Transsimainen matka mongolialaisen folkin hypnoottiseen maailmaan – arviossa The HUn ”The Gereg”

Mongolialainen folk rock -yhtye The HU on ampaissut miljoonien ihmisten tietoisuuteen ”Wolf Totem”- ja ”Yuve Yuve Yu” -kappaleiden julkaisun myötä. Eikä se ole ihme, sillä mongolialaisyhtyeellä on niin persoonallinen soundi, että se saa kenet tahansa höristämään korviaan. The HUn jäsenten keskuudessa soitetaan pääasiassa mongolialaisia soittimia, joilla he luovat yhdessä vaikuttavia äänimaisemia. On sanomattakin selvää, että hevosenpääviulu (Morin Khuur), mongolialainen kitara (Tovshuur), mongolialainen huuliharppu (Tumur Khuur) ja huilu yhdessä kurkkulaulamisen kanssa saavat aikaan hyvin länsimaalaisesta musiikista poikkeavan äänimaailman.

”The Gereg” on kuin astraalimatka halki harmonisen, jopa transsimaisen maailman. Nimikkokappale aloittaa albumin jouhevasti, ja vaikka Galan ja Enkushin laulamasta kielestä ei ymmärtäisi mitään – kuten valtaosa kuuntelijoista tuskin ymmärtää – ei se ole ongelma. The HUn soundissa on jotakin universaalia, minkä avulla yhtye tavoittaa kuulijansa kielimuurista huolimatta.

Nimikkokappaleen jälkeen The HU kuljettaa kuulinjansa synkempään tunnelmaan ”Wolf Totemin” voimin. Kappaleen soundissa on jykevyyttä ja uhmakkuutta, joka syntyy osin niin vokalistien aggressiivisen laulutyylin kuin kurkkulaulannan osalta. Myös riipivästi soiva hevosenpääviulu antaa lisäsilauksensa. Sen sijaan ”The Great Chinggis Khaan” on tunnelmaltaan yllättäen kevyempi kuin edeltäjänsä, vaikka nimen perusteella voisi kuvitella, että kappale on menevä ylistys entisaikojen Kaanien kantaisälle. Toisaalta, ehkä juuri keveämmän soundinsa puolesta kurkkulauluosuudet kuulostavat entistäkin vaikuttavammilta.

Mongolialainen folk-soundi ei ole ainut piirre, jonka takia ”The Gereg” -albumia voi pitää onnistuneena. The HU on uskaltanut varioida debyytillään, minkä seurauksena levyltä löytyy monia erilaisia aarteita. Tällaisia ovat esimerkiksi reippaat, jopa groovaavat ”Shoog Shoog” ja ”Yuve Yuve Yu” sekä transsimaiset ”The Same” ja ”Shireg Shireg”. Näistä viimeisin on paikoitellen jopa pirteä huiluosuuksien ansiosta.

Ennen kuin otin The HUn kuunteluun, olin odottanut sen omaavan tietynlaista sielunveljeyttä Tengger Cavalryn kanssa. Vaikka molemmat yhtyeet käyttävätkin musiikissaan mongolialaisia instrumentteja, eroavat bändit soundillisesti toisistaan melkoisesti. Siinä, missä Tengger Cavalry on luottanut raskaisiin riffeihin edesmenneen vokalisti Nature Ganganbaigalin (rauha hänen sielulleen) matalan äänen kanssa, The HU keskittyy pitkälti ilmavamman ja folkimman äänimaiseman luomiseen. Toki myös yhtyeiden erilaiset laulukielet aiheuttavat sen, että The HU kuulostaa eksoottisemmalta länsimaisen ihmisen korviin kuin englannin kielellä operoinut Tengger Cavalry.

Yhteenvetona todettakoon, että The HUn ”The Gereg” on omaperäinen ja hieno debyyttialbumi. Mongolialaisyhtyeen ehdoton vahvuus on ilmavien ja omaperäisten äänimaisemien luomisessa, jonka niin mongolialaiset instrumentit kuin kurkkulaulut punovat. Kuten aina musiikin kanssa, sitä on vaikea pukea sanoiksi, mutta erityisen vaikeaa se on ”The Gereg” -albumin kohdalla. Jotta The HUn soundiin ja maailmaan voi päästä kunnolla sisään, on debyytti pyöritettävä useamman kerran läpi. Se kuitenkin kannattaa. ”The Gereg” lukeutuu ehdottomasti tämän vuoden omaperäisimpien levyjen joukkoon, eikä sitä kannata sivuttaa.

8½/10

Kappalelista:

  1. The Gereg
  2. Wolf Totem
  3. The Great Chinggis Khaan
  4. The Legend Of Mother Swan
  5. Shoog Shoog
  6. The Same
  7. Shireg Shireg
  8. Yuve Yuve Yu
  9. The Song Of Women

The HU Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua