Sikth on brittien oma häröilyversio the Dillinger Escape Planista ja Between the Buried and Me:stä. Yhtye julkaisi 2000-luvun alussa kaksi täysipitkää ja tämän jälkeen hävisi jonneki maan alle vain noustakseen takaisin vuonna 2013. Nyt arviossa on uudelleenjulkaisu pumpun toisesta levystä, ”Death of a Death Daysta” levyn kymmenvuotisjuhlavuoden kunniaksi.

Sikth olikin ”Death of a Death Daylla” ajan hermolla. Metalcoren tönkköriffit alkoivat löytää yhtyeen musiikissa uusia progressiivisia muotoja samoihin aikoihin kuin esimerkiksi jo mainitun Between the Buried and Me:n sekä the Human Abstractin tuotannossa. Myös mathcoren kulmikkuus ja djentin nytkyttelevät siemenet kuuluvat Sikthin soundissa, mutta yhtye on paljon mitään näitä kategorisointeja monimuotoisempi. Nykyään mieleen tulee myös kotimaisen For the Imperiumin tapa sekoittaa metalliaan leikkisästi ja iskevästi.

Jos Sikthin ”Death of a Death Day” pitäisi tiivistää, on levy kuin kasa yhteen kudottuja luovuudenpurskauksia ja eräänlainen ennakkoluulottomuuden sekä rajattoman ilon aarreaitta. Suurimman osan ajasta tempo on korkealla, kitarat rytmittelevät arvaamattomasti ja biisien osiot lentelevät paikasta toiseen. Koko rytmiosaston voima on asettunut rautaisesti tukemaan jytkytteleviä ja jatkuvasti erinäisiä lickejä otelautaa pitkin juoksuttavia kitaroita.

Kahden vokalistin ryydittämä yhtye päästää sekopäisiä äännähdyksiä, huudahduksia ja urahduksia mikistä. Vokaalit ovat täynnä mitä ihmeellisimpiä ääniä ja tuntuu, että nauhalle on keksitty laittaa juuri ne kaikista kummallisimmat suusta päässeet äänet. Tämä toisaalta sopii levyn tunnelmaan ja hallitsemattomaan kaoottisuuteen. Myös ajoittaisia hyvin vedettyjä puhtaita vokaaleja kuullaan korvien iloksi.

Kuvaavaa levyn kokonaiskuvasta on, että vaikka olen levyn jokunen vuosi sitten parisenkymmentä kertaa kuullut ja nyt vähintään parikymmentä kertaa uudestaan, ei biisien osioita juuri muista ulkoa. Tietenkin riskinä tällaisessa musisoinnissa on pakan hajoaminen käsiin ja ajoittain levyyn ähkyyntyykin sen jatkuvan nopeatempoisen temporunkkauksen vuoksi, mutta pääasiassa mielenkiinto pysyy kasassa. Myös paria eeppisempää palaa tarjoillaan ”In This Lightin” ja albumin parhaan hetken c-osassaan sisältävän ”Part of the Frictionin” muodoissa. Yhtye kuulostaakin näinä hetkinä Peripheryn taivasta tavoittelevalta liitävyydeltä.

Kritiikkinä minulla on oikeastaan kaksi ongelmaa tämän julkaisun suhteen. Ensinnäkin, vaikka Sikth on jäänyt valitettavasti vähemmälle huomiolle kuin tytäryhtyeensä samoissa vesissä, en tiedä näenkö levyn uudelleenjulkaisulle riittäviä perusteita. Soundit ovat samat ja levyn jatkoksi on lisätty vain kolme demoversiota levylle päätyneistä kappaleista. Tämä ei ole riittävän tuntuinen täky oikeuttamaan koko levyn uudelleenjulkaisua. Toiseksi erityisesti alkulevyn jatkuva myllytys kopsahtaa samaan ongelmaan kuin esimerkiksi Architectsien alkupään tuotanto; temporunkkaus aiheuttaa taisteluväsymystä ja käy puuduttavaksi kuulla heti neljä nopeatempoista kummallisten ajoitusten ajamaa ripeätä sylkäystä. Levyn loppupuoli onneksi kasvaa monipuolisemmaksi kokonaisuudeksi kuin alkupuoli.

Sikth oli yksi metalcore-genren keskeisistä monipuolistajista ja onkin sääli, että hieno ”Death of a Death Day” on jäänyt suuremmalle yleisölle pimentoon. ”Death of a Death Day” on kuin vesikauhuinen ja riuhtova, epämääräisesti nykivä koira, jonka tassut juoksevat jatkuvasti iloisesti kitaran kieliä pitkin. Vaikka levy on välillä itse asiassa liiankin ylitsepursuava, on sen hullu katkonainen luovuus ehdottomasti kuulemisen arvoista. Toisaalta uudelleenjulkaisu ei tuo juuri mitään lisää alkuperäiseen levyyn, joten siitä arvosana laskee puolella numerolla. Levy sinänsä on silti kyllä oikein kuulemisen arvoinen.

7½/10

Kappalelista:

1. Bland Street Bloom
2. Flogging the Horses
3. Way Beyond the Fond Old River
4. Summer Rain
5. In This Light
6. Sanguine Seas of Bigotry
7. Mermaid Slur
8. When the Moments Gone
9. Part of the Friction
10.Where Do We Fall
11. Another Sinking Ship
12. As the Earth Spins Round

13. Flogging the Horses (Demo)
14. Part of the Friction (Demo)
15. Where Do We Fall (Demo)

 Kirjoittanut: Juri Hiltunen