Status Abnormis

Nykyisin Jyväskylässä vaikuttava, alunperin Ylivieskasta kotoisin oleva metallibändi Status Abnormis saapui rytinällä suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 2013, jolloin he julkaisivat debyyttilevynsä ”Call of the Voidin”. Bändin omaperäinen musiikki, joka yhdistelee industrial ja death metallista tutuista elementeistä kasaan muiden alagenrejen nimikkojuttuja, osoittautui erittäin viihdyttäväksi paketiksi, ja tästä syystä muun muassa Kaaoszine antoi debyyttilevylle arvostelussaan arvosanaksi 9½/10! Oletettavasti bändi julkaisee tulevan kesän aikana uuden ”Amor Fati” -levynsä. Kaaoszine haastatteli bändiä sähköpostitse uuden levyn julkaisusta ja bändin tulevaisuudensuunnitelmista.

Morjensta! Mitenkäs vuosi on tähän mennessä sujunut bändin osalta?

Nikke Kuki: Tässähän tämä kuluu! Uusi levy on pikkuhiljaa julkaisuvalmis, ja uudet kappaleet ainakin melkein sataprosenttisesti hallussa myös livetilanteita varten…

Antti Teirioja: Uuden levyn teko on todennäköisesti merkittävin tapahtuma, ja keikkasiipiäkin tuli kokeiltua pitkästä aikaa reilu kuukausi sitten. Ihan uuttakin biisimateriaalia on syntynyt.

Joke Alasaari: Ja parit keikat hoidettu keväälle.

Bändinne julkaisee myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana uuden albumin, joka on nimeltään ”Amor Fati”. Mitä voisitte kertoa albumin luomisprosessista, milloin levyä ryhdyttiin tekemään, ja kauanko sen tekeminen kokonaisuudessaan kesti?

Antti Teirioja: Nikke veisteli kappaleita kasaan 2013-2014 -taitteessa, ja niitä hiottiin pikkuhiljaa paremmiksi vuoden mittaan. Levyn äänitys lähti käyntiin tyypillisesti rummuilla marraskuun loppupuolella.

Nikke Kuki: Joo, kappaleethan tulivat aivan hirveää vauhtia mun aivosolmuista ulos loppujen lopuksi. Itse albumiahan alettiin äänittää viime vuoden puolella alkutalvella pikkuhiljaa. Joululomiin mennessä taisi olla jo aikalailla kaikki paitsi liidikitarat ja vokaalit purkissa. Ne vedettiin lopulta purkkiin parin viikon lomien jälkeen, ja sitten alettiin odottaa toisen fiittaavan laulajan raitoja. Kun viimein sain ne haltuuni, aloitin hartaasti ja rauhassa miksata pakettia kasaan. Maaliskuun loppuvaiheilla tais olla viimeisetkin namiskojen kääntelyt tehty.

Jere Kyrö: Rapulassa oli hirveää äänittää.

Miten kuvailisitte itse uuden levyn materiaalia? Millä tavalla se eroaa esimerkiksi debyyttilevystänne ”Call of the Voidista”? Onko levylle lähdetty tietoisesti hakemaan jotakin tiettyä tyyliä?

Nikke Kuki: Tietoisesti ei varmaankaan tule tehtyä päätöksiä siitä, mihin suuntaan kappaleet ja levy lähtee kehittymään. Se lähinnä tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Yleensä protovaiheessa alkaa kylläkin hahmottua jo tietynlainen äänimaailma ja visio lyyrisestä teemasta, mutta nekin saattavat muuttua todella radikaalisti. Minullahan on outo tapa alkaa tehdä noita taustanauhoja jo protodemojen sovitusvaiheessa. Mutta niin, ”Amor Fati” eroaa ”Call of the Voidista” esimerkiksi tunnetasojen vaihtelulla. Tällä kertaa levyllä on muutakin kuin sekopäistä tuskaa ja vitutusta. Levyn kappaleissa on enemmän nousuja ja laskuja.

Joke Alasaari: Omalla kohdallani tein sovituksia entistä itsevarmemmin ja vapautuneemmin UK noise -skenestä innostuneena.

