Tukholmalainen death metalin superkokoonpano Firespawn ei odotuksista huolimatta tee vaikutusta kolmannella “Abominate” -nimisellä levyllään

Kirjoittanut Antti Mikkolainen - 6.6.2019

Ruotsalainen Firespawn on todellinen death metalin superkokoonpano. Kitaran varressa häärii Fredrik Folkare, jolla on pitkä ura takanaan muun muassa Unleashedin riveissä. Toisella kitaristilla Viktor Brandtilla on taustallaan uudempaa Entombedia, mutta myös livebasistin roolissa eräitäkin isoja norjalaisia black metal -yhtyeitä. Rumpuja paukuttelee entinen Dark Funeral ja Defleshed -kannuttaja Matte Modin, ja Alex Friberg on basistin virassaan myös Necrophobicissa. Jos tämä ei ole tarpeeksi, kerrottakoon, että vokalistin pestiä toimittaa Entombed-mies L.G. Petrov. “Abominate” on vuonna 2015 perustetun yhtyeen kolmas kokopitkä albumi.

Tyyliltään Firespawn on varsin teknistä death metalia, jossa on niin vanhan kuin uudemmankin koulukunnan vivahteita ja rutkasti loistokkaita sooloja. Kitara vinkuu ja tuplabasarit jyräävät, lajissaan hyvin tavanomaista tavaraa siis. Vaikka kaikki näyttää paperilla kokoonpanoa myöten varsin ihanteelliselta, ei “Abominate” lopulta ole erityisen hyvä albumi. Ongelma löytyy liiankin meanderoivasta sävellystyylistä; aivan kuin kappaleilla ei olisi varsinaista suuntaa lainkaan. Riffit kieroilevat ja mutkittelevat sinne ja tänne, mutta harvasta biisistä saa kunnolla otetta. Loppua kohden fokus tuntuu vielä katoavan entisestään.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Biisejä on vaikea lähteä erottelemaan toisistaan, mutta toisena kuultava “Death and Damnation” edustaa allekirjoittaneen mielestä lätyn kärkipäätä hienoine sooloineen. Samaten levyn nimibiisi “Abominate” kuulostaa korviini vallan mainiolta. Lyhyen instumentaalisen väliosan saattelema “The Hunter” eroaa kaikista muista biiseistä olemalla pahaenteisen tunnelmallinen. Loput kappaleet eivät erityisesti erotu edukseen.

“Abominate” ei levynä ole tavanomaista kummempi unelmakokoonpanosta huolimatta. Turhankin koukeroiset sävellykset syövät kappaleiden iskevyyttä, ja albumi alkaa käydä raskaaksi kuunneltavaksi jo puolenvälin tienoilla, mikä ei koskaan ole hyvä merkki. Allekirjoittanutta häiritsee myös muovinen ja hengetön soundimaailma. Death metalin kun tulee kuulostaa ja haista mädältä ruumiilta, eikä haperolta tekoluurangolta. Hyvänä puolena on silti nostettava esille maukkaat heavy metalille kalskahtavat soolot, joita onneksi tarjoillaan runsaamman puoleisesti. Myös kokoonpano tekee selväksi, ettei yhteensoittamisessa ole puutteita laisinkaan. “Abominate” on syytä tsekata, mikäli tekninen ja koukeroinen death metal nappaa, mutta muuten Firespawn ei odotuksista huolimatta sisällä mitään, minkä vuoksi bändi tulisi noteerata.

6/10

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

1. The Gallows End
2. Death and Damnation
3. Abominate
4. Heathen Blood
5. The Great One
6. Cold Void
7. The Hunter
8. Godlessness
9. Blind Kingdom
10. The Undertaker
11. Black Wings of the Apocalypse

Firespawn Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat