Ruotsalainen Naglfar on tullut takaisin kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Bändin melodinen black metal on, kuten arvata saattaa, edelleen varsin ruotsalaisen kuuloista ja hyvä niin. ”Cerecloth” ei ehkä herätä aivan yhtä vahvoja tunteita kuin yhtyeen tähtihetkinä 1990-luvulla, mutta tässä ajassa ja paikassa se on erinomainen todiste edustamansa tyylilajin vahvasta olemassaolosta.
Antti Mikkolainen
Ihmisen aikakausi on kolkko ja ahdistava – arviossa O ja yhtyeen toinen albumi ”Antropocene”
Italiasta tarjoillaan kylmää ja aggressiivista post -black metallin ja post-hardcoren mikstuuraa, jonka keskiössä on ihminen aiheuttamine ongelmineen. ”Antropocene” on kantaaottava albumi, joka valitettavasti jää kylmän murjontansa takia ikäväksi taustameluksi.
Bonesin EP ”Gate of Night” on vähän liikaa sinne tänne polveilevaa dödistä
Belgialaisen Bonesin toinen virallinen EP ”Gate of Night” pitää sisällään death metallia, joka ei pitkähköistä biiseistään ja kaikesta polveilustaan huolimatta ole varsinaisen teknistä lajia. Tämä kaikki kääntyy yhtyettä itseään vastaan.
Wayward Dawnin toinen levy ”Haven of Lies” kokee väliinputoajan kohtalon
Tanskalainen death metal -orkesteri Wayward Dawn operoi perinteisen perusdödiksen parissa. ”Haven of Liesin” keskitempoinen kuolonkangistelu jää genretietoisesta materiaalistaan huolimatta parempiensa varjoon.
Death the Levellerin debyytti on kauniin raskas itsetutkiskelun ääniraita
Irlantilainen Death the Leveller tarjoilee debyytillään doomia, jossa yhdistyvät hauraan kaunis tulkinta ja raskaat riffit. Debyytti kantaa nimeä ”II” ja on jatkoa yhtyeen ainoalle debyyttialbumia edeltäneelle EP:lle. Sanoituksissa on jotain merkityksellistä, mikä koskettaa syvältä.
Norjalaisen veteraanibändi Tuluksen ”Old Old Death” onnistuu sysimustassa groovessaan
Norjalainen black metalin veteraani Tulus on täällä taas kuudennen ”Old Old Death” -nimeä kantavan albuminsa kanssa. Resepti on tuttu mutta tappavan tehokas: sysimustaa groovea tarjoillaan lievästi folkahtavin keinoin. Napakka puolituntinen levy takaa, ettei tylsyys pääse missään vaiheessa yllättämään.
Miekkoja, magiaa ja soturinaisia – arviossa Smoulderin ”Dream Quest Ends”
Viime vuonna loistavan debyyttinsä julkaissut Smoulder jatkaa voittokulkuaan vähintään yhtä kovalla lyhytsoitolla. Yhtyeen eeppinen ja fantastinen heavy/doom metal on samaa sukua muun muassa Manilla Roadin kanssa.
Depravationin kuoleman katku on mietoa lajia – arviossa yhtyeen kakkoslevy ”III: Odor Mortis”
Saksalainen Depravation yhdistelee musiikkiinsa niin hardcorea, crustia, sludgea kuin death- ja black metaliakin. Yhtyeen toinen täyspitkä albumi ”III: Odor Mortis” on monista vaikutteistaan huolimatta melko tasapaksu julkaisu. Sinänsä ihan mukiinmenevän levyn kohtaloksi jää väliinputoajan rooli.
Taaken ja Whoredom Rifen split on toivon mukaan ennusmerkki uudesta materiaalista
Norjalaista black metal -osaamista esitellään kahden bändin voimin, kun Taake ja Whoredom Rife julkaisivat split-levynsä. Taakelta kuullan yhden uuden biisin lisäksi yksi cover-veto. Whoredom Rife tuo eetteriin kaksi uutta kappaletta.
Norjalaisen Vredehammerin kolmas albumi ”Viperous” on tyhjä ja tylsä äärimetallin mylly
Grammy-ehdokkuuden taannoin napannut norjalainen Vredehammer on ehtinyt äärimetallillaan kolmanteen levyynsä saakka. ”Viperous” on moderni black metalin ja death metalin mylly, jota ryyditetään teollisella viballa. Valitettavasti musiikki on sielultaan tyhjää ja tylsää eikä maistu miltään.
Ambushin kolmas albumi ”Infidel” on mainio läpileikkaus 80-luvun hevistä
Ruotsista on viime vuosina kuultu useita loistavia retroheavy yhtyeitä, eikä Ambush ei ole poikkeus. Yhtyeen kolmas albumi ”Infidel” on oivallinen läpileikkaus koko 80-luvun kattavasta hevistä kaikkinen eri tyyleineen.