Teknisesti kovatasoisella ja melodisella linjallaan bändin musiikilliset juuret ovat göteborgilaisessa tyylissä, mutta yllättävän korkealta ja tiukasti veivattu growling heittää ajatuksia myös kohti metallin mustaa laitaa.
Sirpa Nayeripoor
Uusi kotimainen tulokas, Marrasmieli, murtautumassa näyttämölle
Kotimainen kolmen hengen kokoonpano Marrasmieli julkaisi ensimmäisen, kaksi raitaa sisältävän EP:nsä viime syksynä, ja tänä vuonna odotellaan sitä varsinaista pitkäsoittodebyyttiä. Käsittelen tässä arviossa lyhyehkösti jo julkaistua, bändin nimeä kantavaa EP:tä…
When A Shadow Is Forced Into The Light – Swallow the Sunin uusin albumi avaa näyttämön sisäiselle dialogille
Doomin hitaus antaa vahvat välineet käsitellä raskaita sisäisiä tuntoja, mutta myös ihan tahtiviivojen välistä aikaa elpyä ja maalata valtavia musiikillisia näkymiä, varsinkin nyt kun mustaakin mustempi metalli jysäyttelee satsiin piikkejään.
Kaarnekorpi etsiskelee polkuaan – tarjolla debyyttialbumi Rajankävijä
Oman tyylin löytyminen ja sen kehittely vaatii ajan lisäksi myös työtä – joskus olan takaa.
Luontometallia laatutakuulla – arviossa Wolfheartin neljäs albumi, ”Constellation Of The Black Light”
On olemassa sellaiset keuhkot ja sellainen ääni, joka tuntuu murjovan vuoria, ja nyt sitä kuuntelen. Tässä vaiheessa voi muutenkin jo todeta, että samaa totaalista ammattitaidolla ilakointia tämä on kuten edellisetkin Wolfheartin levyt.
Huikea kypsyminen Paaralta – Riitti on pitkän odotuksensa arvoinen
Tämä tunnelmallinen ja aistillinen, folkista rujosti ammentava black metal hakee vertaistaan Suomen dark folkin bm:n areenoilla.
Roihu ei vielä syttynyt — VUUR:n debyytti: In This Moment We Are Free – Cities
Hollanti on tarjonnut musiikkimaailmalle kaksikin van Giersbergeniä: kaksi frontleidiä, jotka ovat hankkineet kannuksiaan metalliskenessä. Dianne van Giersbergen tuli tunnetuksi goottimetallibändi Xandrian ns. dramaattisena sopraanona ja Anneke van Giersbergen melankolisen Gatheringin solistina…
Muistojen hipaisuja, ajattomia sanoja: Kauan – Kaiho
Tänä vuonna on kaksikin tunnelmataituria kääntänyt kurssin hiljaisille vesille: islantilainen Sólstafir ja venäläinen Kauan. Siinä missä ”Ótta” (2014) oli Sólstafirin suoranainen katharsis, valutti Anton Belov sieluansa väkevästi soivalla ”Sorni Nailla”…
Islannin tyrskyt tyyntyivät: Sólstafir – Berdreyminn
Islantilainen Sólstafir aloitti julkaisutaipaleensa v.2002 enemmän ja vähemmän black metaliin suuntautuneena, mutta sujahti nopeasti genrettämisen ulottumattomiin. Oikeastaan tie debyyttialbumista ”Í Blódi og Andan” (2002) kohti mestarillista ”Óttaa” (2014) oli…
Uuden suunnan hakua: Noumena – Myrrys
Noumena on ottanut jälleen tyylillisen harppauksen, mutta kuinka saataisiin luotua balanssia uuden ja vanhan yhtensovittamisessa? Parhaimmillaan bändi tuntuu olevan doom-vetoisissa tempoissa, Lamminahon sävellyksellistä kädenjälkeä seuraten.
Wolfheart – Tyhjyys
Staattinen kylmyys kouraisee läpi sieltä, mistä Tuomas Saukkonen on astellut. Sitä osaa jo odottaa. Wolfheartiin koko ideoiden runsaudensarvensa kaatanut mies ei petä. Talvi ei lopu koskaan, eikä sen musiikillinen värikirjo vähene…