Tarinat ja kappaleet jotka kestävät aikaa – juhla-arviossa Zen Cafén ”Helvetisti järkeä”

Vuoden 2001 tammikuussa Zen Café julkaisi uransa neljännen pitkäsoiton. Vuonna 1992 alkunsa saanut suomalaisyhtye oli julkaissut esikoisalbuminsa ”Romuna” vuonna 1997, jonka jälkeen yhtyeen kaksi seuraavaa pitkäsoittoa julkaistiin vuoden välein. ”Helvetisti järkeä” ei syntynyt yhtä nopealla aikataululla kuin edeltäjänsä, mutta se oli laadultaan aiempaa tasaisempi ja tasokkaampi.

Narratiivisuus on ollut merkittävässä osassa Samuli Putron sanoitustyyliä jo Zen Cafén varhaisista vuosista lähtien, mutta neljännen pitkäsoiton myötä muusikon sanoituskyky oli kehittynyt merkittävästi. Taustalla lienee aktiivinen sanoittaminen ja säveltäminen kolmen ensimmäisen albumin myötä. Vaikka albumin kappaleet olivat sanoitusten suhteen jälleen irrallisia, nitoutuvat ne tyyliltään ja tunnelmiltaan arkea tarkasteleviksi ja analysoiviksi teoksiksi, jotka ovat ajattomasti puhuttelevia.

Albumin nimikkokappale ei edusta levyn terävintä kärkeä sanoitustensa suhteen, toisin kuin ”Mies jonka ympäriltä tuolit viedään” tai ”Eipä tiennyt tyttö”. Näillä molemmilla kappaleilla Putro pukee nokkelilla sanavalinnoilla päähenkilön, jonka elämä ei ole sellaisella mallilla kuin sen soisi olevan. Tämä herättää väistämättä kuuntelijassa empatian tunteita, ja havahduttaa siihen, että aina elämä ei etene niin kuin on suunnitellut. ”Huhtikuussa” lukeutuu myös mainioksi kerronnalliseksi kappaleeksi, ja muistuttaa tyyliltään ”Tien päällä joka päivä” -kappaletta, joka julkaistiin vuotta myöhemmin ”Vuokralainen”-albumilla.

Olen aina pitänyt Zen Cafén musiikissa myös sen kepeämmistä, humoristisesti tulkittavista kappaleista. Tällä albumilla sellaisia edustavat niin ”Tulis nainen”, ”Kannattaako tunnustaa jos pettää” ja ”Monta kertaa”. ”Tulis nainen” on sanoitustensa suhteen nokkela, jossa päähenkilö haaveilee naisesta, joka täyttäisi hänen tiukat kriteerinsä. Vaikka ”Kannattaako tunnustaa jos pettää” ei varsinaisesti ole huumorikappale, on se absurdien sanoitustensa suhteen sellaiseksi tulkittavissa. Sen sijaan ”Monta kertaa” on selvästi kirjoitettu enemmän humoristisella otteella, sillä lopputuloksena ovat olleet hervottomat sanoitukset.

Kun Zen Cafén neljättä täyspitkää peilaa edeltäviin pitkäsoittoihin, voi myös huomata kuinka yhtyeen soundi on kirkastunut ja syventynyt tämän albumin myötä. Aiempien pitkäsoittojen kappaleita on toisinaan leimannut levottomuus ja kulmikkuus, mutta ”Helvetisti järkeä” -albumin myötä Zen Cafén tyyli on rauhoittunut ja fokusoitunut. Joku voisi toki tulkita tämän niinkin, että yhtye oli muuttunut tylsemmäksi, mutta kun ”Helvetisti järkeä” -levyä tarkastelee koko Putron uran kannalta, on se selvästi ollut askel kohti harkitumpaa ja hillitympää ulosantia. Eikä koko albumi ole tasaista kyytiä, vaan siltä löytyy myös yllätyksiä niin rokkaavan ”Monta kertaa”, kuin elektronisia elementtejä omaava päätöskappaleen ”En oo koskaan tavannut” -kappaleiden muodossa.

Vuosien varrella niin Zen Cafén kuin Putron tavaramerkiksi ovat lukeutuneet rakkauskappaleet, eikä niitäkään puutu tältä albumilta. ”Tuulensuoja” ja ”Tuhannen kilometrin päässä” toimittavat niiden virkaa, joista ensimmäinen on iloisen rakkaudellinen ja jälkimmäinen runsaasti melankoliaa sisältävä. Molemmilla kappaleilla on kaunis sanomansa, joita on miellyttävä kuunnella.

Tässä kuussa 20 vuotta täyttävä ”Helvetisti järkeä” kuulostaa edelleen erinomaisella albumille, vaikka Zen Cafén tarina näyttäisikin tulleen päätökseensä. ”Mies jonka ympäriltä tuolit viedään” on vuosien aikana kirkastunut pitkäsoiton suurimmaksi hitiksi, mutta levyltä löytyy silti monta hienoa sävellystä ja sanoitusta, joita ei kannata unohtaa.

Kappalelista:

1. Helvetisti järkeä
2. Mies jonka ympäriltä tuolit viedään
3. Tulis nainen
4. Kannattaako tunnustaa jos pettää
5. Älä tee
6. Eipä tiennyt tyttö
7. Omituista
8. Tuulensuoja
9. Monta kertaa
10. Huhtikuussa
11. Tuhannen kilometrin päässä
12. En oo koskaan tavannut

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen