Tammerfest, Pakkahuone & Klubi 19.7.2014

Tampereella juhlittiin jo 20 vuoden ikään ehtinyttä Tammerfestiä kymmenien bändien voimalla ja useissa eri kohteissa. Metallikansaa hellittiin Pakkahuoneen ja Klubin miljöössä kahtena peräkkäisenä päivänä. Perjantaina esiintyneet pienemmät bändit eivät tätä toimittajaa kiinnostaneet, joten paikalle saavuttiin lauantaina. Klubin tiivistunnelmainen lava hieman hirvitti, miten näin ahtaaseen baariin mahtuisi bändi soittamaan?

Omaksi onnekseen Klubin puolella esiintyneet bändit eivät omaa kovin suurilukuisia jäsenmääriä. Kemut aloitti puoli yhdeksän aikaan Tuoni. Pienen comebackin tehnyt asennemetalliyhtye on keikkaillut kuluneena vuonna reippaasti, ja se näkyi live-energiassa. Neljän muusikon hyppiminen ahtaalla lavalla oli kuin omiaan nostamaan tunnelman sopivan lämpimäksi. Keikan alkupäässä esitetyt “Tuli kulkee taas”, ja pientä kohua mediassa aiheuttanut “Räsäinen Risti” olivat mukavaa kuultavaa. Rumpali Heikki Saaren työskentely kannukioskin takana erottui edukseen, jos muu bändi ei oikein erityisen paljoa säväyttänyt. Vähän liian pitkäksi venähtänyt keikka ajoi ihmisiä ulos haukkaamaan happea. Pakkahuoneen terassi olikin täpötäynnä tummanpuhuvaa väkeä, jonka seasta saattoi bongata illan esiintyjiäkin.

Sisätiloihin siirryttäessä Mokomaa odottavia faneja ei juurikaan näkynyt. Vaan kun kello tuli puoli kymmenen, pimeään saliin toivat tunnelmaa punaiset valot sekä hämyinen intronauha. Lavalle saapui hyväntuulinen joukko, ja yleisö siirtyi ulkotiloista salin puolelle. Pian lavan edusta olikin täynnä kesäistä intoa ja nousuhumalaista riemua. Setin aloitti vanha kunnon “Valapatto” jota seurasi perusvarma kesähitti “Hei hei, heinäkuu”. Yleisöä ei tarvinnut yhteislauluun paljoa komentaa, se tuli kuin luonnostaan. Keikan alkupää oli pitkälti pyhitetty kahdelle edelliselle albumille. Yleisö sai kokea myös jotain spesiaaliakin; Eppu Normaali -cover “Kaikki häipyy, on vain nyt” toimi erittäin hyvin raskaampana versiona.

Illan kolmas yhtye oli kuuleman mukaan uskollisesti treenannut tätä keikkaa varten. Rytmihäiriö oli pidentänyt intronauhaansa, joka kävi hieman puuduttavaksi. Klubin lavan esiripun avauduttua päästiin samantien rähisemään. “Muovipussi päähän ja ruumis suohon” toimii aloituskappaleena totutun mukaan. Yleisö oli lavan edustalla hyvin asianmukaisesti varustautunut surmacore-tuotteilla: t-paitaa, lippalakkia, ja jopa tatuointia. En siis ollut ainut spurgugrammilla merkitty! Väkivaltainen hc-pitti velloi, kaljat lensivät rinnuksille, ja saatiin yleisöön Gambina-pullokin kiertämään. Eturivin faneille (sekä myös kuvaajille) kohteliaasti käyttäytynyt solisti Helo spiikkasi biisit sisään tapansa mukaan mahdollisimman epämääräisesti. Skeittipiireistä tutulle edesmenneelle Henkka Furulle osoitettiin myös kunnianosoitukset. Aikataulut painoivat päälle, ja tahtia täytyi kiristää. Loppupäässä keikkaa olivat “Pakko tappaa ihminen”, ja sen jälkeen “Perjantaina juostiin”. Puheeksi tuli myös “Seppo (nimi muutettu)”.

Tanssilattia oli valmiiksi valeltu oluella ja hiellä, ja oli aika laittaa jalalla koreasti. Turmion Kätilöt jo kolmesti tänä kesänä nähneenä ennakko-odotukset eivät olleet kovin korkealla. Asenne osoittautui vääräksi, keikka oli nimittäin täyttä terästä. Tampereella harvemmin esiintynyt yhtye oli iskussa, joskin Spellgothin esiintyminen vaikutti hieman maaniselta. Mies haahuili pitkin lavaa tiputellen mikrofoniaan ympäriinsä. “Hades” esitettiin perse paljaana yleisöä päin. Ei ihan yhtä viihdyttävää kuin Provinssirockissa sirkkelinkipinöiden suihkuttaminen Spekkelin takapuoleen, mutta perstechniquella kuitenkin. Piristävä lisä settilistassa oli “Million Dollar Business”, jota ei pitkään aikaan ole keikoilla kuultu. Yleisö otti välispiikeissä uusnatsiviittaukset Tampereella paremmin vastaan kuin aikaisemmin Joensuussa, kaupunkien kulttuurihistorioissa on siis selkeä ero. Cheek heil!

Tullikamarin aukiolla palvelut toimivat hyvin. Useita pieniä baaritiskejä oli pystytetty palvelemaan lukuisia asiakkaita. Klubin tiskillä sijainneesta vesiautomaatista suuret hatunnostot! Lisäksi terassilta sai ostaa grillattua naposteltavaa. Tuskin olen väärässä, jos väitän että tuona viikonloppuna ei suurempia pettymyksiä koettu niin henkilökunnan, asiakkaiden tai yhtyeidenkään puolesta.

Kirjoittanut: Ville Kangasniemi
Valokuvat: Anniina Mäkelä