Ensimmäinen albuminne ”Call of the Void” julkaistiin omakustanteena, minkälaiset suunnitelmat teillä on uuden levyn varalle julkaisun kannalta?

Nikke Kuki: Omakustanteena tämäkin albumi tullaan aika varmasti puskemaan ulos – DIY-mentaliteettia alusta loppuun ainakin vielä.

Mitä voisitte kertoa levyn sanoituksista, millaisia asioita niissä käsitellään, ja mistä saatte inspiraation niihin?

Antti Teirioja: Merkittävin teema sanoituksissa taitaa olla väistämättömyys. Yksittäisissä sanoituksissa käsitellään muun muassa sokeaa nautinnonhimoa, piittaamattomuutta ja menneisyyteen takertumista. Levyn nimikappale tosin päättää levyn meille epätyypillisen toiveikkaasti. Inspiraatio syntyi hyvin pitkälle kappaleista itsestään, mutta sanat voivat lähteä hyvinkin pienistä asioista, jotka eivät välttämättä liity asiaan mitenkään.

Levyltä on julkaistu etukäteen muutama kappale Youtubeen, nimittäin ”Ship of Fools” ja ”Rapturous Wrath”. Miksi nämä kappaleet valittiin ennakkomaistiaisiksi levyltä?

Nikke Kuki: Nämä kyseiset kaksi kappaletta kuvaavat ehkä parhaiten levyn molempia äärilaitoja. On tuota vanhaa kunnon kaaosmeteliä ja sitten myöskin tätä enemmän vaihtoehtomeininkiä ja draamankaarta, jotka tulevat esiin levyn puolessa välissä.

Uusi levynne oli ennakkokuuntelussa muutama viikko sitten. Minkälaista palautetta olette saaneet levystä ennakkokuuntelun tiimoilta?

Nikke Kuki: Kyllähän porukka tuntui ottavan levyn vastaan suurimmaksi osaksi yllättävänkin hyvin, vaikka nyt kiemurrellaankin aikaisempiin julkaisuihin verraten aika paljon oudommissa tiloissa. Oli siellä myös hiukka negatiivistakin palautetta ja ensimmäisestä EP:stä eniten tykänneet eivät välittäneet niin paljoa uudesta suuntauksesta, mutta sille nyt ei voi sitten yhtään mitään. Sorry!

Onko tulevalle kesälle ja loppuvuodelle luvassa keikkoja?

Nikke Kuki: Aika nihkeää on keikkarintamat aina olleet. Kesälle ei ole varmistunut vielä mitään keikkoja, paitsi 6.6. järjestettävät DIY pikkufestarit bändin kotikaupungin, Ylivieskan, nurkilla. Pariin paikkaan on ehkä mahdollisesti tulossa keikka kesälle, mutta infoamme kyllä heti, kun saamme ensin itse tietoa niistä. Olemme kyllä suhteellisen laiskoja hakemaan keikkoja, tai ainakin olimme. Nyt ollaan otettu norsua palleista ja alettu viskellä kinuamiskortteja enemmän. Jospa joku huomaisi. Olisi nimittäin kiva päästä keikkailemaan kunnolla!

Joke Alasaari: Elokuulle Tampereelle ollaan hieromassa, mutta varmistellaan myöhemmin.

Bändinne oli aikanaan Infernossa kuukauden demobändi, ja ensimmäinen levynne sai kohtuullisen hyvää palautetta useilta suunnilta. Missä näkisitte bändin olevan viiden vuoden kuluttua?

Nikke Kuki: Miljardisopimus ja sell out! Luulisin, että edelleenkin pyöritään samassa paskaisessa reeniksessä kaljatölkkien seassa ja äänitetään levyä itseksemme. Muutama mikki saattaa olla päivittynyt uudempaan ja parempaan! Tietenkin toiveet on korkealla, että olisi jo jonkin sortin kiertuetta jollei toistakin takana tuohon mennessä.

Jere Kyrö: Varmaan samat perseilyt kuin nytkin, mutta enemmän keikkoja.

