Suomalaista kevyttä vaihtoehtorockia – arviossa Monotonian ”Debyytti”

Monotonia on nimennyt debyyttinsä hyvinkin lakonisesti. Bändin debyytti on nimeltään ”Debyytti”. Suomenkielistä kevyttä ja melankolista vaihtoehtorockia esittävä bändi ei ole noussut ainakaan vielä suurempaan tietoisuuteen. Happoradion, Egotripin ja Ultramariinin hengessä esiintyvä orkesteri omaa sinällään potentiaalia omassa kontekstissaan. Jukka Moilasen (rummut & laulu), Jaki Vepsäläisen (laulu & kitara) ja Jari Luomalan (basso & laulu) muodostama trio soi hyvin kevyesti ja valitettavasti ikävän harmittomasti.

Ensivaikutelma bändin debyytistä on nimenomaan harmiton. Särmät tuntuvat puuttuvan täysin. Sävellykset ovat perinteisiä noin kolmen minuutin pop/rock-biisejä, joista ei tunnu paljon jäävän muistijälkiä. Nimestään huolimatta bändi tuskin pyrkii olemaan monotoninen, mutta varsinkin aluksi se on tunne, joka minussa kuulijana herää.

Promon saatekirjeessä bändi kuvaa ”Debyyttiä” yhden aikakauden loppuna ja uuden alkuna. Albumin biisit ovat syntyneet viiden vuoden ajanjaksolla, ja bändille albumin kokonaisuus on osoitus heidän sitoutumisestaan ja periksiantamattomuudestaan. ”Debyytissä” on pinnan alla havaittavissa aitoutta ja musiikin tekemisen riemua, mikä on aina arvostettavaa, vaikka musiikista ei minulle särmiä välittyisikään.

”Askeleen myöhässä” avaa albumin iskevällä kitarakuviolla siirtyen rauhallisesta säkeistöstään huudatuskertosäkeeseen. Toimii, ja ”Askeleen myöhässä” onkin albumin paras biisi. Singlenä julkaistu ”Ennen paremmin” menisi Egotripin kappaleesta, mutta minun korviini biisi on jotenkin tylsä, vaikka melankolinen melodia ei huono olekaan. Lakonista nimeämislinjaa jatkava ”Laulu” on perushyvä suomirock-biisi.

Don Huonot kertosäkeellään mieleen tuova ”Pohjakosketus” on oikein mainio biisi, ja lisääntyneiden kuuntelujen myötä vaikutelma biisin ja koko albumin harmittomuudesta hälvenee jossain määrin. Albumin viimeinen biisi ”Suuri Tuntematon” omaa hittipotentiaalia, ja Monotonian musiikki on muutenkin kuin luotu radioon soitettavaksi. Rehellistä suomipoppia tämä loppujen lopuksi on, ei enempää ei vähempää.

Metalli- ja rock-musiikin ystävänä Monotonian musiikin nyanssit eivät ehkä täysin aukea allekirjoittaneelle. Siinä mielessä vikaa voi olla myös kuuntelijassa. Joka tapauksessa ”Debyytti” jää minun kirjoissani albumiksi, jonka pariin tuskin tulee palattua arvostelun jälkeen. Kokonaisuus on kuitenkin parempi kuin mitä ensimmäiset kuuntelut antavat ymmärtää. Genren suurkuluttajien kannattaa lisätä arvosanaan numero tai pari

6½/10

1. Askeleen Myöhässä
2. Uusi Ulottuvuus
3. Ennen Paremmin
4. Laulu
5. Pohjakosketus
6. Unelmia
7. Punainen Lanka
8. Paljon Onnea
9. Suuri Tuntematon

Monotonia Facebookissa

Kommentit