Yhdysvaltalaisen The Dillinger Escape Planin vokalistina tunnetuksi tullut sekä Killer Be Killedin ja The Black Queenin riveissä pyörinyt Greg Puciato on pitänyt itsensä aktiivisena TDEP:n lopettamisen jälkeen. Runokirjan ja muiden bändien kanssa levyttämisen ohessa Puciato on hiljalleen työstänyt materiaalia soolojulkaisua varten, joka sai julkaisunsa kuluneen vuoden lokakuussa.

The Dillinger Escape Planin merkitystä ja statusta ei voi olla huomioimatta, mutta tässä yhteydessä on keskityttävä Puciaton panokseen bändissä. Ilman Puciatoa bändi olisi saattanut jäädä oman alan diggareiden kuriositeetiksi, mutta vähintään raivoisalla esiintymistavalla nimeä nopeasti bändille kerännyt vokalisti nosti heidät suuremman yleisön suosioon. Dillinger tunnettiinkin loppuun asti sinä bändinä, joka ei ilmaisussaan voimiaan säästele.

Muusikon siirtyminen tunnetun bändin jäsenestä varsinaiseksi soolomuusikoksi on aina hankala, sillä kullakin kuuntelijalla on omat odotuksensa ja toiveensa materiaalille. Ajatus Puciatosta sooloartistina onkin mielenkiintoinen, koska harva alan muusikko ehtii toimia yhtä laajasti – Dillingerin raivoisa mathcore ja The Black Queenin herkempi synapop luovat itsessään jo melko laajan skaalan oletuksille materiaalin suunnista.

Laaja onkin paras sana kuvaamaan tätä soololevyä, sillä tyylilajeissa ei todellakaan säästellä. Puciato avoimesti sanoo levyn olevan osoitus siitä, että hän ei välitä paskan vertaakaan siitä, mitä levyltä odotetaan, vaan että se on hänen vapaata ilmaisuaan. Onkin virkistävää nähdä muusikko luomassa jotain näin laajaa, mutta silti omankuuloista – kaikki levyn kappaleet ”Roach Hissin” raivottelusta ”A Pair of Questionsin” herkkään synapoppiin kitarasooloineen ovat erilaisuudestaan huolimatta hämmästyttävän samassa linjassa keskenään. ”Down When I’m Not” on taas pirteä power pop -kappale Puciato-twistillä. Tämän enempää en levyn sisällöstä halua spoilereita antaakaan.

Toki kokemus on täysin erilainen riippuen kuuntelijan aiemmista kokemuksista Puciaton materiaalin kanssa, mutta näin laaja skaala on saavutus jo itsessään. Se fakta, että Puciato on rumpuja lukuun ottamatta hoitanut levyn suoritukset itse, tekee myös osansa levyn yhtenäisyydelle, eikä hän pyri irtaannuttaman itseään aiemmista projekteistaan. ”Fire for Waterilla” kuullaan alkuperäistä Dillinger-rumpali Chris Pennieä, ”Evacuation” sisältää suoria siteerauksia bändin ”Prancer”-kappaleeseen, ja osa levyn rauhallisemmasta materiaalista on kuin The Black Queenin maailmasta. Olisi hienoa nähdä muitakin muusikoita luomassa uutta näin avoimesti ja pelottomasti.

Reilun tunnin mittaisessa levyssä on toki paljon sulateltavaa, mutta vaihtelevuuden vuoksi sitä jaksaa kuunnella kerta toisensa jälkeen. Mikäli olet nauttinut mistään, mitä Puciato on viimeisen parin vuosikymmenen aikana tehnyt, suosittelen ja pyydän antamaan tälle sen verran elämästäsi aikaa. Itse en kadu sitä yhtään.

9/10

Kappalelista:

1. Heaven of Stone
2. Creator of God
3. Fire for Water
4. Deep Set
5. Temporary Object
6. Fireflies
7. Do You Need Me to Remind You?
8. Roach Hiss
9. Down When I’m Not
10. You Know I Do
11. Through the Walls
12. A Pair of Questions
13. Evacuation
14. Heartfree
15. September City