Vuodesta 1983 ska punkin soittanut bostonilainen The Mighty Mighty Bosstones, julkaisi toukokuussa uransa yhdennentoista albuminsa. Uusimalla pitkäsoitolla saadaan tuttuun tapaan nauttia tarttuvista melodioista, joita yhtye synnytti niin perinteisillä rock-kokoonpanon instrumenteille, yhteislauluilla, kosketinsoittimien kuin puhallinsoittimien voimin.

Aika on kohdellut lempeästi The Mighty Mighty Bosstonesia. Lähes neljäkymmentä vuotta ska punkin piireissä vaikuttanut bostonilaisyhtye sisältää vieläkin seitsemästä alkuperäisestä jäsenestä peräti neljä: vokalisti Dicky Barrettin, tenorisaksofonia soittavan Tim Burtonin, taustalaulaja Ben Carrin ja basisti Joe Gittlemanin. Heidän lisäkseen kokoonpanossa on vielä viisi muuta muusikkoa, joista osa on ollut mukana matkassa 90-luvulta, 2000-luvun alusta kuin 2010-luvulta lähtien. Nykyisessä muodossaan The Mighty Mighty Bosstones musiikista voi löytää niin kitaran, basson, rumpujen, kosketinsoittimien, tenorisaksofonin, saksofonin ja trumpetin sävelmiä. Tämän lisäksi pitkäsoitolla kuullaan myös liuta vierailevia muusikoita, joten on sanomattakin selvää, että albumin äänimaisema on hyvin rikas.

Vaikka The Mighty Mighty Bosstonesin huippuvuodet sijoittuvat 90-luvulle ja yhtye vietti useamman vuoden hiljaiseloa 2000-luvun alussa, eivät päivät vaikuta olevan luetut uusimman pitkäsoiton perusteella. Päinvastoin, bostonilaisyhtyeen yhdestoista pitkäsoitto on hyvin pirtsakka ja energinen kokonaisuus. Albumi alkaa hyvällä svengillä ”Decide” ja ”Move” -kappaleiden muodossa, joista jälkimmäisessä kuullaan erinomaiset stemmalauluosuudet. ”Bruised” edustaa vastaavasti albumin terävintä ja punk-pitoisinta antia, kun ”Lonely Boy” ilahduttaa huolettomalla ja letkeällä soundillaan, jota kuunnellessa voi kuvitella matkustavan Yhdysvaltojen suurkaupungeissa.

Pitkäsoiton nimikkokappale muodostaa hienoisen taitekohdan albumilla, kun kyseisen kappaleen jälkeen The Mighty Mighty Bosstoness tuo esiin aiempaa rauhallisempaa ulosantia. Nimikkokappale itsessään ei edusta pitkäsoiton hillityintä antia, mutta antaa esimakua tulevasta. ”Long As I Can See The Light” ja ”The Truth Hurts” jatkavat nimikkokappaleen vanavedessä, tuoden samalla uutta perspektiiviä pitkäsoitolle. Sen sijaan ”It Went Well” lyö peliin reggae-vaihdetta, kun albumin päättävällä ”The Final Parade” -kappaleella kuulijaa hellitään useamman vierailevan vokalistin voimin. Sen takia päätösraita onkin kuin usean vokalistin dialogi, jota kuunnellessa rytmin voi todella tuntea.

The Mighty Mighty Bosstonesin uusin pitkäsoitto on aavistuksen liian pitkä kokonaisuus sisältöönsä nähden, mutta 15 kappaletta kattava albumi antaa kuulijalle paljon. Täyspitkän jokainen kappale ei ehkä saa sukkia pyörimään jaloissa, mutta siitä huolimatta kiinnostus pitkäsoittoa kohtaan pysyy yllä. Bostonilaisyhtyeen uusin albumi on svenginsä ja myönteisen soundinsa puolesta kuin luotu kesäpäiviä varten.

7½/10

Kappalelista:

1. Decide
2. Move
3. I Don’t Believe In Anything
4. Certain Things
5. Bruised
6. Lonely Boy
7. The Killing Of Geordie (Part III)
8. You Had To Be There
9. When God Was Great
10. What It Takes
11. Long As I Can See The Light
12. The Truth Hurts
13. It Went Well
14. I Don’t Want To Be You
15. The Final Parade

The Mighty Mighty Bosstoness Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen