Svarttjernin viides albumi pitää sisällään aitoa norjalaista black metallia, jonka tahtiin on hyvä aloittaa uusi vuosikymmen. ”Shame Is Just a Word” toimii allekirjoittaneelle hyvin, mutta se kuuluisa toismaailmainen fiilis jää ehkä kuitenkin vielä saavuttamatta.
Antti Mikkolainen
Kotimaisen Black Beastin debyytti on musta rituaali, joka toimitetaan perinteisin menoin
Vuosi 2019 saa kotimaisen black metallin osalta arvoisensa päätöksen, kun Black Beast myllyttää tappavan tehokkaasti ”Noctunal Bloodlust” nimeä kantavalla debyytillään.
Ensimmäisen ja toisen aallon black metal -liitto – arviossa Rienaus / Wakboth -split
Ensimmäinen ja toinen black metalin aalto löivät kättä, kun kotimaiset yhtyeet Rienaus ja Wakboth päästivät splittinsä irti. Julkaisu ei ole ehkä merkittävä, mutta sinällään ihan mukiinmenevä materiaali kantaa sekin pitkälle.
Ehtaa ja kotimaista black metalia – arviossa Aegruksen ”In Manus Satanas”
Aegrus jatkaa saatanallisella tiellään ja tahkoaa sysimustaa black metaliaan kolmannella täyspitkällään. ”In Manus Satanas” on heittämällä vuoden parhaita kotimaisia black metal -julkaisuja.
Suomalainen black metal voi hyvin – arviossa Marraksen debyytti ”Where Light Comes to Die”
Nimekkäistä muusikoista koostuva kotimainen Marras operoi perinteisen ja turhia kumartelemattoman black metallin saralla. ”Where Light Comes to Die” on hienoisesta sillisalaattimaisuudestaan huolimatta kova levy.
Exhumedin ”Horror” on tyylipuhdas deathgrindin taidonnäyte
Yhdysvaltalainen deathgrind-veteraani Exhumed on kovassa vedossa uudella ”Horror” -nimeä kantavalla albumillaan. Vain vajaa puolituntinen levy on asiallinen genrensä taidonnäyte, joka on siunattu korkeatasoisella tuotannolla.
Kuolema valloittaa kaiken – arviossa Crimson Moonin ”Mors vincit omnia”
Crimson Moonin uuden albumin okkulttinen black metal on ammattimainen ja hyvä tuotos, josta kuitenkin puuttuu genrelleen ominainen raakuus. Sinällään ihan mainiota levyä vaivaa hienoinen tylsyys.
”Spiritual Instinct” on parasta Alcestia vuosiin
Alcestin uutukainen ”Spiritual Instinct” on parasta, mitä yhtye on saanut aikaan vuosiin. Heleästi soiva levy ilmavine tuotantoineen on kuin tähti, joka loistaa kaiken pimeyden keskellä.
Mikään ei ole pyhää – arviossa Profanatican ”Rotting Incarnation of God”
Jenkkilän black metal scenen veteraani Profanatica on 2010-luvulla edelleen maansa relevanteinta pyhäinhäväistystä. Luupäinen black/death metal on tyyliltään jotain aitoa ja alkuperäistä.
Borknagar on uudella albumillaan jännän äärellä: ”True Northia” leimaa positiivinen seikkailufiilis
Norjalaisen veteraanibändi Borkanagarin yhdestoista kokopitkä yllättää; innostunut ja inspiroitunut ”True North” huokuu välistä jopa hyväntuulista seikkailufiilistä.
Goatess hypnotisoi kuulijan uudella ”Blood and Wine” -nimeä kantavalla levyllään
Ruotsalaisen Goatessin ”Blood and Whine” on doomin ja stonerin katkuinen raskaiden sekä hypnoottisten riffien alttari, joka ei unohda myöskään aavikkoilman sekaista groovea.