Swamp rockin juhlaa: CCR:n ”Cosmo’s Factory” tänään 50 vuotta

Yhdysvaltalainen rock-yhtye Creedence Clearwater Revival eli CCR on yksi 1960–1970-lukujen suurimpia yhtyeitä, joka verrattain lyhyen olemassaolonsa aikana jätti lähtemättömän jälkensä rockin historiaan rock ’n’ rollia, countrya ja rhythm & bluesia yhdistävällä, juurevalla musiikillaan. Tätä autenttista tyyliä on kutsuttu osuvasti swamp rockiksi, minkä vuoksi bändin sanfranciscolaispoikia on usein pidetty aitoina Louisinanan rämeiden kasvatteina. Yhtye debytoi levy-yhtiö Fantasyn tallissa vuonna 1968 nimikkoalbumillaan, jota seurasivat muun muassa klassikkoalbumit ”Bayou Country”, ”Green River” ja ”Willie and the Poor Boys” vuonna 1969. Tällöin yhtye oli vakiinnuttanut asemansa yhtenä eniten myyvistä yhtyeistä, jonka konsertit olivat loppuunmyytyjä sekä kotimaassa että ulkomailla. Bändin klassikkoalbumi ”Cosmo’s Factory” täyttää 28.7.2020 täydet 50 vuotta.

Yhtyeen viides studioalbumi ”Cosmo’s Factory” on edeltäjiensä lailla melko suoraviivaista rockia, jossa kuuluu selvästi erilaiset vaikutteet aina countrysta souliin. Levyltä löytyy tosin paljon eri vivahteita, mikä tekee levystä yhtyeen ehkä eheimmän albumikokonaisuuden. Albumi käynnistyy letkeästä, funkahtavasta poljennosta nopeatempoiseen rock ’n’ rolliin ja aina eeppisiin mittoihin kohoavalla biisillä ”Ramble Tamble”. Letkeällä shufflepoljennolla eteenpäin rullaava ”Before You Accuse Me” auttaa palautumaan seitsenminuuttisesta tripistä ennen mieleenpainuvalla torvisektiolla höystettyä rytistystä ”Travelin’ Band” ja räväkkää versiota rock-standardista ”Ooby Dooby””. Varsinkin kiertue-elämästä kertovalla ”Travellin’ Bandillä” sekä John Fogertyn lauluääni että raivokas soolokitarointi ovat parhaimmillaan. Nopeatempoinen, countryyn kallistuva ”Looking out My Backdoor” slide-kitaran honotuksineen saattelee albumin rajuimpaan biisiin ”Run Through the Jungle”. Vietnamin sodan kauhujen inspiroima kappale käynnistyy hämyisellä kiertoefektillä, joka vähitellen yhtyy tyylikkääksi blues-tyyliseksi kitarariffiksi. Kappaleen ehdotonta kermaa on Fogertyn rouhea huuliharppusoolo, joka ei jätä ketään kylmäksi.

Levyn B-puolen aloittaa hittibiisi ”Up Around the Bend”, jonka suuri yleisö tuntee mahdollisesti paremmin kotimaisen rock-legenda Hanoi Rocksin tulkintana. Versio ei kalpene pahasti yksinkertaiselle riffille ja tarttuvalle kertosäkeelle perustuvalle alkuperäiselle. Rhythm & blues -laulaja Arthur Crudupin kirjoittama, nopeatempoinen ”My Baby Left Me” tuudittaa kuulijan kuuluisaan, seesteiseen biisiin ”Who’ll Stop the Rain”. Fogerty esittelee sielukasta ja asenteikasta soul-laulua tiukasti rullaavalla versiolla vuonna 1966 The Miracles -yhtyeen tunnetuksi tekemästä biisistä ”I Heard it Through the Grapewine”. Albumin päättää rauhallisiin tunnelmiin etelävaltioiden gospelista ja bluesista vaikutteita ammentanut balladi ”As Long as I Can See the Light”. Balladilla Fogerty esittelee taitojaan multi-instrumentalistina lempeästi murisevalla Wurlitzer-sähköpianolla sekä tunteikkaalla saksofonisoolollaan.

”Cosmo’s Factory” on niitä harvoja levyjä, joissa ei ole ainuttakaan huonoa kappaletta ja jossa yhtye oli ehdottomasti parhaimmillaan. Yhtyeen näköisten covereiden ohella parhaimpia kappaleita ovat kuitenkin Fogertyn klassikkosävellykset, jotka ansaitsivat bändille lukuisia kultalevyjä lyhyellä urallaan. Ei pidä unohtaa yhtyeen muita jäseniä, rytmikitaristi Tom Fogertya ja basisti Stu Cookin ja rumpali Doug Cliffordin muodostamaa särmikästä rytmiryhmää, jotka ovat keskeinen osa CCR:n uniikkia soundia. Valitettavan usein nämä rivimiehet eivät saa ansaitsemaansa kunniaa, koska Fogerty on yhtyeen sydän.

Aikoinaan kolme miljoonaa kappaletta myyneen ”Cosmo’s Factoryn” aikoihin CCR oli uransa huipulla, mutta synkät pilvet olivat jo näkyvissä. Tom Fogerty luopui leikistä ”Pendulum”-albumin jälkeen, eikä yhtye ei ollut sama ilman tiukkaa komppikitaristia ja hajosi viimein sisäisiin ristiriitoihin vuonna 1972. John Fogerty on sittemmin luonut tuottoisaa soolouraa albumeilla, kuten ”Centerfield” ja ”Blue Moon Swamp”. Tom Fogertyn menehdyttyä verensiirron yhteydessä saatuun AIDSiin vuonna 1990 fanien unelma ristiriitojen runteleman yhtyeen uudelleenkokoontumisesta oli lopullisesti kuopattu. Yhtyeen perintö elää silti ikonisissa sävelmissä, joista hienoimpia esimerkkejä on ”Cosmo’s Factory”, joka inspiroi jopa suomirock-yhtye Eppu Normaalin ”Akun tehdas” -levynkantta.