Tasaisen turvallista sex, drugs and rock’n’rollia – arviossa Mötley Crüe -elokuva The Dirt

Yhdysvaltalaisen hard rock -jyrä Mötley Crüen vaiheista kertova ”The Dirt” -elokuva ilmestyi Netflixiin 23. maaliskuuta 2019. Lähes päivälleen 18 vuotta sen jälkeen, kun julkaistiin kulttimaineeseen noussut kirja, johon elokuva pohjautuu. Törkytehdas-kirja on eittämättä yksi rockhistorian kulmakivistä, joten siitä tehtyä, Jeff Tremainen ohjaamaa elokuvaa on odotettu kauan ja hartaasti.

Leffan alku muistuttaa äärimmilleen venytettyä kuminauhaa, joka singahtaa vauhdilla matkaan tempaisten katsojan mukaansa. Hahmoesittely tehdään pikaisesti, mutta tehokkaasti. Valtaosa Mötley Crüen faneista ja vähänkään otsikoita seuranneista kyllä tietää, millaisista jätkistä on kyse. Heti ensimmäisistä minuuteista lähtien otetaan luulot pois ja luvassa on tasainen alkupuoliskollinen sex, drugs and rock’n’rollia. Kirjan tapahtumat marssitetaan katsottavaksi montaasi toisensa jälkeen ja taustalla pauhaa Mötley Crüen ensimmäisten levyjen kappaleet. Kuvausjälki ja tarinankerronta tuntuu välillä liiankin siloitellulta. Voisi kuvitella, että Mötley Crüen tarinan kertomisessa olisi tarvittu enemmän rosoa ja särmää. Siitä huolimatta leffa pitää otteessaan ja on ilo bongata tarkkojakin yksityiskohtia. Erityisesti mieltä lämmittää kohtaus, jossa Nikki Sixx (Douglas Booth) ja Ozzy Osbourne (Tony Cavalero) ottavat toisistaan mittaa. Cavaleron tulkinta Ozzysta kaikessa sekopäisyydessään on mainio!

Elokuvan päänelikko pelaa hyvin yhteen ja veljeys välittyy ruudun tällekin puolelle. Nelikko onkin tehnyt fysiikaltaan tarkkaa työtä ja on mukava katsella muurahaishousuista ikiliikkujaa, Tommy Leetä (Colson Baker), huliviliä naistenmiestä Vince Neiliä (Daniel Webber), jäyhää Nikki Sixxiä sekä omalaatuista Mick Marsia (Iwan Rheon) jamittelemassa. Erityisesti Webberin ulkoinen olemus on varsin onnistunut Vince Neil ja hän täyttää kukkoilevan keulakuvan saappaat hyvin. Ikävästi kaikkein ontuvimmaksi roolisuoritukseksi jää Douglas Boothin esittämä Nikki Sixx, joka on bändin nokkamiehenä eniten odottamani roolisuoritus. Booth ei tunnu saavan tarpeeksi syvyyttä Nikkin hahmoon, eikä mikään hahmon kokema, järisyttäväkään kokemus välity katsojalle asti. Nelikosta hienoin suoritus nähdään Iwan Rheonin esittämän Mick Marsin kohdalla. Hahmosta on tehty elokuvan järjen ääni, joka usein rikkoo neljännen seinän ja laukaisee nasevan mielipiteensä katsojalle. Rheon on löytänyt yhteyden Marsin hahmoon ja tulkitsee tarkasti Mick Marsin mielenmaisemia. Myös Colson Baker onnistuu Tommy Leen tennareissa toivottomana romantikkona, tiimin tsempparina ja idearikkaana bilettäjänä.

Ensimmäinen puolisko on mahtavaa tykitystä ja nostetta, mutta toisella puoliskolla yritetään saada hieman pintaraapaisuksi jääneisiin hahmoihin emotionaalista syvyyttä. Käänne niin elokuvassa kuin Mötley Crüen nousujohteisella urallakin tapahtui 8. joulukuuta 1984, kun Vince Neilin kuljettama auto suistui tieltä ja kyydissä ollut Hanoi Rocksin rumpali Razzle menehtyi. Tapahtuma on iso ja järisyttävä käännekohta, mutta elokuvassa sille ei uhrata montaakaan minuuttia. Suomalaisena jää harmittamaan, ettei Hanoi Rocksin muita jäseniä näytetty edes vilaukselta ja Razzlen hahmo vain esitellään pikaisesti, jonka jälkeen ollaankin jo surma-auton kyydissä. Tunneskaala, jonka Vince Neil hahmona käy elokuvassa läpi on valtava. Webber tekee parhaansa tulkitessaan järisyttävää myllytystä, jossa Vince Neil on aikanaan ollut niin sosiaalisesti kuin henkisestikin, mutta tulkinta jää pintapuoliseksi.

Jeff Tremainen ohjauksessa näyttää olevan vaikeuksia löytää ja rakentaa huippuja elokuvaan, joten kokemus jääkin tasapaksuksi. Elokuva vaikuttaa hyvin kaavamaiselta biopiciltä, joka kalastelee talteen fanit ja sunnuntaikatselijat, muttei pyri ainakaan taiteellisilla valinnoilla erottumaan joukosta, vaan turvautuu turvallisiin valintoihin. Koska kyseessä on Mötley Crüe, teemaan olisi sopinut mukavasti rajojen rikkominen myös tyylillisesti. Vaikka elokuva kertookin bändistä, musiikki ja sen tekoprosessi jää paljoltikin taka-alalle, kuten kirjassakin. Törky nousee musiikkia suuremmaksi.

Kenelle elokuva sitten sopii? Todennäköisesti Oscar-leffoja ylistävät kriitikot eivät tästä tule löytämään omaa suosikkiaan, mutta Mötley Crüe -faneille ja perjantain popcorniviihdettä etsiville leffa on oikein viihdyttävä ja pitää otteessaan koko pituudeltaan. Tämä elokuva ei hienostele, eikä se yritä olla taiteellinen riemuvoitto – kuten ei Mötley Crüekaan. Rosoisuutta, yllätyksellisyyttä ja röyhkeyttä saattaa jäädä kerronnassa kaipaamaan, mutta törkyä ja nostetta elokuvan tapahtumista ei puutu.

The Dirt (Netflix)
Ohjaus: Jeff Tremaine
Käsikirjoitus: Amanda Adelson, Rich Wilkes
Pääosissa: Douglas Booth, Iwan Rheon, Daniel Webber, Colson Baker

Kommentoi julkaisua