Teräsbetoni @ Tavastia 10.7.2015

Kymmenen vuotta sitten kotimainen metalliskene eli elämänsä kevättä, eikä vähiten siksi, että juuri tuolloin Pirkanmaan Teräsbetoni vihki kertaheitolla koko kansakunnan Metallitotuuden saloihin.

Kymmenen vuotta myöhemmin ”Metallitotuus” elää edelleen. Teräsbetoni, joka elokuussa 2011 ilmoitti jäävänsä sille kuuluisalle määrittelemättömän pituiselle tauolle, on viime vuosina alkanut taas aktivoitumaan. Kesällä 2013 bändi juhlisti kymmenvuotista historiaansa yhdellä festarikeikalla Turussa, viime kesänä yhtye lämmitteli lauteet Manowarille Helsingissä ja tänä vuonna bändi tekee kokonaiset kolme keikkaa Suomen suvessa debyyttilevyn täyttäessä pyöreitä. Kun kyseisellä levyllä alkaa jo allekirjoittaneellekin olemaan kevyttä nostalgia-arvoa eikä puheita bändin pysyvästä paluusta ole, oli Teräsbetonin vuosikausiin ensimmäisen klubikeikan tsekkaaminen Tavastialla itselleni itsestäänselvyys.

Saapuessani paikalle jono Tavastian edustalla enteili hyvää. Paitsi että se oli pitkä ja hyvin kansoitettu, kuului kirjavan soturijoukon seasta myös ulkomaisia murteita. Voiman vartijoiden paluu keikkalavoille oli selvästi odotettu tapahtuma suuren ja jopa kansainvälisen kuulijakunnan taholla. Sisään päästyäni suunnistin välittömästi paitamyyntitiskille ja kun sellaista ei löytynyt, alkoi keikan odottelu salin puolella. Lämppäribändin puutteessa riehakkaimmat soturit jo paidattomina virittivät tunnelmaa ja äänihuuliaan hoilaamalla ”Tuonelaan”-veisua, joka osana Metallitotuuden kokonaisuutta kuultiin toki itse setissäkin ja lähes yhtä hyvin laulettuna.

Teräsbetoni vyöryi lavalle aikataulussa ja Homman Nimi oli ensitahdeista lähtien kaikille selvä: bändi on Teräsbetoni, esitettävä albumi ei ole sen vähempää kuin ”Metallitotuus” ja sitä pitää saarnattavan korkealta sekä kovaa. Siis aivan helvetin kovaa. Ja katso, niin myös tapahtui. Joku voisi käsi raamatulla väittää Teräsbetonin tehneen neljä toinen toistaan onnistuneempaa albumia. Totuus kuitenkin on, että ”Metallitotuus” on se levytys, josta bändi on parhaiten muistettu ja tullaan muistamaan, niin fanien kuin ”suuren yleisönkin” kollektiivisessa tajunnassa. Tämä seikka kuului keikalla harvinaisen selvästi, sellaisella antaumuksella yleisö nimittäin osoitti hurmostaan Metallitotuutta, niin albumia kuin käsitettä, kohtaan. Toki häpeämätöntä maskuliinisuutta ja positiivista energiaa hyökyvä sankarimusiikki on muutenkin omiaan nostattamaan tunnelmaa tyypilliseen metallisynkistelyyn verrattuna, mutta silti.

Kommellukset kuuluvat elämään ja livemusiikkiin, eikä niiltä vältytty Teräsbetoninkaan keikalla. Bändin oli ilmeisesti tarkoitus astella lavalle hienon alkunauhan säestämänä, mutta nyt introna toimikin soittimien viritys ja J. Aholan alkuspiikkaus siitä, kuinka tuo nauha nyt ei valitettavasti toiminutkaan. Yleisön innostuneesta metelistä päätellen introna olisi voinut olla vaikkapa jotain Levykauppa X:n kakkapylly-tasoista läppää ja se olisi uponnut silti.

”Metallisydän”-balladi puolestaan alkoi pienellä suutarilla, kun Ahola joutui valokeilan alla jatkamaan bassonviritystalkoitaan yleisön jo hoilatessa täydellä antaumuksella kappaleen ensimmäistä säkeistöä. Hoilaaminen jatkui solistin anteeksipyytelyistä huolimatta, mikä osoittaa jälleen kuinka vähän yleisön tuen voittaneen bändin esitys tällaisista pikkuvirheistä kärsii.

