta kesken jääneissä ”Jealous Again” -EP:n sessioissa demoasteelle jäänyt ”I Don’t Care” valikoituivat ”Group Sexille” mukaan Hetsonin ja Morrisin uusilla sovituksilla höystettyinä. Los Angelesin vaarallisen elämän typeryydestä ja kiinnostamattomuudesta kertova, tuulispäisesti runnova ”Behind The Door” toimi ”Group Sexillä” ilmestyessään ikään kuin esiasteena myöhemmin vuonna 1981 ilmestyneen Black Flagin ”Damaged”-albumin ”Room 13” -kappaleelle. Saatuaan tietää Morrisin käyneen lupaa kysymättä Ginnin biisiarkulla Black Flag teki ”I Don’t Care” -biisistä suoraan Morrisille osoitetun version ”You Bet We’ve Got Something Personal Against You”, jonka basisti Chuck Dukowski (epä)lauloi piruilevan uhkaavaan sävyyn ja jonka yhtye sisällytti vain muutamaa viikkoa ennen ”Group Sexin” julkaisua julkaisemalleen, järjestyksessään toiselle Black Flag -EP:lleen ”Jealous Again”.

Albumin lyyriset teemat läimivät nuoruuden innolla ja raivolla losangelesilaista pintaliitoelämää molemmille poskille. Rivakkana, alle puoliminuuttisena introna toimiva, kiivas ”Deny Everything” saa seuraa duurivoittoisen vimmaisesti paiskovista, aimo annoksen lyyrisesti kieroutunutta ja mustaa huumoria sisältävistä, tempoltaan rivakoista ja ainoastaan noin minuutin mittaisista rytistyksistä ”I Just Want Some Skank”, ”Beverly Hills”, ”Operation” sekä ska- ja reggae-vaikutteisesta ”Back Against The Wall”.

Albumin B-puolella kokonaisuuden vahvimpien biisien joukkoon nousevat ehdottomasti sen avausraita, rivakalla perusbeatilla tykittävä The Misfitsin suuntaan kumartava, loputtomalle kilpailulle takalistoa näyttävä ”World Up My Ass” sekä Hetsonin Red Kross -yhtyeelle alun perin kirjoittaman kappaleen ”Cover Bandin” edelleen jalostettu versio, upealla, aggressiivisella sointukierrolla varustettu, nuorena kuolemisen eduista saarnaava ”Live Fast, Die Young”. Kappaleen voimallisessa tulkinnassa ja ulosannissa erittäin coolin vihaisella huutoäänellä varustettu Morris ei säästele tippaakaan. Biisin tulkinnan perusteella hän oli jo 25-vuotiaaksi rääväsuuksi erittäin uskottavan kuuloinen tulkitsija. ”Red Tape” on albumin neljäs varhaisissa Black Flag -sessioista alkunsa saanut kappale, mutta Lehrer ja Morris sovittivat sen jazz-henkisillä, kiihkeillä rumpufilleillä alkuperäistä versiota kimurantimmiksi vastalauseena silloisten hardcore-piirien yksisilmäiselle puritaanisuudelle, suppeakatseiselle musiikilliselle suuntautumiselle ja nihkeälle suhtautumiselle musiikin eri tyylisuuntia kohtaan. Albumin eräs hykerryttävimpiä tekstejä on spoken word -henkisesti tehdystä nimibiisistä, jossa instrumentaation roolina on tukea tarinaa, jossa tylsään elämäänsä lopen kyllästynyt ja turtunut aviopari päättää hakea elämäänsä piristystä soittamalla ryhmäseksiä ja parinvaihtoa kaipaavien puhelinpalvelunumeroon ja hakemalla seuraa.

Albumin julkaisun jälkeen Circle Jerks pääsi mukaan Penelope Spheerisin legendaariseen dokumenttiin ”Decline Of The Western Civilization”, jolta löytyy viiden ”Group Sex” -albumilla julkaistun biisin liveversio, jotka oli kuvattu Los Angelesin Fleetwoodissa tuoreeltaan albumin ilmestymisen aikoihin.

Albumin kansi on Diane Zincavagen taiteilema versio valokuvaaja Ed Colverin Circle Jerksin ja Adolecentsin Marina del Rey Skateparkin keikan jälkeen yleisöstä ottamasta valokuvasta. Lavalta käsin Morris oli tunnistanut Colverin yleisön joukossa ja oli keikan jälkeen mennyt pyytämään tätä jäämään ja ottamaan kuvan skeittipuiston maljarampinpohjalle asetellusta, keikalle paikan päälle päätyneestä ihmisjoukkiosta. Tarkkanäköisimmät voivat bongata joukosta paitsi keikalla soittaneiden yhtyeiden jäseniä, myös sittemmin edesmenneet vokalisti Darby Crashin ja basisti Lorna Doomin legendaarisesta losangelesilaisesta punk-yhyteestä Germs (GI).

”Group Sex” julkaistiin Frontier Recordsin kautta 1. lokakuuta 1980. Se on kiivas, vihainen ja provosoiva mutta silti pilke silmäkulmassa tehty ja tuotettu albumi, joka vielä 40 vuotta myöhemmin luetaan erääksi yhdysvaltalaisen hardcore punkin kulmakivistä. ”Group Sex” on myös otettu mukaan Robert Dimeryn kirjaan ”1001 Albums You Must Hear Before You Die”. Vaikka nuoruuden vimmalla ja uholla tehty albumi teemoineen ei kaikilta osin enää vastaisikaan varttuneemman tai kypsyneemmän punk-musiikin kuluttajan maailmankuvaa, tarjoilee ”Group Sexin” kuunteleminen siitä huolimatta joka kerta aivan uskomattoman energialatauksen ja muistutuksen siitä, millaista punk rockin tulkintaan heittäytyminen ja sille omistautuminen parhaimmillaan on.

Myös lukemattomat muusikot sekä punk- ja hardcore-yhtyeet ovat maininneet Circle Jerksin merkittäväksi innoittajakseen ja esikuvakseen. Heidän joukkoonsa kuuluvat mm. Red Hot Chili Peppersin basisti Flea ja yhdysvaltalaiset punk-yhtyeet Anti-Flag, Dropkick Murphys, The Offspring ja Pennywise.