Suomalaisen goottirockin ruhtinas The 69 Eyes langetti varjonsa Kerubin ylle

Vuodesta 1989 jyllännyt goottirock-yhtye The 69 Eyes jaksaa yhä kammeta itsensä ulos hauta-arkustaan ja lähteä yön selkään viihdyttämään rock-musiikin ystäviä. Vampyyrijoukkio esiintyi lauantaina 17.2. Joensuun Kerubissa tyydyttäen faniensa verenhimon – siis musiikin himon.

The 69 Eyes lukeutuu omalla kohdallani niihin yhtyeisiin, joita olen jaksanut kuunnella aktiivisesti viimeksi reilu kymmenen vuotta sitten. Yhtyeellä on kuitenkin tietynlainen kulttibändin maine Suomessa, ja koska en ollut aiemmin sattunut näkemään orkesterin esiintymistä, ajattelin korjata tämän kokemattomuuden.

Tieto yhtyeen esiintymisestä paikallisessa ravintolassa oli kirinyt kulovalkean tavoin, ja saliin oli päätynyt paljon porukkaa katsomaan The 69 Eyesin esiintymistä. Saliin saapuessani huomioni ei kiinnittynyt niinkään ihmismassan paljouteen ja värikkyyteen (lähes kaikilla oli, tietenkin, mustaa ja niittinahkatakkejakin oli siellä täällä), vaan salin lämpötilaan, joka oli yllättävän lämmin. Viime vierailullani Kerubin salissa kolme viikkoa sitten salissa ei ollut läheskään niin lämmin, joten pohdin, oliko Kerubin henkilökunta heltynyt lämmittämään ihmisiä, vai oliko The 69 Eyesin olemus niin infernaalinen, että se lämmitti saliakin? – Siihen yleisö saisi pian vastauksen.

The 69 Eyes otettiin vastaan avosylin, vaikka orkesteri aloittikin esityksensä melko vetelästi. Edes kolmantena soitettu hitti ”Perfect Skin” ei tässä vaiheessa iltaa saanut yhtyeestä kunnolla tehoja irti. Esityksen alkupuolelle sijoittui myös eräs balladi, jonka nimestä en valitettavasti saanut kiinni, mutta jonka luonne puhui puolestaan. The 69 Eyes esitti kappaleen hyvin herkästi tulkiten, mutta se ei ehkä tuottanut haluttua tulosta, kun osa yleisöstä nuokkui naama kiinni puhelimessaan. Onneksi suomalaisyhtye sai kuitenkin muutettu illan kulun suunnan ”Tonight”-kappaleen myötä, minkä jälkeen yhtyeen esiintyminen alkoi muuttua energisemmäksi. ”Never Say Die” ja ”Feel Berlin” saivat aikaan riemunkiljahduksia ja tanssilattian vellomista.

Suomalaisyhtye soitti vajaan puolentoista tunnin ajan, mikä huipentui energiseen encoreen. Keikka päätettiin orkesterin suurimpiin hitteihin lukeutuvalla ”Lost Boys” -kappaleella.  Yhtyeen koville faneille keikka tarjosi varmasti mieluisan illan, mutta itseni kaltaisille vähemmän yhtyettä tunteville esiintyminen ei luonnollisesti ollut välttämättä niin henkeäsalpaava kokemus. Oma keikkakokemukseni latistui osittain joidenkin kappaleiden köyhien lyriikoiden vuoksi, ne puuduttivat itseään toistavuudella. Myöskin se, että keikka oli alussa laiskasti etenevä, ei nostanut odotuksiani korkealle. Odotukseni tosin saavutettiin encoren aikana. Olisin toivonut yhtyeen laulajalta aktiivisempaa yleisön huomioimista välispiikkien avulla, sillä niiden avulla olisi paremmin rakennettu yhteenkuuluvuuden tunnetta. Onneksi yhtyeen basisti ja kitaristi huomioivat yleisöä aktiivisesti illan aikana. Kaiken kaikkiaan The 69 Eyes soitti perushyvän keikan, josta ei tullut hullua hurskaammaksi.

Raportti: Aleksi Parkkonen

Kuvat: Heidi Mikkonen