Siivoojaeukot kilkuttelevat upeasti pitkään viipyneellä uutuuslevyllään

Cleaning Women – Intersubjectivity

Muistan, että Cleaning Women herätti takavuosina kiinnostukseni, koska se oli jotenkin niin marginaalin marginaalissa. Poppoon tyyli hämärsi sekä sukupuoli- että genrerajoja ja haastoi bändivetoisen pop- ja rock-musiikin konventiot samaan tapaan kuin esimerkiksi Laibach ja Einstürzende Neubauten.

Cleaning Women olisi hyvin voinut jäädä hetkisen verran hurmanneeksi kuriositeetiksi, mutta kyse ei ollut pelkästä erikoisuuden tavoittelusta, vaikka soittimina olikin pyykkilautoja ja muita kodinhoitovälineitä.

Jossakin vaiheessa kävi ilmi, että tuon kaiken absurdiuden ja provokatiivisen outoilun takaa löytyi vahva taiteellinen visio ja erittäin hyvää musiikkia. Taukoa ehti tulla hyvä tovi vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen aikana julkaistujen kolmen levyn jälkeen, mutta 18. tammikuuta maailmaan putkahtava ”Intersubjectivity” on melkoisen hyvä pitkäsoitto. Albumi on poikkeuksellisen monipuolinen alle 40 minuutin mittaiseksi albumiksi ja silti hyvin hallittu kokonaisuus.

Cleaning Women ei ole, eikä se yritäkään olla, mitenkään leimallisesti suomalainen bändi. Lyriikoissa on englannin ja saksan lisäksi myös ranskaa, ja perustunnelma on eurooppalaisen urbaani. Levyllä on miksaajana häärinyt Einstürzende Neubautenin Alexander Hacke ja on vaikea sanoa, missä se kuuluu tai ei kuulu, mutta ei se ainakaan pahaa ole tehnyt.

Albumi on kokonaisuudessaan kohtalaisen tasalaatuista, ajatuksia herättelevää ja vähän jalkaakin vipattelevaa menoa, jossa vaikutteita ammennellaan sieltä sun täältä. Tietty punk-henkisyys on säilytetty, vaikka särmiä onkin hiottu huolella.

Biiseistä etenkin koukuttava, saksankielinen ”Party Teufel” on helmi, joka potkii ensikuuntelulla. Lisäksi esimerkiksi vahvalla Beatles-viballa varustettu mutta urbaanin dystooppinen ja surumielinen ”Life Among the Concrete Dust” vakuuttaa. Tieteisleffatunnelmia maalaileva ”Input Output” lukeutuu myös albumin kärkikaartiin.

Bändin musiikki on tasoittunut lopulta melko perinteiseksi pop-rockiksi, mutta outo soitinvalikoima ja hitusen vinksahtanut meininki pitävät edelleen huolen siitä, että soundi on omaleimainen. On hienoa, että CW julkaisee taas ja on liikkeellä. Toivottavasti se sattuu keikalle myös tänne suunnalle.

8/10

Kappalelistaus:
1. Playoff
2. Leap of Faith
3. Shadows in the Air
4. We Work It Out
5. Je N’y Crois Pas
6. Life Among the Concrete Dust
7. Living on the Streets
8. Input Output
9. Party Teufel
10. Intersubjectivity

Kommentit