Vuosi 2015 on pian puolessa välissä ja uusia metallilevyjä on julkaistu jo aika paljon, joten mitkä ovat olleet omia suosikkijulkaisuitanne vuodelta 2015, ja mitä julkaisuja odotatte tältä vuodelta?

Nikke Kuki: Shining : ”IX – Everyone, Everything, Everywhere, Ends”!!!

Joke Alasaari: Metallia sivuavista Circlen ja Abyssionin tulevia odottelen. Muistaakseni kesä-heinäkuussa saa vinyyliä molemmilta. Eipä tässä ole iskenyt vielä mikään uusi julkaisu, eli menneissä vuosissa on vellottu näin metallin saralla. Pitäisi kai nuo Seremonian ja Terveiden Käsien uudet tarkistaa.

Jere Kyrö: En tiiä, kuulin että Fucked Upilta tulee uus levy joskus tässä, nii oisko se.

Antti Teirioja: Leprousin uutta tuli odoteltua aika innokkaasti, mutta vaatii vielä enemmän kuuntelua. Komppaan Nikkeä Shiningin suhteen.

Näin festarikauden alkaessa esitän teoreettisen kysymyksen, että jos saisitte itse suunnitella kolmepäiväisen festivaalin, missä se pidettäisiin ja mitkä bändit valitsisitte pääesiintyjiksi? Eli kolme bändiä, yksi jokaiselle päivälle.

Nikke Kuki: Pitäisi keksiä aikakone. Ensimmäisenä mentäisiin noin kymmenen vuotta taaksepäin ja lavalle haettaisiin kaljun rastapään ohjastama Strapping Young Lad. En koskaan kyseistä rykmenttiä ehtinyt livenä nähdä, ja onhan tuo aika ilmiselvää, että suurimmat vaikutteet ainakin meikäläisellä on revitty juurikin tältä orkesterilta niin sävellyksiin kuin laulutyyliinkin. Sitten palattaisiin taas noin kymmenisen vuotta ja koukattaisiin kelkkaan ysärin puolenvälin Pantera. Uskomatonta energiaa, ja tarviiko Dimebagista edes puhua. Tämä kikkarapäinen partaveikko aiheutti kitarakuumeen pahimman hikoiluvaiheen nuoren rokkikakaran haarovälissä, ja samaten Anselmon ulosanti on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen myös omaan lauluuni. Sitten vielä melkein kymmenen vuotta taaksepäin, ja sunnuntaille esiintymään juuri ”Master of Puppetsin” julkaissut pikkubändi Metallica. Tuskin tarvii muuta sanoa.

Joke Alasaari: Voi juukeli -festivaalit Raudaskylän Ahjolassa ja ympäröivien kylien metsiköissä ja pelloilla. Pidän tämän realistisena siinä mielessä, etten ota kuolleita artisteja huomioon, mutta muuten menen yli äyräiden. Torstaina Opium Warlords Ahjolan ladossa takaseinä irtirevittynä ja ruma peltomaisema korvattu puuistutuksilla pari vuotta etukäteen. Perjantaina Sunn O))) kotikylälläni eräässä nuoressa mäntymetsässä pimeän aikaan. Lauantaina Magma edellä mainitun metsän viereisellä peltokummulla auringonlaskussa.

Jere Kyrö: Ahjolassa Raudaskylällä Carbon Based Lifeforms, Sleep ja His Hero Is Gone. Taustamusavastaavina Sepi Kumpulainen ja Alpo Myller.

Kiitoksia haastattelusta ja hyvää alkavaa kesää! Mikäli haluatte sanoa faneille jotakin tähän loppuun, sana on vapaa!

Nikke Kuki: Kiitos, sitä samaa! Muistakaa ihmiset nauttia olutta niin jaksaa vittuuntua paremmin!

Jere Kyrö: Pyytäkää keikalle, lähetään mihin vaan. Kuunnelkaa, ja tykkäilkää internetissä.

https://www.facebook.com/statusabnormis

Haastattelu: Samuli Jalonen