”Metallitotuus” on kokonaisuutena todella pätevä levytys ja kun koko hoito kuultiin livenä alkuperäisessä biisijärjestyksessä, ei juhlalle tuntunut näkyvän loppua. Ensimmäiset neljä kappaletta ”Teräsbetoni”, ”Älä kerro meille”, ”Taivas lyö tulta” ja ”Vahva kuin metalli” menivät samassa hurmoksessa ilman yhtäkään suvantokohtaa, ja sen suurimman hitin aikana Tavastian katto taisi kohota pari senttiä jo pelkästä yleisön äänenpaineesta. Kun settiin lukeutui viellä sellaisia vetoja, kuten jo mainittu ”Metallisydän”, ”Orjatar”, ”Voittamaton” ja ”Teräksen Varjo”, oli koko komeuden päättäneen ”Maljanne nostakaa”-herkistelyn aikana kyynisimmänkin myönnettävä, että kaikkien edellä mainittujen mahtuessa samaan albumikokonaisuuteen ”Metallitotuus” on klassikkoleimansa ansainnut.

Ennen keikkaa leikittelin ajatuksella, että illan ainoana esiintyjänä Teräsbetoni juhlistaisi ensimmäistä ja kenties viimeistä klubikeikkaansa moneen vuoteen koko uran kattavalla ”An Evening With”-tyyppisellä setillä. ”Metallitotuus”-osuuden päättäneen ”Maljanne nostakaa”-kappaleen jälkeen oli silti selvää, että illan pihvi oli tässä ja encorena kuultaisiin ehkä kuriositeetiksi pari veisua. Näin myös tapahtui, kun Metallitotuuden jatkeeksi bändi soitti Pyhän maan sekä Manowar-kappaleen ”Metal Warriors” muistoksi ajalta, jolloin Teräsbetonilla ei ollut riittävästi omaa materiaalia esittää keikoillaan. Kuten varsinainen setti, myös encore päättyi lasisen laulukirjan tapailuun ”Viimeinen tuoppi”-kappaleen sävelten merkeissä.

Täyteen pakattu Tavastia, Teräsbetoni ja ”Metallitotuus”. Siinä yhdistelmä, joka varmasti takasi mieltä ylentävän elämyksen jokaiselle osaa ottaneelle. Bändin fanit varmasti toivoisivat, että Teräsbetonin paluulla leikitteleminen viime kesien pistokeikkojen muodossa päättyisi pian vaikkapa uuteen albumiin ja täysimittaiseen comebackiin. Itselleni juolahti mieleen sama ajatus kuin viime syksynä, kun Moonsorrow soitti ensimmäisen klubikeikkansa Helsingissä pitkään aikaan. Mitä harvemmin jotain hyvää saa, sitä paremmalta se maistuu.

Ehkäpä kaikki paikalla olleet tämän alitajuisesti tajusivatkin, mikä lienee osaltaan vaikuttanut siihen antaumukseen, jolla keikkakansa Teräsbetonin musiikkiin tuona iltana heittäytyi. Syystähän yhtye silloin vuonna 2011 tauolle jäi, ja tuon syyn kumoamiseen tarvittaisiin vielä paljon painavampi ja varmempi syy. Siihen asti ottakoon poltteen sydämessään tunteva lukija onkeensa V. Rantasen terveisistä, jotka hän pyysi kiinnostuneille välittämään ennen keikkaa olleen juttutuokiomme päätteeksi: käy katsomassa Teräsbetonia keikalla nyt, kun vielä voit.

Settilista:

1. Teräsbetoni

2. Älä kerro meille

3. Taivas lyö tulta

4. Vahva kuin metalli

5. Silmä silmästä

6. Metallisydän

7. Orjatar

8. Tuonelaan

9. Metallitotuus

10. Voittamaton

11. Teräksen varjo

12. Maljanne nostakaa

———————————

13. Pyhä maa

14. Metal Warriors (Manowar cover)

15. Viimeinen tuoppi

Teksti: Ossi Kumpula