Tavastian lavalla nähtiin modernin progen uusi kuningas: Haken valloitti Helsingin

Modernin progressiivisen metallin kirkkaimpiin tähtiin kuuluva Haken esiintyi uransa aikana kolmatta kertaa Suomessa lauantaina 23. maaliskuuta. Vuonna 2018 julkaistun viidennen studioalbuminsa ”Vectorin” myötä Eurooppaa kiertänyt nousukas saapui Helsingin Tavastialle yksin ilman lämppäreitä. Tämä oli sinällään harmillista, sillä kiertueen aikaisemmissa konserteissa mukana olivat yhtä lailla modernin progen kiinnostavimpia nimiä: tanskalainen VOLA sekä täysin omassa sarjassaan painiva yhdysvaltalainen Bent Knee.

Lämmittelyaktien puute toi iltaan kuitenkin toisaalta tietyn rauhallisuuden. Haken esiintyi vuonna 2015 Between The Buried And Men lämppärinä, jolloin yhtyeen massiiviset kappaleet jäivät aikarajoitusten kouriin. Samalla tavoin yhtye esiintyi vuonna 2016 Joensuun Ilosaarirockissa, jossa festivaalislotti rajoitteineen puri hieman yhtyeen settiin. Nyt Haken esiintyi ensimmäistä kertaa Suomessa pääesiintyjänä ilman muita yhtyeitä niin, että yleisö sai keskittyä täysin bändin progeilotulitukseen.

Bändin uusi albumi oli edustettuna konsertissa melkein kokonaisuudessaan – ulkopuolelle jäi ainoastaan rauhallisempi ”Host”, joka ei ehkä kuitenkaan lopulta olisi istunut bändin settilistaan tunnelmansa puolesta. Samasta syystä setistä jäi uupumaan iso osa ”Affinityn” kappaleita, kuten ”Earthrise”, ”Red Giant” tai ”Endless Knot”. Bändi halusi tällä kertaa selkeästi soittaa pitkien eepostensa ohella raskaampia kappaleitaan. Energinen avauskappale ”The Good Doctor”, väkevä ”Puzzle Box”, ikivihreä keikkasuosikki ”Falling Back To Earth” sekä tekniikkasirkus ”Nil By Mouth” lunastivat kiistattomasti paikkansa settilistasta.

Vaikka kaikki bändin kappaleet ovatkin suhteellisen pitkiä, oli settiin upotettu joukko suosittuja progemaratoneja Hakenin katalogista. Tuore ”Veil”, kimurantti ja polveileva ”The Architect” sekä klassikko ”Crystallized” taipuivat virtuoosimuusikoilta tuosta noin vain niin, että ne kuulostivat helpoilta ja sulavilta. Väriä settiin toivat keikkasuosikkeihin lukeutuva ”1985” sekä kenties yhtyeen suosituin kappale ”Cockroach King”.

Settilistaa vaivasi kuitenkin muutama heikkous. Kuten bändin keikoilla käyneet ovat varmasti huomanneet, albumeilta ”Aquarius” ja ”Visions” ei soiteta koskaan juuri mitään. Silloin tällöin yhtye saattaa soittaa vaikkapa ”Celestial Elixirin”, mutta siihen se aika lailla jää. Henkilökohtaisesti toivoisin, että yhtye sekottaisi välillä pakkaa nostamalla mukaan sellaisia kappaleita kuin ”Nocturnal Conspiracy”, ”Portals”, ”Streams” tai ”Drowning In The Flood”. Ne olisivat todella toivottua vaihtelua, jos niitä esittäisi muutenkin kuin erikoiskeikoilla. Lisäksi mammuttikappaleiden sijoittaminen setin loppuun sen sijaan, että niillä loisi kehyksiä konsertin dynamiikkaan, saattaa tuntua toisinaan puuduttavalta.

Hakenin liveshow on kuitenkin kokenut järkyttävän suuren loikan eteenpäin. Vuonna 2015 yhtye hädin tuskin esiintyi mitenkään lavalla. Solisti Ross Jennings saattoi silloin tällöin tehdä joitain lavamaneereita, mutta ne eivät tuntuneet harkituilta tai luontevilta. Mutta hyvänen aika sentään, yhtyeen show on tänä päivänä paitsi äärimmäisen luontevaa ja harkittua, myös hyvin viihdyttävää. Jenningsin eleet ovat suunnitellun kliseisiä, soolon soittajien kukkoilut viihdyttäviä, kosketinsoittaja Diegon keytar-osuudet villitseviä ja ”1985”-kappaleen hehkuvat retrolasit valaistuksineen äärimmäisen tyylikkäitä. Tavastialla nähtiin myös järkyttävän hauska ja viihdyttävä ohjelmanumero, jossa yleisön seassa torakkakuninkaaksi pukeutunut henkilö nostettiin lavalle esiintymään ”Cockroach Kingin” aikana. Kirsikkana kakun päällä oli illan viimeinen encore, jona toimi oikeutetusti Toton ”Africa”.

Haken on onnistunut kultivoimaan esiintymisistään kappaleidensa arvoisia. Pitkät mammuttiprogeilut tarvitsevat ympärilleen jotain, joka voittaa yleisön puolelleen kaiken teknisen akrobatian ohella. Bändi on voittanut kuulijat puolelleen jo jännittävillä ja tarttuvilla kappaleillaan sekä ylivertaisella teknisellä osaamisellaan. Haaste on siinä, miten ihmiset saadaan nauttimaan myös visuaalisista elementeistä. Tässä Haken on vihdoin onnistunut täysin, ja se soitti toistaiseksi parhaan konserttinsa Suomessa. On täysin selvää, että Tavastian lavalla nähtiin progressiivisen metallin uusi kuningas.